Nigerialaisjuurinen Omolara Odediran kertoo olevansa introvertti. Hänelle suomalaisuus tuntuu siksi kotoisalta. Toisen ihmisen henkilökohtaista tilaa kunnioitetaan ja esimerkiksi hiljaisuudesta ja väljyydestä osataan nauttia.
Odediranin luotsaamilla afrikkalaisilla häämessuilla tunnelma on toinen. Musiikki soi kovalla, ihmisiä on paljon ja kuulumisia vaihdetaan vilkkaasti.
”Nigeriassa juhlat ovat äänekkäitä. Häät voivat kestää neljäkin päivää. Jorubayhteisön parissa on tyypillistä, että sulhasen perhe kerää morsiamelle kasan lahjoja. Tätä kutsutaan nimellä eru iyawo, ja se on osa myötäjäisiä.”
Ajatus häämessuista syntyi vuonna 2017, kun Odediran suunnitteli häitään ja huomasi, miten rajallinen täkäläinen häämekkovalikoima oli.
Oli shokki huomata, että tarjolla oli paljon sinistä, mustaa, valkoista ja omaan makuuni tyyliltään liian yksinkertaista vaatetta.
”En löytänyt somesta ketään, joka olisi tuonut Suomeen afrikkalaistyylisiä hääasuja, siis asuja people of color -asiakaskunnalle.”
Sopivasta päällepantavasta oli puutetta myös silloin, kun Odediran etsi tyttärelleen juhlavaatteita.
”Oli shokki huomata, että tarjolla oli paljon sinistä, mustaa, valkoista ja omaan makuuni tyyliltään liian yksinkertaista vaatetta. Aloin tehdä itse juhlamekkoja ja asuja tyttärelleni ja itselleni.”
Odediranille tärkeän seurakuntayhteisön naiset kiinnostuivat vaatteista ja halusivat tyttärilleen samanlaisia. Niinpä Odediran perusti vaatealan yrityksen nimeltä F’Joy Couture. Fayo on lyhenne hänen edesmenneen siskonsa Fayokemin nimestä, joka tarkoittaa hemmottele minua ilolla. Ilo kääntyi yrityksen nimessä englanninkieliseen muotoon joy.
”Tämä on tapa pitää siskoni muisto elossa. Teimme yhdessä jotakin, mistä molemmat nautimme.”
Odediran tarjosi Espoon kaupungille kahdesti projektisuunnitelmaansa afrikkalaisista häämessuista. Toisella yrityksellä tärppäsi, ja hän sai projektirahaa 3 200 euroa.
Pelkästään logistiikkakulut ovat suuret, joten vapaaehtoistiimin työ on ollut välttämätöntä. Ydintiimiin kuuluvat Sharon Adeyemi, Paula Kangas, Esther Mowa, Enoch Gyasi, Zezibelle Foncha ja Kirsi Mutshipule.
Juhlamessuilla kun ollaan, tarjolla on monenlaista syötävää. Prudent Muangalla pitää kiirettä kongolaisia munkkeja paistaessa. Lingalan kielellä munkki on mikate. Sokeri, hiiva, jauhot ja muut ainekset pyöräytetään palloiksi. Muanga lisää niihin kokeilumielessä myös mausteita, kuten inkivääriä, kurkumaa ja valkosipulia.
Muanga syntyi Kongon demokraattisessa tasavallassa, joka tunnettiin aiemmin nimellä Zaire. Suomeen hän muutti 26 vuotta sitten.
”Ensimmäinen ammattini Suomessa oli kokki. Tein töitä Fazer Amicassa kokkiapulaisena. Nyt kokkihomma on harrastus.”
Sittemmin Muanga opiskeli kiinteistöalaa ja tekee nykyisin kiinteistöhuoltajan töitä.
Afrikkalaisia häämessuja hän luonnehtii tervetulleeksi tapahtumaksi.
”Tämä on tärkeää, koska ei voi olla maailmaa ilman Afrikkaa. Afrikassa on ihmiskunnan alkuperä ja juuret, koko maailman juuret! Kuvitellaan, että otetaan puu ja leikataan sen juuret pois. Mitä tapahtuu? Puu kuolee.”
Vaikka ollaan juhlatunnelmissa, Muanga ottaa puheeksi synnyinmaansa sisäpolitiikan, josta on huolestunut. Maailman maita kiinnostavat Kongon mineraalit ja luonnonrikkaudet. Luonnonrikkauksien hamuamiseen liittyy väkivaltaa.
”Kongon kriisi on unohtunut. Ensimmäisiä uhreja ovat aina naiset ja lapset. Aivan kuten äitini aikoinaan. Kolme lastani ovat syntyneet Suomessa, ja he ovat saaneet kasvaa täällä rauhassa.”
Toisin on Kongossa. Maassa on heikko humanitaarinen tilanne ja käynnissä aseellinen konflikti.
”Kongo tarvitsee rauhaa. Suomenkin pitäisi nostaa ääntä tässä asiassa. Jos ihmiset haluavat käyttämäänsä elektroniikkaan vaikkapa kobolttia, pitäisi se louhia niin, että kongolaiset saavat olla rauhassa.”
Olen onnistunut yhdistämään afrikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin.
Messuilla esiintyi useampikin artisti. Yksi heistä on afrobeat-muusikko Sofy Kap, joka laulaa mallien kävellessä lavalla esittelemässä afrikkalaista juhlamuotia.
”On tärkeää, että eri kulttuurit tulevat koolle”, Kap sanoo esityksen lomassa.
Puoliksi kongolainen ja puoliksi sambialainen Kap muutti Suomeen 16-vuotiaana. Kaikki oli hänelle uutta.
”Olen onnistunut yhdistämään afrikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin. Olen seitsemän tytön äiti ja kasvatan heitä afrosuomalaisiksi.”
Vanhin tyttäristä on 17-vuotias, nuorin kaksivuotias. Kotona on paljon pinkkiä.
”Tyttäreni ovat syntyneet Suomessa, eivätkä he muusta tiedä. Tällainen tapahtuma on kiva myös heille, kun he näkevät, mistä heidän äitinsä on kotoisin.”
Afrikassa erot hääperinteissä voivat olla suuria yhden valtion sisällä. Eri heimoilla, etnisillä ryhmillä ja alueilla on omat traditionsa.
Angolassa perinteisin menoin vietettäviä häitä kutsutaan nimellä alambamento, joka on portugalia ja viittaa sulhasen perheen tapaan pyytää morsiamen kättä tämän perheeltä. Sulhasen perhe kerää morsiamen perheelle lahjoja, kuten rahaa, vaatteita, juomia ja karjaa.
Häihin kutsutaan suku, ystävät ja kollegat. Morsiamen perhe tarjoaa häävieraille perinteistä ruokaa ja juomaa. Tanssiminen jatkuu usein pitkälle yöhön.
”Juhlakansa on suunnattoman onnellista, varsinkin jos tarjolla on runsaasti alkoholijuomia”, Papitcho Santos sanoo.
Musiikki, rummutus ja tanssi ovat osa häitä, erityisesti semba ja kizomba, jotka ovat perinteisiä angolalaisia musiikkityylejä latinalais- ja karibialaisvaikuttein.
”Tarjolla on marufoa eli palmuviiniä, lunguilaa eli sokeriruo’osta valmistettua juomaa ja maissista tehtyä kissanguaa.”
Juhlakansa on suunnattoman onnellista, varsinkin jos tarjolla on runsaasti alkoholijuomia.
Naimisiin menevät saavat siunauksen omilta ja appivanhemmiltaan. Avioliitto ei ole vain kahden yksilön liitto, vaan se nähdään sukujen yhteenliittymänä.
Suurin osa angolalaisista on kristittyjä, joko katolisia tai protestantteja, joten kirkollinen vihkiminen on tärkeää. Kirkosta jatketaan juhlapaikalle. Ruokapöydässä on tyypillisesti tarjolla kanaa maapähkinävoissa, grillattua lihaa, kalaa, riisiä ja kakkuja.
”Syntymäpäiviä tavataan niitäkin juhlia isolla joukolla. Koolla on sukua, naapureita, ystäviä, nuoria, lapsia ja vanhoja ihmisiä. Kastejuhla sen sijaan on pienimuotoisempi.”
Papitcho Santos esiintyy laulajana artistinimellä Santos P. Hän on esiintynyt Suomessa, Saksassa, Ranskassa, Angolassa, Ghanassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Hänen musiikkityylinsä on afrobeats, jota hän miksaa myös afropopin kanssa ja maustaa vielä ripauksella kizombaa.
Afrobeats on suosittua erityisesti Nigeriassa. Se on sekoitus afrikkalaisia musiikkityylejä, tunnistettavana piirteenään tanssittavuus, joskin oma paikkansa on myös rakkauslauluilla ja rentouttavilla kappaleilla.
”Suurin osa lauluistani on sellaisia, että ne kutsuvat tanssimaan. Shake your body, shake your hips”, Santos sanoo.
”Messujen ideana on tuoda ihmiset yhteen ja näyttää, mitä kenelläkin on tarjottavanaan. Olen todella ylpeä, että saan olla mukana täällä.”
Messujen ohjelma ei käynnistynyt lähellekään aikataulussa. ”Oh, it’s African time!”, kuului vastaus.
Aikataulun mukaisesti paikalle tullut Santos perustaa enemmän suomalaisesta jämptimmästä aikakäsityksestä.
”Se on myös toisten kunnioittamista.”
Messuilla muotinäytöksen mallina esiintynyt elämäntapavalmentaja Andre Belibi kertoo halunneensa Suomeen kylmän sään vuoksi.
Hän on syntyisin Kamerunista ja kuuluu bethi- ja eyoundo-heimoihin. Belibi kertoo, että Kamerunissa juhlat ovat tärkeitä ja niitä järjestetään paljon.
”Kun vanhempani menivät naimisiin, paikalla oli 500 ihmistä. Juhlat ovat usein äänekkäitä, väkeä on paljon ja juhlinta kestää kauan.”
Kuka jaksaa bailata pisimpään? Lähtevätkö vanhemmat ihmiset aikaisemmin kotiin?
”Ei, ei, ei. Joskus nuoremmat lähtevät ensiksi, usko pois. Vanhemmilla voi kestää hetken päästä vauhtiin. He ovat kuin dieselmoottoreita. Kun moottori on kerran saatu käyntiin, heitä ei voi pysäyttää.”
Catwalkilla värikästä ja näyttävää juhlamuotia esittelevät kaikenikäiset. Yksi kokeneimmista malleista on Aja Daffeh.
”Tämä tapahtuma on hyvä esimerkki siitä, miten kulttuuri voi kukoistaa riippumatta siitä, missä maassa ollaan”, sanoo viisi vuotta mallin töitä tehnyt Daffeh.
Daffeh voitti ensimmäisenä Suomessa afrikkalaistaustaisten missikisan vuonna 2020. Sittemmin hän on toiminut vaikuttajana ja tehnyt hyväntekeväisyystyötä Planin ja Solidaarisuuden kanssa.
Häämessuilta Daffeh odotti hyvää ruokaa, myönteistä ilmapiiriä ja hyvää musiikkia.
”Koen, että usein varsinkin Afrikasta meidän huonoja puoliamme nostetaan parrasvaloon ja paremmat puolet jätetään varjoon. Toivon, että tänään paremmat asiat saadaan esille. Se on se, mitä odotan messuilta.”
Messuilla afrikkalaiset hää- ja juhlaperinteet ottivat paikkansa omilla ehdoillaan, uudessa ympäristössä ja maassa.