Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 14 artiklan mukaan jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Liittyessään YK:hon maa hyväksyy YK:n päämäärät, joista yksi on nimenomaan ihmisoikeuksien julistuksen ja myös tuon 14. artiklan tavoitteet.
Maailman valtiot ovatkin hyvin yksimielisiä siitä, että vainon kohteeksi joutuneille pitää järjestää turvaa. Yhtä yksimielisiä ollaan myös siitä, että se ei ole meidän tehtävämme. Useimmiten pakolaisista huolehtiminen lykätään mieluusti ongelma-alueen naapurimaille, joille sitten voidaan armosta hiukan jakaa tukea ja lähettää muutama rauhanturvaaja suojelemaan pakolaisleirejä. Valtaosa maailman vainotuista pakeneekin vainoa oman maansa sisälle tai naapurimaihin.
Osa vainon kohteiksi joutuneista pyrkii Eurooppaan. Linnake-Euroopan nykyinen turvapaikkajärjestelmä muistuttaa kuitenkin enemmän onnenpyörää kuin sivistyneiden valtioiden lakiin ja järjestykseen perustuvaa toimintaa. Lähes kaikkien eurooppalaisten valtioiden tämänhetkisen pakolaispolitiikan tavoite näyttääkin olevan maahan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrän minimointi.
Samaan aikaan monissa maissa laittomien maahantulijoiden merkitys maan taloudelle on tärkeä. Vai kuvitteleeko joku, että esimerkiksi espanjalaiset vihannekset ja hedelmät on poimittu laillisella työvoimalla ja lakeja noudattaen? Ja kuinka monella virolaisella rakennustyömaalla ahertavalla valkovenäläisellä työmiehellä on laillinen työsopimus? Laittoman maahanmuuton torjuminen ei onnistu ilman koko unionin yhteistä tahtoa. Samalla kun pyritään estämään laiton maahantulo, pitäisi kuitenkin luoda selkeä järjestelmä työperäiselle lailliselle maahanmuutolle.
Ennen kaikkea tulee kuitenkin taata vainon kohteeksi joutuneille mahdollisuus hakea turvapaikkaa. Nyt aivan liian moni turvapaikanhakija joutuu turvautumaan ihmissalakuljettajien kyseenalaiseen apuun. Rajojen tiukentuessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat vainotut joutuvat usein suurimpaan vaaraan.
Suomen puheenjohtajakaudella Euroopan unionilla on mahdollisuus ryhtyä selkeyttämään unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Aivan ensimmäiseksi pitäisi kehittää eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä sellaiseksi, että suojaa hakevan kohtelu ei riippuisi siitä, mihin maahan hän päätyy turvaa hakemaan. Lisäksi unionilla pitäisi olla huomattavasti suuremmat kiintiöt pakolaisille eikä unionissa tulisi käyttää turvallisten maiden listaa, joista tulevat turvapaikanhakijat automaattisesti käännytetään.
Kovin vahvasti en usko Suomen näitä teemoja puheenjohtajakaudellaan ajavan. Suomen pakolaispolitiikka kun näyttäytyy pääasiassa pakolaisvastaisuuspolitiikkana.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2006