Hallitusohjelmilla on nykyisin paljon aiempaa enemmän merkitystä. Toki toimintalinjoja viilataan hallituksessa vaalien välilläkin, mutta pääosin hallitus keskittyy ohjelmansa toteuttamiseen.
Myös valtion varojen käytöstä päätetään entistä pidemmällä aikajänteellä. Budjettineuvotteluissa eduskunta voi siirtää joitakin kymmeniä miljoonia, mutta varsinaiset linjavedot tekee hallitus kehysneuvotteluissa neljäksi vuodeksi eteenpäin. Vaalien jälkeiset kehysriihet ovat ratkaisevia.
Ehdokkaiden ja puolueiden rinnalla kymmenet kansalaisjärjestöt pyörittävät eduskuntavaalikampanjoita, kirjoittavat vaaliohjelmia ja hamuavat julkisuutta.
Monet suuret ympäristöjärjestöt esiintyvät vaalien alla yhtenä rintamana. Greenpeace, Luonto-liitto, Natur och Miljö, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Maan Ystävät lobbaavat hallitusohjelmaan konkreettisia sitoumuksia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.
Ilmastonmuutos satuttaa erityisesti maailman köyhimpiä maita ja ihmisiä. Merenpinta nousee, tulvat yleistyvät ja ajavat rannikkoseuduilla asuvat ihmiset kodeistaan. Kuivien alueiden vesivarat puolestaan köyhtyvät, kasvien kasvualueet muuttuvat ja trooppiset taudit leviävät.
Köyhillä mailla ja ihmisillä on myös kaikista vähiten resursseja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Köyhyys myös ruokkii ilmastonmuutosta – tyhjällä vatsalla ei ajatella ympäristöä.
Kun ihmisen jokapäiväinen elämä on selviytymiskamppailua, lähitulevaisuus, jälkipolvet ja luonnonarvot jäävät toisarvoisiksi. Tärkeintä on selviytyä tässä ja nyt. Hiilidioksidia sitovia metsiä kaadetaan polttopuuksi tai kaskipellon pohjaksi, kun vaihtoehtoja ei ole.
Ilmastovaalit – retoriikkaa vai ratkaisuja?
Ilmastonmuutos on viime aikoina ollut esillä niin puolueiden puheissa kuin lehtiotsikoissa. Ympäristöjärjestöissä ollaan huolissaan, että keskustelu jää pelkäksi päivittelyksi, eikä hallitusohjelmaan kirjata konkreettisia sitoumuksia muutokseen.
Päävastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta kuuluu järjestöjen mukaan teollisuusmaille, vaikka myös nopeasti teollistuvilta kehitysmailta tullaan tarvitsemaan päästövähennyksiä. OECD-maiden henkeä kohden lasketut päästöt ovat yli nelinkertaiset Kiinaan nähden ja 12-kertaiset Afrikkaan nähden. Suomen päästöt ovat OECD-maiden keskitasoa.
Vaurautensa vuoksi OECD-mailla on kehitysmaihin verrattuna myös moninkertaiset valmiudet ottaa käyttöönsä kalliimpaa teknologiaa. OECD-maiden ostovoimakorjattu BKT suhteutettuna väkilukuun on 5,5 kertaa Kiinaa suurempi ja 11 kertaa Afrikkaa suurempi.
”Ilmaston kannalta yksi keskeisiä kysymyksiä Suomessa on se, mitä tehdään liikenteen päästöille. Jos henkilöautolla ajaminen maksaisi yksilölle yhtä paljon kuin sen ympäristö- ja muut haittavaikutukset maksavat yhteiskunnalle, olisi joukko- ja kevyen liikenteen suosio toisenlainen kuin nyt. Ihmiset ostaisivat vain vähäpäästöisiä autoja”, Greenpeacen ilmastokampanjavastaava Kaisa Kosonen pohtii. Suomen päästöistä jopa 16 prosenttia kertyy kotimaan liikenteestä.
”Pääviestimme on, että oli tulevien kansainvälisten sopimusten muoto ja malli mikä tahansa, Suomella on edessään mittavat päästövähennykset. Suomen on laadittava pitkän aikavälin ilmastostrategia, jolla päästöjä saadaan vähennettyä 30 prosenttia vuoteen 2020 ja 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Ilmastonmuutoksen torjuminen saa maksaa, koska se on monin verroin halvempaa kuin torjumatta jättäminen”, Kosonen korostaa.
Maahanmuutto myönteiseksi asiaksi
Amnestyn Suomen osasto, Ihmisoikeusliitto, Suomen Pakolaisapu ja Pakolaisneuvonta kampanjoivat kattavamman maahanmuuttopolitiikan puolesta.
“Ihmisoikeusnäkökulman ja maahanmuuttajia koskevien tavoitteiden tulisi läpäistä koko hallitusohjelma. Maahanmuuttajat eivät ole vain työvoimaa vaan palveluja tarvitsevia asukkaita. Siksi maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä ei voi hallitusohjelmassakaan kuitata yhdellä kappaleella”, vetoaa Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Liisa Murto.
Suomessa asuvien maahanmuuttajien työllistymiseen tulisi järjestöjen mukaan panostaa enemmän. Esimerkiksi tilapäisiä B-oleskelulupia ei tulisi enää myöntää niin paljon kuin on tehty viime aikoina Somaliasta, Irakista ja Afganistanista tulleille turvapaikanhakijoille. Tilapäinen lupa jättää ihmiset vaille perusoikeuksia, kuten oikeutta työntekoon tai opiskeluun.
“Maahanmuutto voi olla kaikille osapuolille myönteinen asia, myös suomalaisille, jos tuleva hallitus tarttuu haasteeseen ja soveltaa hyviä periaateohjelmiaan fiksusti.“
Reseptejä eriarvoisuuden poistoon
“Maailma, jossa puolet ihmisistä elää ilman puhdasta vettä, on sairas. Mutta köyhyys voidaan poistaa. Vaalikampanjamme tarjoaa Suomen hallitukselle ja eduskunnalle realistisia reseptejä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi”, sanoo Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen.
Kepan kampanjatapahtumien ja vaalikoneen suunnitteluun on aktiivisesti osallistunut reilu parikymmentä järjestöä.
Kepan vaalikampanja kommentoi muun muassa maatalouspolitiikkaa.
“Maataloustuet ovat Suomessa melkoinen tabu. Suurimpien saajien julkistaminen herätti hiukan keskustelua, mutta muuten keskustelu on lähes olematonta. Veronmaksajille tuet ovat plussaa ja miinusta, mutta kehitysmaiden taloudelle vain miinusta.”
Maataloustuet ovat johtaneet teollisuusmaissa ylituotantoon ja sen vientiin ulkomaille. Kehitysmaissa keinotekoisen halpa länsiruoka syö markkinaosuutta paikallisilta tuottajilta, rajoittaa paikallista tuotantoa ja lisää köyhyyttä. Näin on käynyt esimerkiksi Tansanian maitotuotannolle ja Länsi-Afrikan liha- ja maitotuotannolle.
Kepa toivoo hallituksen myös edistävän reilun velkasovitteluprosessin perustamista, jotta Maailmanpankki ja muut länsipankit eivät enää tulevaisuudessa toimisi sekä kehitysmaiden velkojina että velan sovittelijoina.
Kehitysyhteistyössä hallitusohjelmaan toivotaan selkeää aikataulua 0,7 prosentin kansantulotason saavuttamiseksi ensi hallituskauden aikana. Myös talouspoliittisten ehtojen asettamisesta tulisi päästä eroon.
”Suomi, EU, rahoituslaitokset ja koko avunantajayhteisö puhuvat yhteen ääneen kehitysmaiden omistajuudesta ja omasta vastuusta. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vaatimukset yksityistämistä ja kaupan liberalisoinnista ovat vain lisääntyneet”, Kepan kehityspoliittinen sihteeri Valia Wistuba hämmästelee.
“Kehitysavulla pitäisi tukea ihmisten mahdollisuutta osallistua maansa kehittämiseen, eikä velvoittaa hallituksia toteuttamaan politiikkaa, johon heidän kansalaisensa eivät ole saaneet ottaa kantaa.”
Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen sihteeri
Nämäkin asiat ovat esillä järjestöjen vaalityössä
YK-liitto
Yhdeksi keskeisistä hallituskauden kehittämisohjelmista tulee nostaa globaalipolitiikan johdonmukaisuuden lisäämiseen tähtäävä ohjelma. Sen tavoite on globalisaation parempi hallinta ja sen kulttuurillisten, sosiaalisten sekä ympäristöllisten vaikutusten tasa-arvoinen yhdistäminen tuottavaan talouteen.
Väestöliitto
Uuden hallituksen tulisi nostaa seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistäminen keskeiseksi tekijäksi köyhyyden vähentämisessä. 10 prosenttia kehitysyhteistyövaroista tulee kohdentaa seksuaaliterveyteen ja -oikeuksiin.
Kirkon Ulkomaanapu
Humanitaariseen apuun tulisi varata 20 prosenttia kehitysyhteistyövaroista sekä oma budjettilinja vuoden 2008 budjetista lähtien.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007