Apulainen ja perheenjäsen

Kotiapulaisia kohdellaan kaltoin ympäri maailmaa - mutta Omusulan perheessä Keniassa apulaisista on tullut osa perhettä. Gladys ja Jane kuuntelevat perheen vanhempia kuin omiaan. Perhe kustantaa heille myös koulutuksen.

JOHANNA LATVALA
apulainen.jpgKotiapulaiset ovat Omusulan perheessä kuin perheenjäseniä.

”Meillä on samat oikeudet kuin muillakin perheenjäsenillä, mutta myös samat velvollisuudet”, Gladys kertoo.

Hän on kotiapulainen kenialaisessa Omusulan perheessä.

Perheen vanhemmat Grace ja Paul työskentelevät kodin ulkopuolella vastuullisissa tehtävissä, ja perheessä on kolme kouluikäistä lasta. Omien lasten lisäksi heidän luonaan asuu kaksi nuorta naista, Gladys ja Jane, jotka ovat kotoisin samasta kylästä kuin perheen äiti.

Gladys ja Jane ovat myönteinen poikkeus – kotiapulaisten huono kohtelu on nimittäin yleistä kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan kotiapulaisen aseman voi pahimmillaan rinnastaa orjuuteen.

Kotiapulaisuutta tutkineiden Barbara Ehrenreichin ja Arlie Russell Hochschildin mukaan instituutioon kuuluu olennaisesti esimerkiksi yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen kytkeytyvää vallankäyttöä.

Parhaimmillaan kotiapulainen voi kuitenkin olla kuin perheenjäsen.

Apulaisesta ammattilaiseksi

Gladys tuli perheeseen kotiapulaiseksi ollessaan 16-vuotias. Työskenneltyään muutaman vuoden hän halusi hankkia itselleen ammatin. Grace ja Paul maksoivat Gladysille hänen toivomansa ompelijan koulutuksen. Gladys kuitenkin jäi asumaan perheeseen – ja osallistuu nyt Omusulan perheen elättämiseen tekemällä tilauk­sesta vaatteita.

Gladysin aloitettua opiskelun nuorempi sisko Jane tuli hänen tilalleen. Omusulan pariskunta on luvannut maksaa hänellekin ammattikoulutuksen, kunhan sopiva ala löytyy.

Gladys ja Jane eivät ole saaneet varsinaista palkkaa siitä, että he ovat pääsääntöisesti huolehtineet kotitöistä, mutta he ovat saaneet asunnon, ylläpidon ja koulutuksen.

”Olen ainoa, joka on päivät kotona, joten on selvää, että teen kotitöitä. Sen lisäksi vastaan puhelimeen ja otan vieraita vastaan. Perheen kautta olen tutustunut sellaisiin ihmisiin, joita en olisi ikinä tavannut kotikylässäni ja oppinut valtavasti uusia asioita”, Jane kertoo.

Taskurahaa kotiapulaisille annetaan siinä missä perheen tyttärillekin, silloin kun he sitä tarvitsevat.

Osa perhettä

Myös perheen tyttäret, kuten heidän äitinsäkin, siivoavat ja tekevät ruokaa, eivätkä oleta Gladysin tai Janen tekevän kaikkea. Gladys ja Jane nukkuvat samassa huoneessa perheen tyttärien kanssa, syövät muun perheen kanssa ja pukeutuvat samalla tavalla.

Paulin mukaan tytöt ovatkin osa perhettä.

”Otimme heistä vastuun kutsuessamme heidät asumaan luoksemme, emmekä aio hylätä heitä niin kauan kun he haluavat asua kanssamme.”

Myös Gladys ja Jane tuntevat kuuluvansa Omusulan perheeseen.

”En esimerkiksi voisi kuvitellakaan yöpyväni poikaystäväni luona, koska tiedän, etteivät Grace ja Paul hyväksyisi sitä ennen kuin olemme naimisissa”, Gladys sanoo.

Tytöt ovat kotoisin köyhästä perheestä, joka oli läheinen Grace Omusulalle jo lapsena. Hänen hyvin toimeentuleva perheensä on ollut kotikylässään merkittävä vastuunkantaja.

”Vanhempani ovat tukeneet myös Gladysin ja Janen äitiä vuosien varrella, ja kun minulle tuli mahdolliseksi auttaa perhettä, pidin sitä itsestäänselvyytenä.”

Grace ja Paul lähettävät silloin tällöin rahaa myös tyttöjen yksinhuoltajaäidille, joka myy kuivattuja kaloja suurella torilla Länsi-Keniassa. Hän on kiitollinen Omusulan perheelle, joka huolehtii hänen tyttäristään.

”Elätän hädin tuskin itseni. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta kouluttaa lapsiani, mutta nyt heillä on tulevaisuus. Heillä on jo nyt parempi elämä kuin itselläni on koskaan ollut”, hän kertoo.

Gladys ja Jane haluavat asua perheessä siihen asti, kunnes menevät naimisiin. Gladysille asia alkaa olla ajankohtainen, mutta hän pohtii, haluaako jättää perheen.

”Täällä on turvallista. En haluaisi lähteä minnekään. Vaikka muuttaisinkin pois, tulen aina pitämään heitä perhee­näni.”

Kotityöläisiä kohdellaan kaltoin

Kotiapulaisia käytetään hyväksi monissa maissa, selviää ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin vuonna 2006 julkaistusta raportista. Järjestön mukaan kotiapulaiset joutuvat usein fyysisen ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Heidät myös monesti pakotetaan työskentelemään pitkään ilman lomapäiviä, eikä palkkoja välttämättä makseta. Human Rights Watch rinnastaa pahimmat tapaukset orjuuteen.

Raportin mukaan kotiapulaiset eivät useimmissa maissa kuulu työlainsäädännön piiriin. Siksi työnantajia ei rangaista laiminlyönneistä tai väärinkäytöksistä. Kotitalouksissa työskentelevien työoloja on vaikea valvoa, sillä laki rajoittaa viranomaisten pääsyä koteihin monissa maissa.

Hong Kong on myönteinen poikkeus. Siellä kotiapulaisilla on oikeus viikoittaiseen lepopäivään ja minimipalkkaan.

Juha Rudanko

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2008

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!