Maailman levyt

Matti Ripatti esittelee jazzahtavaa reggaeta, malilaista laulua ja Slummien miljonäärin soundtrackin.

Groundation: Here I Am

Naïve

Jazzissa on jotain ylivertaista: kaikista maailman muusikoista jazz-muusikot ovat ainoita, jotka taipuvat soittamaan uskottavasti myös mitä tahansa muuta musiikkia kuin omintaan. Niin kuin nyt nämäkin kalifornialaisen, vuonna 1998 perustetun Groundation-yhtyeen Harrison Stafford, Marcus Urani, Ryan Newman, David Chachere ynnä muut – he luovat jazz-pohjalta reggaeta ja tekevät siitä vankasti omanlaistaan. Fuusio onnistuu täydellisen saumattomasti, kuten tyylilajista toiseen liukuminenkin. Jazz lahjoittaa reggaen jo valmiiksi keinahtelevaan poljentoon lisää joustavuutta, vetoa ja yllättävyyttä, ja puhaltimet ja kosketinsoittimet saavat isomman solistisen roolin kuin reggaessa yleensä, mutta ikään kuin näiden jazzillisten vapauksien vastapainona laulu hetkittäin kuulostaa melkein aavemaisesti Bob Marleylta. Sitä voinee pitää paitsi osuvana kunnianosoituksena, myös viimeisenä silauksena tyylilajin antautuneessa omaksumisessa. Improvisaation vapaa henki tavallaan palauttaa jotain reggaen alkuperäisistä rituaalisista juurista; irtonainen svengi on sukua transsitanssille, johon rastafarit kokoontuivat.

Rokia Traoré: Thamantché

Tama

Malilainen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä Rokia Traoré on jopa malilaisella – eli erittäin vaativalla – mittapuulla arvioiden harvinaisen vaikuttava taiteilija. Siinä missä Oumou Sangare on Malin muusikoiden kruunaamaton kuningatar, Traorén (s. 1974) täytyy olla kruununprinsessa. Tosin heidän vertailunsa ei ole järin mielekästä, sillä Oumoun ja Rokian musiikit eivät muistuta toisiaan muuten kuin vaikuttavuudessaan. Siinä missä Oumou tykittää vauhdilla ja voimalla, Rokia lähestyy haltioitumista hienostuneesti, hivelevän kauniilla ja jumalaisen kauniisti lauletuilla melodioilla ja tavattoman nyansoidulla akustisvoittoisella, mutta valtavan hyvin tuotetulla soitolla. Hänellä todella on kanttia omistaa albuminsa edesmenneelle malilaisen musiikin mestarille Ali Farka Tourélle, ilman että kunnianosoituksen kohde uhkaa kutistaa kunnianosoittajan. 1990-luvun lopulla Rokia Traoré ja Farka Touré tekivät yhteistyötä, ja tätäkin laulujen kokoelmaa voi tavallaan pitää Ali Farka Tourén perinnön jatkamisena.

Slumdog Millionaire

Interscope Records

Danny Boylen ohjaama elokuva Slummien miljonääri on löytänyt kiitollisen yleisönsä Suomestakin, joten tilausta saattaa olla myös albumilliselle A. R. Rahmanin säveltämää elokuvamusiikkia. Elokuvan tapahtumapaikkana on Mumbai Intiassa ja A. R. Rahman on intialaisten elokuvasäveltäjien ehdotonta huippua, mutta bollywoodista ei ole kyse sen enempää elokuvassa kuin sen musiikissakaan. Rytmisesti jykevä ja iskevä, sointimaailmaltaan korostetun ”moderni” eli hyvin pitkälti konehuoneesta kantautuva soitanto epäilemättä toimii loistavasti tunnelmien mieleen palauttajana, mutta parhaiten allekirjoittaneeseen puraisivat kaikkein perinteisimmät elementit, laulumelodiat ja akustispohjaiset soittimet. Hiphop-soundin ja intialaiselementtien yhteensulautuma on itsessään väkevä, mutta tietokoneohjelmoinnin suuri osuus jäykistää musiikkia etenkin rytmisesti. Kone on täydellinen, mutta meistä joidenkin korvat kaipaavat vielä inhimillistä epätäydellisyyttä.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 7-8/2009

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!