Moni turisti haluaa vuokrata auton. Suosittelen ehdottomasti joukkoliikennettä, sillä se voi opettaa arvostamaan sekä omaa että kohdemaan yhteiskuntaa.

Saimme vuosia sitten avopuolisoni kanssa kuningasidean: matkustaisimme junalla Yhdysvaltain länsirannikolta, San Franciscosta, Chicagon kautta New Yorkiin – neljässä päivässä.

Amtrak-junayhtiön maine ei maassa ole kummoinen, ja suomalaisenkin se sai nopeasti arvostamaan parjattua VR:ää.

Matkalaukut piti viedä kirjattaviksi jo edellisenä iltana, ja junan varsinaiselle lähtöpaikalle oli bussikuljetus. Tympeä henkilökunta hätisti matkustajat paikoilleen kuin karjavaunuun.

Itse matkanteko oli kyllä ihan mukavaa. Erillisissä maisemavaunuissa saattoi ihailla Tyynenmeren lahtia, Nevadan karuutta ja Kalliovuorten jylhyyttä. Seurana oli moderneja keksintöjä vältteleviä amisseja, ehkä jokunen köyhä opiskelija ja muuta sekalaista seurakuntaa.

Keskellä Nebraskan maissipeltoja paljastui amerikkalaisen yhteiskunnan paras puoli, jota emme muuten olisi päässeet kokemaan.

Juna jäi ensin jonkun pikkukolarin takia tunteja aikataulusta jälkeen. Seuraavana aamuna törmäsimme jonkinlaiseen työkoneeseen ja suistuimme osittain raiteilta.

Keskellä Nebraskan maissipeltoja paljastui amerikkalaisen yhteiskunnan paras puoli, jota emme muuten olisi päässeet kokemaan. Keltaiset koulubussit kuskasivat meidät nopeasti paikalliselle lukiolle. Jostain ilmestyi ihmisiä, jotka paistoivat burgereita. Konduktööri soitti kitaraa viihdykkeeksi, ja ystävällinen it-opettaja päästi minut lähettämään sähköpostia kotiin, puhelimeni kun ei toiminut.

Mieleeni juolahti, että ehkä ihmiset ovat auttavaisempia maissa, joissa valtio ei muuten aina toimi kunnolla. Arvostan suomalaista systeemiä enemmän, mutta toivon, että molempien parhaat puolet voisi yhdistää.

Aikanaan pääsimme bussikyydillä Chicagoon, jonne jäimme jumiin New Yorkiin iskeneen hurrikaanin takia. Mutta se on jo toinen tarina.