Vaihdoimme mielipiteitä kasvissyönnistä työkaverini, eettisesti valveutuneen nuoren miehen kanssa. Puolihuolimattomasti heitin, että samaa värähtelyähän tässä kaikki ollaan. Viittasin luonnontieteissä yleisesti totena pidettyyn atomitason värähtelyyn, mutta kaverin ilmeestä saatoin päätellä tipahtaneeni esoteeristen hörhöjen luokkaan.
Kun 1980-luvulla opiskelin käyttäytymistieteitä, eläinten ajattelusta tai tunteista ei puhuttu sanaakaan. Sittemmin ymmärrys eläinten kyvyistä on lisääntynyt huimasti. Varis ei pelkästään osaa käyttää työkaluja, vaan opettaa niiden käytön poikasilleenkin. Alkeellisimmatkin tohvelieläimet ja amebat kykenevät vuorovaikutukseen.
Myös kasveista tiedetään asioita, joita vielä muutama vuosikymmen sitten ei osattu kuvitellakaan. Yksi Helsingin yliopiston huippuyksiköistä on keskittynyt kasvien kommunikaation tutkimiseen. Akasia, jota kirahvi puraisee, ei pelkästään muutu itse myrkylliseksi, vaan varoittaa vielä kavereitaankin tekemään samoin. Kirvojen uhriksi joutunut kasvi hälyttää leppäkertut paikalle.
Eettiset kasvissyöjät vetoavat siihen, että on olemassa ylempiä ja alempia elämänmuotoja. Alemmilta puuttuu tietoisuus, joten niitä voi hyödyntää kuten parhaaksi kokee.
Elävän olennon kyky havaita tai kommunikoida ei kuitenkaan ole riippuvainen silmistä tai keskushermostosta. Elävien olentojen jakaminen kasveihin ja eläimiin on täysin ihmisen työtä. Jaon perusteet ovat mielivaltaiset, ja on todennäköistä, että jokin toinen luontokappale tekisi luokittelun täysin toisin perustein. Jopa DNA:n tasolla erojen tekeminen elävän kesken on vaikeaa – ihmisen geenistö kun ei paljoakaan poikkea hiivan vastaavasta.
Me elävät olennot olemme tuomittuja syömään toisiamme. Sika tai sipuli ravintona ei sinällään ole toistansa eettisempi valinta. Luontokappaleiden huono kohtelu on epäeettistä ja tuomittavaa, mutta syödyksi me jokainen päädymme joka tapauksessa ennen pitkää.
Kasvissyönti on ihan ookoo, mutta sen eettisyyteen vetoaminen on hieman hörhöä. Ilmastonmuutoksen torjunta on perusteluna pätevämpi. Siinä on sekin hyvä puoli, ettei se edellytä puhdasoppisuutta.