Lilly Korpiolan ja Hanna Nikkasen kirjoittama Arabikevät on aarre: valtava määrä tietoa, kiinnostavia näkökulmia, koskettavia tarinoita. Kirja on niin hyvin kirjoitettu, että sitä lukee ilokseen. Arabikevät tarkastelee Lähi-Idälle ominaisten kulttuuristen arvojen välityksellä, miksi nuorten suuri määrä ja rehottava nuorisotyöttömyys olivat keväällä 2011 puhjenneissa kansannousuissa niin keskeinen tekijä.
Mielenosoittajien vaatiessa vapautta, he vaativat myös kunniaa, eli oikeutta ”elää täysivaltaisen, vastuuta kantavan aikuisen elämää”. Kotonaan kolmekymppisiksi asuvilta työttömiltä tuo aikuisen rooli jää toteutumatta. Siinä missä me puhumme arabikeväästä, arabimaissa puhutaankin karaama-vallankumouksesta.
Nuorisotyöttömyyden lisäksi kirjoittajat etsivät kansannousujen syitä huonosta hallinnosta, korruptiosta, yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta, etnisestä monimuotoisuudesta, armeijan vahvasta asemasta, ”kaverikapitalismista” ja mielivaltaisesta turvallisuuskoneistosta.
Arabikevät kertoo sotilaita pakoon juoksevasta egyptiläisestä naisesta ja tämän sinisistä rintaliiveistä. Se kertoo tripolilaisista, Muammar Gaddafia vastustavista veljeksistä, jotka käyttävät puhelimessa koodikieltä salakuuntelun vuoksi. Se esittelee egyptiläisen tv-toimittajan, joka irtisanoutuu vallankumouksen alkaessa, kun työnantaja haluaa toimittajien valehtelevan katsojille.
Kirja kysyy, miten kävisi Saudi-Arabian noin 800 000:lle siirtotyöläisenä maahan tulleelle autonkuljettajalle, jos naisetkin saisivat ajaa autoa?
Jotkut tarinat ovat mediasta tuttuja, mutta mukana on myös niitä, joita kirjoittajat ovat kuulleet ”ystävien, tuttavien ja ventovieraiden olohuoneissa ja kahviloissa eri puolilla Lähi-Itää”.
Tarinoiden lisäksi Korpiola ja Nikkanen lyövät pöytään faktaa. Kirjan luettua tajuaa paremmin, miten salafistit ja wahhabistit eroavat toisistaan, tai mitkä ovat Muslimiveljeskunnan tavoitteet.
Ja vaikka arabikeväästä puhutaankin, kuohunnoissa mukana olleet maat eivät näyttäydy yhtenä möykkynä. En ole erityinen taulukoiden tai tiivistelmien ystävä, mutta tässä kirjassa niitä osataan käyttää niin, että ne ajavat asiansa.
Arabimaiden kansannousut ovat esimerkki uudenlaisesta kansalaisliikehdinnästä. Korpiolan ja Nikkasen kirja puolestaan on harvinainen esimerkki ajankohtaisen yhteiskunnallisen ilmiön kansien väliin saattamisesta nopealla aikataululla, laadusta tinkimättä.