Ideologisesti ja taloudellisesti vaikuttava Kiinan nousu maailmanvallan keskiöön on merkittävintä kehitystä Afrikalle sitten siirtomaahistorian. Euroopan ja Yhdysvaltojen kehitysmallit eivät välttämättä ole huonoja, mutta Afrikan mailla ei ole riittävästi edellytyksiä niiden toteuttamiseen. Afrikka tarvitseekin vaihtoehtoja, ja niitä Kiina tarjoaa.

Kiinan hallitus on kannustanut kilpailukykyisiä yrityksiään investoimaan Afrikkaan. Se on myös pyrkinyt edistämään liikekumppanuuksia takaamalla lainoja ja perustamalla oman rahoitusmekanismin Kiinan ja Afrikan yhteisille hankkeille. Kiinalaisten investointien määrä on lisääntynyt kolmekymmentäkertaisesti vuodesta 2003.

Huonoimmillaan kiinalaisten yritysten harjoittama yhteistyö Afrikassa voi kuitenkin toteutua paikallisten asukkaiden kustannuksella. Mikäli Kiina ei kykene ottamaan pesäeroa luottamuksensa menettäneisiin Afrikan johtajiin ja toteuttamaan vastuullista yritystoimintaa, se voi saada vastaansa vihaiset ja nälkäiset afrikkalaiset.

Kiinan hallituksen tulisi avoimesti tuomita kiinalaisten yritysten epäeettinen toiminta Afrikassa. Tutkijat kuitenkin epäilevät, että yritysten toimia valvovilla ministeriöillä ei ole varsinaista valtaa Kiinan ulkopuolella. Tämän vuoksi kiinalaisille yrityksille pitäisi olla tiukat vastuullisuuteen ja eettisyyteen liittyvät ehdot. Niihin pitäisi sisältyä muun muassa ympäristön huomioiminen ja paikallisen työvoiman käyttöön liittyvät kysymykset.

Vaikka Kiinan puuttumattomuuspolitiikassa on hyvääkin, sen ei pitäisi tukea Afrikan hallitsijoiden korruptoituneita käytäntöjä. Kiinalla on mahdollisuus liittää investointeihinsa eettisiä ehtoja, jotka pitävät huolta sen Afrikkaan viemien hyödykkeiden ja palveluiden maineesta.

Kiinan pitäisi tukea Afrikan maita kehittämään maahanmuuttosäännöksiä, joiden turvin työpaikat voitaisiin kohdentaa paikallisille. Afrikassa toivotetaan tervetulleeksi ulkomaalaiset asiantuntijat, mutta ei sellaisia, jotka kilpailevat samoista alemman koulutustason työpaikoista. Maanosa ei myöskään halua vanhentuneiden ja huonokuntoisten hyödykkeiden kaatopaikaksi.

Teknologiansiirtoa tulisikin harjoittaa kehittämällä hyödykkeiden jalostusta Afrikassa.

Piittaamattomuus saattaa tulevaisuudessa johtaa Kiinaan kohdistuvien syytöksien lisääntymiseen. Eri puolilla Afrikkaa on jo nyt havaittavissa paheksuntaa niin Kiinan epäeettistä liiketoimintaa, kiinalaista työvoimaa kuin korruptiota kohtaan.

Olisi Kiinan etujen mukaista olla hyvissä väleissä paikallisten asukkaiden – ei korruptoituneiden poliitikkojen – kanssa. Kiinan vaikutus Afrikassa kasvaa tasaisesti ja maata pidetään roolimallina, kunhan se ei jätä itseensä kohdistuvaa arvostelua huomioimatta.