Kanteleen moni-ilmeisyydestä ja elinvoimasta todistaa Ida Elinan esikoisalbumi. 25-vuotias kanneltaja-laulaja esittää levyllään jotain niinkin yllättävää kuin nykyaikaista kantelegospelia. Se ei kyllä yhtään kuulosta siltä, mitä Ida Elinaa ensi kertaa kuunteleva todennäköisesti odottaa.

Kantele soi kuin pieni orkesteri, joka soittaa bossanovan pehmeällä jäntevyydellä r&b:tä. Ida Elina laulaa tarttuvia melodioitaan voimalla ja verevyydellä, joka ei kalpene mustien esikuviensa rinnalla. Jo omaperäinen perkussiivinen soittotyyli erottaa taiteilijan muista kanneltajista, ja heittäytyvässä laulussa soi yhtä lailla oma ääni. Pääasiassa englanninkielisten laulujen sanat ovat silkkaa pelastuksen ja Jumalan rakkauden ylistystä. Tämä ehkä selittää sen, ettei Ida Elina ole murtautunut uskonnollisia piirejä laajempaan yleiseen tietoisuuteen. Se on sääli, sillä musiikkina laulut hyvinkin saattaisivat puhutella suurtakin yleisöä.