1) Sinulla on takana värikäs ura. Mikä sai sinut lähtemään mukaan politiikkaan?
Lähdin ex tempore vuonna 2012, samaan aikaan isoveljeni kanssa, toisistamme tietämättä. Äitini oli silloin omaishoitajana, joiden asiaa perussuomalaiset ajoi vahvasti. Asetuin kunnallisvaaleissa ehdolle kaksi päivää ennen määräajan täyttymistä. Se oli ensikosketukseni politiikkaan. En vieläkään pidä itseäni erityisen poliittisena henkilönä.
2) Olet puolustanut kehitysyhteistyötä. Miten suhtaudut hallituksen tekemiin leikkauksiin?
Mielestäni ne tulevat liian kovalla aikataululla. Perussuomalaiset ajoivat leikkauksia, koska vaadimme
kehitysyhteistyöhön kestävää tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Kohtuutonta oli leikata varsinkin pienten järjestöjen budjettia rajusti.
3) Mikä sinusta on tärkeintä, kun kehitysyhteistyötä uudistetaan?
Näkisin että yritysten sosiaalinen vastuu sekä se, että verotulot jäävät kehitysmaihin julkisia palveluja tuottamaan, eivätkä valu isoille kansainvälisille yrityksille.
4) Olet toiminut siviilikriisinhallintatehtävissä maailmalla. Mikä sai sinut lähtemään ja millaista työ oli?
Lähtöön liittyi urheilu-uran päätös. Kaipasin uusia haasteita ja poliisin työn kautta päädyin erityisasiantuntijatehtäviin ensin Balkanille ja Libanoniin. Sudanissa olin YK:n poliisikomentajana. Siellä oli kireä ilmapiiri: istuvaa presidenttiä syytettiin kansanmurhasta, ja sen seurauksena maasta karkotettiin kansalaisjärjestöjä. Huomasin, että jämäkkää, asiassa pysyvää suomalaisuutta arvostettiin.
5) Itävalta on tänä vuonna laskenut pakolaisiin menevät kulut osaksi kehitysyhteistyöbudjettia. Mitä mieltä olet tästä ja pitäisikö Suomen ottaa mallia?
Osaat varmaan kuvitella, että me perussuomalaiset olemme innokkaasti näin tekemässä. Mutta faktisesti yhden pakolaisen kotiuttamiseen menevällä rahalla autettaisiin tuhansia lähtömaassa. Kannatan kehitysyhteistyötä, koska globaalissa maailmassa meillä on myös oma lehmä ojassa. Suuret pakolaismäärät ovat osoittautuneet turvallisuusuhaksi, kuten Pariisin isku osoitti. Kehitysyhteistyö on keino puuttua ongelmien juurisyihin.
6) Olet sanonut, että kaipaat EU:lta tehokasta siviilikriisinhallintaa. Missä sitä kaivattaisiin nyt?
Tällä hetkellä kipeästi alueilla, joista pakolaisia lähtee. Siviilikriisinhallinnan pitäisi olla mukana varhaisessa vaiheessa. Eivät rauhanturvaajat yksinään saa pysyvää rauhaa aikaan, tarvitaan muun muassa toimiva ja kansan luoton omaava oikeusjärjestelmä.
7) Samalla kun kehitysyhteistyörahoja leikattiin, Finnfund sai lisärahoitusta. Miten suhtaudut rahoituksen siirtämiseen yrityksille?
Rahojen järkevä käyttö on varmasti haaste Finnfundillekin. Olen peräänkuuluttanut, että Finnfund hyödyntäisi nyt järjestöistä työttömäksi jääneitä asiantuntijoita. En kannata kehitys- ja ulkomaankaupan ministerisalkkujen yhdistämistä, koska silloin on vaara, että kehyasioissakin mennään talous edellä.
8) Mitä ajatuksia Panama-paperit herättävät? Miten Suomi voisi kitkeä veronkiertoa täällä tai kehittyvissä maissa?
Veroparatiisit ylläpitävät eriarvoisuutta kansainvälisesti. On tärkeää rakentaa kehitysmaihin toimiva poliisi ja laillinen hallinto, ilman niitä mikään veromalli ei toimi.
9) Mistä saat voimia eduskuntatyöhön?
Perheestä ja opiskelusta. Mieheni ja pieni lapsemme ovat aina tukenani. Kehitystutkimuksen maisteriopinnot valtiotieteellisessä tukevat erinomaisesti työtäni. Politiikassa tulisikin nojata enemmän tieteeseen kuin mutu-tuntumaan.
Haluan mainita vielä, että Helsingin yliopiston opetus on korkeatasoista. Henkilökohtaisesti en osaa perustella kammottavia opetukseen kohdistuvia leikkauksia mitenkään.
10) Olet myös kilpaillut taekwondossa. Mitä yhteistä on kamppailulajeilla ja politiikalla?
Taekwondon hyveille, kuten kärsivällisyydelle, vaatimattomuudelle ja uhrautuvaisuudelle, on politiikassa käyttöä. Koen yksityisyyden uhraamisen aika ajoin haastavana. Oli eri asia olla urheilun takia esillä, politiikassa antaa itsestään paljon enemmän julkisuuteen. En kyllä näe siltaa varsinaisen kamppailun ja eduskuntatyön välillä.