Valtio voi modernisoitua ja menestyä ilman, että se muuttuu liberaaliksi demokratiaksi.

Se on viesti, jonka Kiina haluaa nyt muun maailman, etenkin Afrikan maiden, omaksuvan.

Näin kertoo saksalaisen kehitystutkimuslaitoksen IDOS:n vanhempi tutkija Christine Hackenesch, joka on perehtynyt Kiinan puoluevaikuttamiseen.

Suomessa tammikuussa vieraillut Hackenesch on yksi tuoreen, Kiinan vaikuttamistoimintaa maailmalla käsittelevän selvityksen (pdf) tekijöistä. Sen ovat julkaisseet Brysselissä toimiva European Democracy Hub sekä suomalainen demokratiatukijärjestö Demo Finland.

Selvityksen mukaan Kiina normalisoi autoritaarista hallintoaan maailmalla pehmeän vallan keinoin. Se esimerkiksi tukee Afrikan valtapuolueita, jakaa oppejaan niiden kanssa ja samalla vahvistaa paikallisia autokratioita eli itsevaltaisin ottein toimivia hallintoja.

Demokratian kannalta se on huono uutinen. Kiina on yhden puolueen diktatuuri, joka teloittaa vankeja salassa ja jota syytetään kansanmurhasta Xinjiangin uiguurialueella. Demokratia on maailmalla selvitysten mukaan heikkenemään päin jo muutenkin, joten Kiinan mallin leviäminen ei tietäisi hyvää.

Kiinan vaikutusvallan leviäminen Afrikassa ei ole uusi ilmiö: maa on jo vuosia ollut tärkeä kehitysavun antaja, lainoittaja ja isojen infrastruktuuriprojektien rahoittaja.

Nyt sen ulkopolitiikka on kuitenkin siirtymässä uuteen vaiheeseen.

”Kiina ei ole enää pelkästään vaihtoehtoinen talous- ja kehityskumppani, vaan se esittää itsensä aiempaa avoimemmin ja selkeämmin myös poliittisena vaihtoehtona”, Hackenesch sanoo.

Muutoksen taustalla ovat vuonna 2013 virkaansa astuneen presidentti Xi Jinpingin visiot.

Sitä ennen Kiinan ulkopolitiikasta käytettiin termiä hide you strenghts, bide your time eli ”piilota vahvuutesi, odota hetkeäsi”, Hackenesch selittää. Kiina pyrki kehittymään kaikessa hiljaisuudessa herättämättä huomiota.

”Xi Jinpingin aikana tämä on muuttunut. Hän ei halua, että Kiina on pelkkä materiaalinen suurvalta vaan myös diskursiivinen suurvalta. Nyt se esittää itsensä aktiivisemmin poliittisena vaihtoehtona globaalin etelän kumppaneille ja tarjoaa myös aktiivisemmin visiotaan kansainvälisestä järjestelmästä.”

Hackenesch on tutkinut etenkin Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) kansainvälisen osaston eli CCP-ID:n toimintaa.

Sen tehtävänä on edistää Kiinan ulkopoliittista agendaa tavallista diplomatiaa ketterämmin keinoin.

”Sitä ei sido diplomaattinen protokolla, ja se voi tavoitella tahoja, jotka eivät toimi virallisesti hallitusten alla. Se voi tavoitella esimerkiksi nuoria poliittisia johtajia, jotka eivät ole vielä kotimaansa hallituksessa. Kun he päätyvät sinne, heillä on jo suhteet KKP:hen”, Hackenesch kertoo.

Hackenesch analysoi kollegansa Julia Baderin kanssa yli 9 000 uutisartikkelia, joita KKP itse on julkaissut toiminnastaan.

Vaikuttamistapoihin kuuluu esimerkiksi erilaisia korkean tason tapaamisia, isoja konferensseja ja kiertueita, joilla tutustutaan Kiinan malliin: siihen, miten maa on onnistunut nousemaan köyhyydestä. Samalla tutustutaan puolueen tapaan organisoitua ja pitää yllä puoluekuria.

Esimerkiksi Tansaniassa Kiina on käyttänyt 40 miljoonaa dollaria perustaakseen puoluekoulun, jossa ajetaan autokraattisia arvoja, selvityksessä kerrotaan.

Kiina on onnistunut nostamaan lyhyessä ajassa miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Se on hyvin vaikuttava saavutus.

Selvityksen mukaan vuonna 2023 KKP:llä oli siteitä yli 520 puolueeseen 171 maassa. Tärkeimpiä kohteita ovat Kiinan naapurimaat Aasiassa, Afrikka, Eurooppa sekä pienemmässä määrin Latinalainen Amerikka. Pohjois-Amerikkaan on vain vähän siteitä.

Joidenkin puolueiden, kuten Vietnamin ja Laosin kommunistipuolueiden, kanssa Kiinalla on pitkät suhteet. Joidenkin kanssa kyse on vain satunnaisista tapaamisista.

”Afrikassa avainkumppaneita on Etelä-Afrikan ANC, joka on myös maailmanlaajuisesti yksi sen tärkeimmistä kumppaneista. CCP-ID:llä on läheiset suhteet myös sellaisiin Afrikan maihin, joissa yksi puolue on ollut pitkään vallassa”, Hackenesch kertoo.

Näitä ovat esimerkiksi Tansanian CCM, Zimbabwen Zanu-PF, Namibian Swapo, Mosambikin Frelimo ja Sudanin National Congress.

Kiinan toimet herättävät Hackeneschin mukaan suurta kiinnostusta Afrikan maissa, ja se on ymmärrettävää.

”Kiina on onnistunut nostamaan lyhyessä ajassa miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Se on hyvin vaikuttava saavutus, ja Afrikan maita kiinnostaa, miten se on tehty.”

Monissa Afrikan maissa demokratiakehitys on viime vuosina pysähtynyt tai jopa kääntynyt taaksepäin – esimerkkinä vaikkapa Tansania, jossa viimeiset vaalit päättyivät rajuun väkivaltaan.

Hackeneschin mukaan on kuitenkin vaikea arvioida, miten suuri merkitys Kiinan vaikuttamistoiminnalla on konkreettisesti ollut. Siihen tarvittaisiin erilaista analyysiä.

”Se on selvää, että osalla Afrikan maista on vahva halu olla KKP:n kanssa tekemisissä. Esimerkiksi eurooppalaisiin puolueisiin niillä ei välttämättä ole kontakteja, joten KKP täyttää eräänlaista aukkoa”, hän kertoo.

Selvityksen julkaisseen Demo Finlandin toiminnanjohtajan Anu Juvosen mukaan Kiinan toimien seuraukset ovat nähtävissä Euroopassa jo nyt.

“Kiinan vaikutusvalta nähtiin käytännön tasolla, kun moni sen tukemista Afrikan maista jätti ottamatta kantaa Ukrainan sotaan Venäjän kanssa. Autokratiat tukevat kansainvälisissä kiistatilanteissa todennäköisemmin toisiaan kuin demokratioita, minkä lisäksi ne ovat ylipäätään konfliktiherkempiä kuin demokratiat”, Juvonen sanoo Demon tiedotteessa.

Riippuu EU:sta, pystykö se esittämään itsensä vahvana kansainvälisenä äänenä, joka tarjoaa erilaisen yhteistyömallin.

Donald Trumpin Yhdysvallat on lopettanut kehitysavun ja etäännyttänyt itsensä muutenkin maanosasta. Myös rikkaat Euroopan maat leikkaavat kehitysapuaan.

Kiinan ja Afrikan maiden suhteiden voisi siis kuvitella tiivistyvän.

”Tulevaisuutta on vaikea arvioida. Kiina on jo nyt Afrikan maille relevantti kumppani, ja se on siellä jäädäkseen. Se on myös hyvä asia, koska se on tuonut Afrikalle paljon taloudellisia mahdollisuuksia ja kaivattua infrastruktuuria”, Hackenesch toteaa.

Hänen mukaansa riippuu EU:sta itsestään, pystykö se esittämään itsensä vahvana kansainvälisenä äänenä, joka tarjoaa erilaisen yhteistyömallin Afrika maille.

”Ja pystyykö se olemaan yhtenäinen ja pysymään arvopohjaisessa agendassa, tukemaan monenkeskisyyttä ja tuottamaan vaihtoehdon kahdenvälisen sopimiselle, Trumpin nationalistiselle agendalle ja Kiinan tavalle tehdä asioita.”

Hänen mielestään on tärkeää, että kehitysyhteistyövarat käytetään nyt mahdollisimman tehokkaasti siellä, missä niillä on eniten vaikutusta.

”On tärkeää pitää demokratia avainasemassa Euroopan yhteistyössä, ei vain Afrikan maiden kanssa vaan muutenkin. Suomen olisi tärkeä pitää tämä agenda korkealla myös EU:ssa, koska unionin kaikki maat eivät ole siitä yhtä kiinnostuneita”, hän muistuttaa.