Marraskuun lopussa 2025 Sri Lanka pysähtyi. Trooppinen sykloni Ditwah toi mukanaan sateet, jotka tekivät nopeasti tuhoa. Tulvavedet peittivät teitä ja peltoja, sähkö- ja vesiverkot katkesivat ja kokonaiset kylät jäivät eristyksiin.

Sykloni vaati yli 600 ihmisen hengen ja vaikutti miljoonien elämään. Se oli maan pahin luonnonkatastrofi sitten vuoden 2004 tsunamin.

Kaikkialla tuho ei kuitenkaan näyttänyt samalta.

Keski-Sri Lankan ylängöillä vesi ei pelkästään noussut vaan maa myös alkoi liikkua. Valtavat mutajoet vyöryivät jyrkiltä teeviljelmien rinteiltä ja pyyhkivät pois kokonaisia kyliä. Rannikon alangoilta tulvavedet lopulta vetäytyivät, mutta ylängöillä maamassa vei mukanaan koteja ja osan tulevaisuuden.

“Ajattelimme, että tämä on taas yksi niistä rankkasateista, joita täällä on ennenkin ollut. Sitten maa alkoi liikkua”, kertoo Punyasami Rajalingam.

Klikkaa nuolta ja näet kaikki jutun kuvat.

Teetehtaalla työskentelevä Rajalingam menetti aikuisen tyttärensä maanvyörymässä Rambodan kylässä, Kotmalen maakunnassa. Nyt hän huolehtii yhdessä vaimonsa kanssa orvoiksi jääneistä lastenlapsistaan.

Rajalingamin tytär oli se, joka ensimmäisenä huomasi veden nousevan ja kehotti perhettä siirtymään yläkertaan turvaan vedeltä. Hetken ajan ratkaisu näytti oikealta. Sitten maa lähti liikkeelle.

Alakerta sortui ensin. Sen jälkeen koko talo romahti. Rajalingam näki tyttärensä viimeisen kerran sinä hetkenä, kun rakennus antoi periksi.

“Tyttäreni kuoli, nyt pidämme vaimoni kanssa huolta hänen lapsistaan. Meillä ei ole vaihtoehtoja.”

Naapuritalossa asuva Karuppaiya Manickam menetti nelivuotiaan tyttärensä Hesanin. Perhe asui talon alimmassa kerroksessa, kun mutavyöry iski.

“Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten muista siitä paljoakaan. Tyttäreni kuoli, kun talo sortui. Yläkerrassa asunut veljeni kuoli myös.”

Manickam kertoo saaneensa valtiolta miljoonan Sri Lankan rupian, eli noin 2 700 euron korvauksen tyttärensä kuolemasta. Hän kokee summan riittämättömäksi.

“Raha ei tuo lasta takaisin. Mutta ei se riitä myöskään elämän uudelleen rakentamiseen.”

Sykloni osui kaikkein rajummin niin sanottuihin upcountry-tamileihin – plantaasityöläisiin, jotka elävät teeviljelmien rinteillä. Heidän asuinalueensa sijaitsevat suoraan maanvyörymien ja äkillisten tulvien reiteillä.

Lähes kolme kuukautta myöhemmin monet henkiin jääneet ovat yhä vailla maata, pysyvää asuntoa tai tietoa tulevasta.

Sri Lankassa valtion maksamat katastrofikorvaukset painottuvat ensisijaisesti henkilövahinkoihin.

Kuolemantapauksesta maksettava noin miljoonan rupian kertakorvaus on vakiintunut käytäntö, mutta menetetyn kodin osalta tuki on usein epävarmempaa ja hitaampaa – ja käytännössä sen saaminen vaihtelee suuresti.

Hallitus on linjannut, että täysin tuhoutuneen asuinrakennuksen omistajalle voidaan myöntää enintään noin 5 000 000 Sri Lankan rupian (noin 13 600 euroa) korvaus, joka on tarkoitettu uuden talon rakentamiseen tai korvaavan asunnon hankintaan.

Käytännössä pysyvä jälleenrakennus edellyttää erillisiä ohjelmia ja ennen kaikkea selviä maaoikeuksia – joita monilla Keski-Sri Lankan ylänköjen asukkailla ei ole. Ilman virallisia omistusoikeuksia talon menetys jää usein kokonaan korvaamatta.

Punyasami Rajalingam ja Karuppaiya Manickam perheineen odottavat yhä korvauksia ja konkreettista tukea uuden elämän aloittamiseen. Maanvyörymissä he menettivät perheenjäsenten lisäksi koko omaisuutensa.

”Monet rakentavat taloaan kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Kun se menee yhdessä yössä, kaikki katoaa”, sanoo Nuwara Eliyassa asuva Ranishka Wijekoon.

Oppaana työskentelevä Wijekoon näki tuhojen eriarvoisuuden läheltä. Hänen mukaansa syrjäiset ylänköalueet jäivät nopeasti huomion ulkopuolelle.

Jos tämä olisi tapahtunut rannikolla, missä turistit ovat, alue olisi toipunut paljon nopeammin.

“Jos tämä olisi tapahtunut rannikolla, missä turistit ovat, alue olisi toipunut paljon nopeammin. Meillä se ei ole niin.”

Syklonin jälkeen Wiljekoon lähti yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa viemään apua kyliin, jotka jäivät maanvyörymien alle tai joihin tiet sortuivat. Avustukset sisälsivät muun muassa kuivamuonaa ja lääkkeitä alueille, joihin virallinen apu ei alkuvaiheessa päässyt.

Vaikka keskeinen Kandy–Ella-tie saatiin liikennekelpoiseksi 4–5 päivässä, monien syrjäisten kylien yhteydet olivat viikkoja poikki ja korjaukset ovat osin kesken edelleen.

YK:n kehitysohjelman (UNDP) mukaan syklonin sateet laukaisivat noin 1 200 maanvyörymää eri puolilla maata. Ylängöillä vesiputoukset muuttuivat ruskeiksi mutaseinämiksi, jotka repivät maaperän irti rinteiltä.

Yksi pahiten kärsineistä alueista oli Loolkanduran teeviljelmä Kandyn ja Nuwara Eliyan välisellä alueella. Ainakin 82 perhettä menetti kotinsa. Valtionyhtiö Janatha Estate Development Board siirsi perheet viljelmän sisällä tasaisemmalle alueelle sen jälkeen, kun alkuperäinen asuinalue julistettiin riskivyöhykkeeksi.

Intian hallitus on luvannut rahoittaa pysyvien talojen rakentamisen, mutta maaoikeuksia ei ole toistaiseksi myönnetty.

“Talo voidaan rakentaa, mutta ilman omaa maata mikään ei ole pysyvää,” yksi asukkaista toteaa.

Buddhalaisen luostarin yhteydessä toimiva koulu muuttui heti syklonin jälkeen hätämajoituskeskukseksi. Rawanagoda Nandasara Thero, buddhalaismunkki ja koulun rehtori, kertoo että koululla asui 25 päivän ajan 40–50 perhettä, yhteensä noin 480 ihmistä.

“Tänne tuli kokonaisia perheitä. Meillä oli myös 12 maanvyörymissä vammautunutta ihmistä, joille hankimme apuvälineitä, kuten pyörätuoleja.”

Koulussa on noin 250 oppilasta, joista noin 25 oppilaan kotitalo joko tuhoutui kokonaan tai vaurioitui vakavasti. Osa lapsista menetti vanhempansa.

Nandasara Theron mukaan vastuu ei päättynyt hätämajoituksen purkamiseen.

”Joillekin lapsille minä olen nyt huoltaja. Pidän heistä huolta kunnes he tulevat täysi-ikäisiksi.”

Rawanagoda Nandasara Therolla on suunnitelma rakentaa temppelialueelle pysyvä hätäsuoja tulevia katastrofeja varten – paikka, johon ihmiset voisivat paeta jo ennen kuin vesi tai maa ehtii liikkeelle.

Koulun opettaja Isuru C. Gunawardhana kertoo, että suurin osa ruoasta ja muusta
välttämättömästä avusta on tullut yksityishenkilöiltä ja järjestöiltä.

“Ihmiset ja järjestöt ovat antaneet ruokaa ja lääkkeitä. Mutta asuntoihin ei ole rahoitusta. Se riippuu vain hallituksesta.”

Gunawardhanan mukaan avustusten jakaminen hidastuu monivaiheisen hallinnon vuoksi.

Jokaisessa kylässä toimii valtion virkamies, jonka suositukset etenevät portaalta toiselle. Prosessit vievät paljon aikaa, joskus kuukauden tai enemmän.

Kansainväliset toimijat, kuten UNESCO ja UNDP, tukevat Sri Lankaa jälleenrakennuksessa. UNDP on YK:n kehitysohjelma, joka auttaa maita muun muassa kriisien jälkeisessä toipumisessa, köyhyyden vähentämisessä ja peruspalvelujen vahvistamisessa.

Sri Lankan hallitus arvioi, että syklonin aiheuttamien tuhojen korjaaminen maksaa noin seitsemän miljardia dollaria.

Samaan aikaan maa on kuitenkin pahasti velkaantunut. Sri Lanka ajautui vakavaan talouskriisiin vuonna 2022, eikä sillä ole ollut varaa maksaa kaikkia velkojaan takaisin.

Siksi maa neuvottelee velkojensa uudelleenjärjestelystä International Monetary Fundin tuella. Velkajärjestely tarkoittaa käytännössä sitä, että Sri Lanka yrittää saada lisäaikaa velkojen maksuun tai pienentää maksettavia summia, jotta rahaa jäisi myös peruspalveluihin ja jälleenrakennukseen.

Tilanne on ristiriitainen: maa yrittää samanaikaisesti selviytyä luonnonkatastrofin seurauksista ja tasapainoilla talouskriisin kanssa. Tämä hidastaa jälleenrakennusta ja näkyy erityisesti syrjäisillä alueilla, joille apu saapuu viimeisenä.

Keski-Sri Lankan ylängöillä kysymys on kuitenkin yksinkertaisempi: kenellä on oikeus palata – ja minne?

Sykloni Ditwah ei vain tuhonnut koteja ja teitä. Se paljasti rakenteen, jossa köyhimmät asuvat vaarallisimmilla alueilla, ilman maaoikeuksia ja turvaverkkoja – ja maksavat luonnonkatastrofeista kovimman hinnan.