Syyskuun lopulla Kreikan viranomaiset lähettävät eri viestintäkanavia pitkin varoituksen voimakkaista rankkasateista. Läntisessä Kreikassa sijaitsevalle Nafpaktosin alueelle luvataan viitisenkymmentä millimetriä vettä yhden vuorokauden aikana.

Lopulta pahimmilta rankkasateilta vältytään, mutta yöllä on satanut niin paljon, ettei puuvillaa voi korjata talteen muutamaan vuorokauteen. 

”Edellisen kerran tällä alueella on satanut puoli vuotta sitten”, sanoo maanviljelijä Mikael Polonuphes, 26.

Seisomme hänen puuvillapeltonsa laidalla tuhannen asukkaan Galatasin kylässä, noin 250 kilometrin päässä Ateenasta länteen lähellä Mesolongian kaupunkia. On sadonkorjuun alku. 

Suuri osa Kreikasta, kuten tämäkin alue, on karua vuoristolaidunta, joka soveltuu lampaiden ja vuohien kasvattamiseen. Viljelysmaita on alangoilla, kukkuloilla ja vuorten alemmilla rinteillä. 

Kreikassa kasvatetaan vuosittain noin miljoona säkkiä puuvillaa. Se saattaa kuulostaa äkkiseltään paljolta, mutta se on vain noin prosentin maailman puuvillatuotannosta. Suurimmat puuvillantuottajamaat ovat Kiina, Intia, Yhdysvallat ja Brasilia. 

Puuvillateollisuus työllistää Kreikassa 45 000 viljelijää ja välillisesti noin 300 000 henkilöä. Nyt maa pyrkii kestävän puuvillan tuotannon kärkeen. 

Klikkaa kuvaa, niin näet kaikki jutun kuvat galleriassa.

Polonuphes on maanviljelijä neljännessä polvessa. Hän kertoo oppineensa kaiken maataloustöistä isältään Efthimiokselta. Ensimmäisen kerran hän istahti traktorin kyytiin kolmivuotiaana eikä ole koskaan osannut ajatella tekevänsä muuta. 

”Tämän työn oppii parhaiten toiminnan eikä kirjojen kautta.”

Polonuphes herää joka aamu viideltä, ja ensitöikseen hän käy tarkistamassa pellot. Sesonkiaikaan ei ehdi töiden lisäksi tehdä juuri muuta. Vapaa-ajallaan syksyisin hän metsästää lintuja ja villisikoja. 

Tämän kolmen hehtaarin palstan puuvillan Polonuphes on istuttanut toukokuun lopulla, sillä aikaisempi istutus meni mönkään.  

”Puuvillan laadun näkee väristä, joka on puhtaan valkoinen eikä yhtään kellertävä. Tähän voin olla tyytyväinen”, Polonuphes sanoo. 

Sitten hän nappaa viereiseltä penkkiriviltä puuvillan kukinnon käteensä ja avaa sen. Sen sisällä näkyy mustia täpliä. Ne ovat puuvillayökkösen (helicoverpa armigera) toukkia, jotka syövät kasvin juuria. Tätä puuvillaa ei sen sijaan voi korjata talteen. 

Yhteensä perheellä on viljelyksessä noin sata hehtaaria puuvillaa sekä toiset sata maissia ja viljakasveja. Polonuphes tekee kaiken fyysisen työn, sillä hänen isänsä kunto ei riitä enää maataloustöihin. 

Kylän nimi Galatas tarkoittaa “maitomiestä”, ja suuri osa kyläläisistä työskentelee ruoantuotannon parissa. Vuohen ja lampaan maidosta valmistettu fetajuusto on yksi Kreikan suurimmista vientituotteista. 

Myös Polonuphesin perheellä on satapäinen katras vuohia, lampaita ja lehmiä. Emme voi kuitenkaan vierailla maatilalla, sillä Kreikassa leviää tällä hetkellä vuohirutto. Tauti ei tartu ihmiseen mutta on vuohille äärimmäisen vaarallinen. Jopa seitsemänkymmentä prosenttia taudin saaneista vuohista kuolee.

Keskustelemme pitkän tovin Polonuphesin kanssa viljelytavoista. Viljeltäviä kasveja vaihdellaan vuosittain, jotta maaperä pysyisi hyvänä ja toimeentulo ei olisi yhden kasvin varassa.  

Polonuphes kertoo, että viljelytapoja on oikeastaan neljä. Niin sanotussa tavanomaisessa viljelyssä käytetään torjunta-aineita ja lannoitteita. Kestävässä viljelyssä käytetään vain tiettyjä torjunta-aineita ja kirjataan kastelumäärä, siemenlajikkeet, lannoitteet ja torjunta-aineet digitaaliseen järjestelmään. Sitten on luomuviljely, jossa ei käytetä lainkaan torjunta-aineita eikä kemiallisia lannoitteita. Neljäs tapa on regeneratiivinen viljely, jossa pyritään maaperän uudistamiseen, hiilensidontaan ja monimuotoisuuden parantamiseen. 

Polonuphes kasvattaa puuvillaa tavanomaisella viljelytavalla. Kasvukauden aluksi hän analysoi maaperän ja lisää peltoon fosfori- ja typpilannoitteita sen mukaan.

Tänä vuonna Polonuphes odottaa satonsa olevan keskimääräinen eli noin 350–400 kiloa puuvillaa per stremma. Se on pinta-alayksikkö, jota käytetään edelleen Kreikassa erityisesti maataloudessa. Yksi stremma on 0,1 hehtaaria. 

Polonuphes myy kaiken puuvillansa paikalliselle Nafpaktos Textile -yritykselle, jonka kanssa yhteistyö on jatkunut kolmen vuoden ajan. 

Viljelijöillä ei tällä hetkellä ole syytä juhlaan. Puuvillan maailmanmarkkinahinta on alhainen. Sen hinta määräytyy suurelta osin maailmanmarkkinoilla, futuuripörssin sanelemin ehdoin. 

Viljelijöillä ei tällä hetkellä ole syytä juhlaan. 

Ajamme muutaman kilometrin eteenpäin jyrkän vuoren laaksoon, jossa paikallinen viljelijä Konstantinos Tsiobololos esittelee kotitilaansa. Hän työskentelee Mikaelin kanssa puuvillapelloilla ja jakaa hänen kanssaan työkuluja.  

”Synnyin tuossa talossa”, Tsiobololos sanoo ja osoittaa sormellaan noin sadan metrin päässä olevaa kivitaloa, jonka seinissä on vuosisadan patinaa.

Hän on elänyt koko elämänsä samassa kylässä ja talossa.  Talo on jyrkän Varasovan vuoren rinteessä, josta puuvillapellot alkavat. Vuoren luolissa on asunut myös erakkomunkkeja.

Ulkolämpötila huitelee kahdessakymmenessä asteessa ja taivas on selkeä. Lampaat laiduntavat vuorten solassa ja kumpuilevan hiekkatien varressa kasvavat puuvillan lisäksi oliivi, maissi, vesimeloni ja appelsiini.

Pihassa on ruosteen maalaamia vanhoja autoja ja tärkein kaikista: puuvillankeruukone, joka on yhteiskäytössä viiden muun viljelijän kanssa. 

Tsiobololos kertoo, että kone on hankittu käytettynä 50 000 euron hintaan. Yhteisomistus on välttämätöntä, sillä yksittäiselle viljelijälle kone olisi liian kallis. Kreikkalaiset tienaavat keskimäärin noin 1 400 euroa kuukaudessa. Korjauksista ja polttoainekustannuksista vastataan yhdessä.

Tsiobololos on kasvattanut puuvillaa 35 vuotta. Hän viljelee puuvillaa noin 16 hehtaarin alueella sekä sen lisäksi 25 hehtaarin alueella rehuviljaa, jota hän myy paikallisille eläintuottajille. 

Viljely ei ole helppoa vuoristoisella seudulla. Kuivuus ja veden puute ovat jatkuva ongelma. Tänä vuonna ei ole satanut kesällä ollenkaan. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä: on pitkään jatkuvia kuivia kausia ja toisaalta rankkasateita, jotka saattavat pilata satoja lyhyessä ajassa. Kyläläiset käyttävät laserohjattua lanaa, joka tasoittaa pellon pinnan, jotta vesi ei jää seisomaan ja mädätä kasveja

Tsiobololos tekee suurimman osan töistä itse, mutta hänellä on apunaan myös poikansa Serafim ja kausityöntekijä Ehtesham, joka on alun perin Pakistanista. Työn rytmi on raskas, ja sesonkiaikaan saatetaan työskennellä myös öisin. 

Satojen määrää ja laatua on vaikea etukäteen ennustaa. Puuvillan tuotantoon vaikuttavat ilmasto- ja sääolosuhteiden lisäksi maailmanmarkkinat ja EU-sääntely, ja nyt soppaa sekoittaa entisestään Yhdysvaltojen poukkoileva tullipolitiikka. 

Tsiobololos muistelee kaiholla koronapandemian jälkeistä vuotta. Silloin puuvillan hinta oli korkealla futuuripörssissä ja sato erinomainen. 

Täällä on kaunista, mutta kovaa työtä tämä vaatii.

Sadepisarat alkavat ropista puuvillankeruukoneen metallista pintaa vasten. Tsiobololos vetää lippalakin syvemmälle päähänsä ja vilkaisee peltoaan.

”Täällä on kaunista, mutta kovaa työtä tämä vaatii”, hän sanoo. 

Kreikka koki historiansa suurimman hirmumyrskyn syyskuussa 2023. Suurin osa Daniel-myrskyn tuhoista keskittyi Kreikan itäisen Thessalian alueelle, erityisesti Volokseen ja Karditsaan, jossa oli laajoja tulvia ja rakennusvaurioita. Myrsky oli Välimeren alueen mittaushistorian kuolonuhreiltaan suurin ja tuhoiltaan kallein. 

Täällä, Nafpaktosin alueella lännessä, myrsky ei juurikaan tehnyt tuhojaan. Se oli onni paikallisille viljelijöille. 

Seuraamme puuvillan matkaa siementenpoistotehtaalle, jonne se sadonkorjuun jälkeen kuljetetaan. 

Puuvillan elinkaari istutuksesta sadonkorjuuseen kestää puolisen vuotta. Yksi puuvillan siemen tuottaa noin 20 000 kuitua. Korjuun jälkeen puuvillasta erotellaan siemenet, minkä jälkeen kuidut paalataan ja lähetetään puhdistettavaksi sekä karstattavaksi. Tämän jälkeen siitä voidaan valmistaa lankaa.  

Neochorin pieni kylä, Mesolonghin alueella, on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Mikaelin ja Konstantinoksen puuvillapelloilta.

Paikalliselle Nafpaktos Textile -yritykselle siementenpoisto oli puuttuva palanen puuvillan tuotantoketjussa. Aikaisemmin he joutuivat kuljettamaan puuvillaa kauemmaksi, mikä vaati enemmän aikaa ja rahaa. Nyt kaikki tuotannon vaiheet voidaan tehdä Mesolonghian ja Nafpaktosin alueella. 

Tehtaan sisällä yhdysvaltalaisvalmisteiset jykevät Lummus-merkkiset koneet hurisevat niin, että hallissa ei kuule edes omia ajatuksiaan. Laitteiden sisuksissa sujahtava puuvillamassa näyttää kuin popcornilta. Koneiden läpi kulkee 50–60 kiloa puuvillaa minuutissa. 

Korkeat puuvillapaalit kohoavat varastohallin katon rajaan. Traktorinkuljettaja Karavias Themis puolestaan kuljettaa puuvillaa toiseen, puolityhjään varastohalliin. 

Paikan esittelijä, tehtaan työntekijä Vangelis, kertoo rauhallisesti prosessin kulusta. Viljelijät tuovat puuvillan tänne, missä se lajitellaan lajikkeen ja viljelytavan mukaan. Yhdessä paikassa on tavanomaisesti viljelty puuvilla, toisessa luomupuuvilla ja kolmannessa regeneratiivisesti viljelty puuvilla.

”Koko prosessi kestää noin 20–30 minuuttia”, hän sanoo ja osoittaa valtavia koneita, joissa siemen erotetaan kuidusta. 

Täällä erotellaan siemenet sekä kuivataan ja paalataan kuidut. Tehtaan läpi kulkee vuodessa noin 15 000 tonnia siemenpuuvillaa. 

”Sadonkorjuu kestää vain kuukauden, joten työ on kilpajuoksua aikaa vastaan. Silloin tämä paikka elää yötä päivää”, Vangelis sanoo. 

Kun paalit ovat valmiit, ne matkaavat kehräämöön, joka on noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Nafpaktosin kaupungissa. 

Länsi-Kreikan Nafpaktosin kaupunkia suojelevan Nafpaktian vuorten huipulta näkyy turkoosi Korintinlahti ja vehreiden puiden peittämä rinne. Kaupunki on rakennettu vuoren laaksoon kuin amfiteatteri. Katseen vangitsevat matalakattoiset tiilitalot, joita on sikinsokin, ja vihreänä peittona erottuva jalkapallokenttä. 

Nafpaktos tarkoittaa kreikaksi laivanrakennuspaikkaa. Dorian siirtokunnat rakensivat täällä laivoja jo noin 3 000 vuotta sitten. Nyt kaupungissa asuu 17 000 ihmistä. 

Kaupungin laaksossa sijaitsee myös kehräämö, jossa puuvillasta tehdään lankaa ennen kun se lähetetään esimerkiksi vaatetehtaisiin jatkojalostettavaksi. 

”Työurat ovat täällä poikkeuksellisen pitkiä, tyypillisesti yli 20 vuotta. Suurin osa työntekijöistä asuu alle kilometrin päässä tehtaasta”, sanoo tehtaanjohtaja Ioannis Sotropoulos. 

Hän kertoo, että pelasi nuorempana puoliammattilaisena jalkapallomaalivahtina Nafpaktiakos Asterasissa, kunnes tuli tehtaaseen töihin. Hän aloitti linjan alkupäässä ja eteni tehtaanjohtajaksi kahdessakymmenessä vuodessa. 

Sotropoulos kertoo, että tehdas pauhaa 40 tuntia viikossa, kuutena päivänä. Se tarkoittaa, että kahdessa vuorossa työskenteleville työntekijöille työvuorot ovat maltillisia ja heille voidaan maksaa myös elämiseen riittävää palkkaa. 

Tässä kehräämössä, jossa työskentelee viitisenkymmentä työntekijää, pidetään vielä kiinni eurooppalaisesta tekstiilituotannosta. Se on harvinaista, sillä suuri osa Euroopan maista on siirtänyt tuotantonsa halvempiin maihin. 

Yksi syy siihen on se, että langan kehrääminen on kallein osa puuvillan tuotantoa. Yli 17 000 värttinää pyörii täällä kehräten 3 500 tonnia puuvillaa vuodessa. Ne kuluttavat paljon sähköä ja energiaa, joiden hinta on tällä hetkellä kallista Kreikassa. 

Vielä 1990-luvulla työntekijöitä oli yli 180. Kreikan talouskriisi ja halpatuotannon siirtyminen Aasiaan pakottivat tehtaan sulkemaan ovensa kolmeksi vuodeksi vuosina 2009–2012. 

Tämä on eurooppalaisen tekstiiliteollisuuden paradoksi: laatu ja läpinäkyvyys kasvavat, mutta markkinat eivät palkitse niistä kreikkalaisten mielestä riittävästi, ainakaan vielä.  

Kehräämö kuuluu yritysryppääseen, jonka George Polychronos perusti vuonna 1964. Nafpaktos Textile Industry työllistää viitisensataa puuvillanviljelijää, parikymmentä työntekijää siementenpoistotehtaalla ja viitisenkymmentä kehräämössä. 

Nafpaktoksen kehräämö on rakennettu 1970-luvun alussa, ja sen laitteisto uudistettiin täysin 2020-luvulla. Yritys on listattu Ateenan pörssiin. 

Dimitris Polychronos on Nafpaktos Textile -yrityksen toimitusjohtaja ja EU Cotton Alliancen presidentti. Toisen polven yrittäjä, sillä hänen isänsä George perusti yrityksen. Dimitris on ollut tekstiilialalla kolmekymmentä vuotta. Hänen isänsä kasvoi Galatasin kylässä, jossa myös haastattelemamme maanviljelijä Mikael Polonuphes asuu.

Polychronos kehaisee, että kehräämö on yksi Kreikan suurimmista ja moderneimmista. Ja ehkä viimeisimmistä. 

Polychronosin isä kuoli kaksikymmentäkolme vuotta sitten ja vastuu yrityksen tulevaisuudesta siirtyi Dimitriksen harteille. 

Kreikan puuvillasta on nyt tulossa strateginen resurssi. EU:n vihreä siirtymä ja pyrkimys lyhyempiin toimitusketjuihin ovat nostaneet kotimaisen tuotannon arvoa. Maan yritykset ovat osa eurooppalaista kestävää puuvillan tuotannon verkostoa eli EU Cottonia, jonka kreikkalaiset ja espanjalaiset perustivat vuonna 2019.  

Järjestelmään kuuluu digitaalinen kartoitus jokaisesta tilasta. Sijainti, siemenlajike, kastelumenetelmä, torjunta-aineiden käyttö ja sadon määrä tallennetaan keskitettyyn tietokantaan. Näin syntyy läpinäkyvä ja tarkasti valvottu ketju, eurooppalainen vastine globaalille puuvillabisnekselle, joka on kuin villi länsi. 

Valkoiset kuituvanat kiertyvät metallisten kehruukoneiden ympärille kuin ohut sumu. Hallin lämpötilaa, kosteutta ja ilmanlaatua pidetään tarkasti säädeltynä, sillä muuten langasta ei tule tasalaatuista, kertoo Polychronos. 

Tuotantoprosessi alkaa puuvillan sekoittamisesta. Paksuista ja painavista puuvillalohkareista tehdään ensin yhtenäinen kuituseos. Se on aina samanlaista riippumatta siitä, tehdäänkö paksua vai ohutta lankaa, kertoo Polychronos. 

Kuidut kulkevat avaus-, puhdistus- ja venytysvaiheiden kautta kehruupäähän, jossa ne muuttuvat langaksi. Sitten ne keritään kartioihin. Jokaiseen niistä laitetaan erillinen jäljitettävyysjärjestelmä. 

“Se toimii kuin pankkikortti”, markkinointijohtaja Giorgos Kitras selittää ja nostaa tyhjän muovikartiokotelon. “Jokaisessa on pieni siru, joka kertoo, mistä pellosta puuvilla on tullut ja kuka sen on kehrännyt.”

Tämä kreikkalainen tehdas on yksi ensimmäisistä, joka on valjastanut langattoman RFID-teknologian tähän tarkoitukseen. Langan mukana kulkee QR-koodi, josta voidaan lukea koko tuotantoketju, aina pellolta kehräämöön, värjäykseen, kudontaan ja valmiiseen kankaaseen. 

Osa brändeistä haluaa aidosti parantaa tuotantoketjujaan. Toiset taas haluavat puhdistaa omaatuntoaan.

Nyt EU valmistelee lainsäädäntöä, jossa digitaalinen tuotepassi tulee pakolliseksi tekstiileille vuoden 2026 jälkeen. Se tarkoittaa, että jokaisen vaatekappaleen valmistajan on pystyttävä osoittamaan sen materiaalien alkuperä ja hiilijalanjälki. 

Kreikkalainen järjestelmä sopii siis EU:n tiukentuneisiin vaatimuksiin. 

“Järjestelmä on avoin myös brändeille. He voivat halutessaan liittää sen omiin järjestelmiinsä ja siirtää tiedot digitaaliseen passiin”, Kitras kertoo. 

Monet eurooppalaiset brändit, kuten Lacoste, Louis Vuitton ja useammat ranskalaiset muotitalot, tilaavat jo lankoja täältä. 

Heidän vaatimuksensa ovat kovat. Jokaisen tuotetun puuvillakilon hiilidioksidipäästöt ja vedenkulutus on mitattava. 

”Osa brändeistä haluaa aidosti parantaa tuotantoketjujaan”, Kitras sanoo ja pitää pienen tauon jatkaakseen: “Toiset taas haluavat puhdistaa omaatuntoaan. Kustannukset ratkaisevat silti paljon.” 

Naspaktos Textilen tehdas on päättänyt pysyä Kreikassa. “Meidän tehtävämme on todistaa, että vastuullinen puuvilla voi olla myös kilpailukykyistä. Jos emme tee sitä, kuka sitten tekee?”, Polychronos sanoo. 

Ennen tehtaan valojen sammuttamista hän sanoo vielä yhden ajatuksen: 

”Puuvilla on yksinkertainen kasvi. Mutta kun siitä valmistaa tuotteita oikein, se kertoo paljon siitä, millaista tulevaisuutta haluamme Eurooppaan.”