Kenian pääkaupungin Nairobin noin viidestä miljoonasta asukkaasta jopa puolet elää slummeissa. Lähes keskellä kaupunkia sijaitsevassa Kiberassa on asukkaita noin kaksi miljoonaa. Heistä moni käy töissä Nairobin keskustassa.
”Täällä asutaan tiiviisti, ja lähes joka talossa on jyrsijöitä. Etenkin rottien levittämien tautien oireet ovat samankaltaisia kuin malariassa, ja siksi niitä hoidetaan väärin. Pyrimme jyrsijöitä tutkimalla kartoittamaan niistä ihmisiin leviäviä tauteja”, kertoo tutkija Joseph Ogola.
Hän on tutkijakollegoidensa Griphan Ocholan ja Aloise Mweun kanssa kierroksella Kiberassa tyhjentämässä edellisenä päivänä viritettyjä jyrsijäloukkuja. Jyrsijät matkaavat tutkijoiden kanssa laboratorioon, jossa niistä otetaan veri- ja seeruminäytteitä. Jyrsijät säilötään formaldehydiin mahdollisia jatkotutkimuksia varten.
”Osa näytteistä voidaan tutkia Itä-Keniassa Helsingin yliopiston Taitan tutkimusasemalla, osa lähetetään Helsingin yliopistoon tutkittavaksi”, Ogola kertoo.
Tutkijat työskentelevät tiimissä, jota johtaa uhkaavien infektiotautien professori Tarja Sironen Helsingin yliopistosta yhdessä Arkansasin yliopiston tautiekologi Kristan Forbesin kanssa.
Ogola on suorittanut maisterinopintonsa Keniassa, Ochola ja Mweu Kiinassa. Jokaisella on meneillään väitöskirjaopinnot.
Yliopisto-opinnot ovat Keniassa kalliita. Keskivertokenialaisen on mahdollista suorittaa kandidaatin- tai maisterintutkinto vain valtion tuella tai ulkomaisen yliopiston stipendillä. Valtaosa kenialaisista yliopisto-opiskelijoista tulee ei-akateemisesta perhetaustausta.
”Akateeminen ura ei houkuttele kenialaisia, koska työllistymismahdollisuudet ovat rajalliset. Suurin osa maistereista joutuu ottamaan vastaan mitä vain satunnaisia töitä tai he aloittavat oman liiketoiminnan. Lisäksi rahoituksen saaminen on iso haaste”, Ochola kertoo.
Suurin osa maistereista joutuu ottamaan vastaan mitä vain satunnaisia töitä tai he aloittavat oman liiketoiminnan.
Ochola ja Mweu ovat suorittaneet maisterinopintonsa ulkomaisen yliopiston stipendin turvin. Ogola rahoitti opintonsa eläinlääkärin työllä. Hän työskentelee tutkijantyönsä lisäksi julkisella sektorilla eläinlääkärinä.
Ochola on tällä hetkellä Helsingin yliopiston tohtoriopiskelija. Ogola on opiskellut Helsingin yliopistossa puolitoista vuotta. Mweu on tohtoriopiskelija Arkansasin yliopistossa.
”Teoriaopetus monissa Kenian yliopistoissa on hyvää perustasoa. Käytännön tutkimustyön tekeminen on kuitenkin haasteellista ja etenkin laboratoriot ovat puutteellisia”, Ogola kertoo.
Ogolaa, Ocholaa ja Mweuta motivoi tutkimustyöhön ja akateemiselle uralle halu olla kehittämässä parempaa elämää kenialaisille.
Jyrsijöiden lisäksi tutkijat pyydystävät lepakoita Itä- ja Länsi-Keniassa Taitan ja Busian alueilla.
”Lepakoilla on tärkeä rooli ekosysteemissä. Pyrimme saamaan ihmiset ymmärtämään, miksi lepakoita ei kannata tappaa ja miten niiden kanssa voi elää”, Ogola kertoo.
Tutkijatiimin uran huippuhetkiin kuuluu m-rokon löytäminen Kiberan jyrsijöistä sekä Bombali-ebolaviruksen löytäminen Taitan ja Busian alueiden lepakoista.
Sekä Ogolalla, Ocholalla että Mweulla on lapsia. Lasten kouluttaminen on heille kaikille tärkeä prioriteetti. Ochola ja Mweu toivovat voivansa asua perheensä kanssa ulkomailla, Ogola on rakentanut elämänsä ja uransa Keniaan. Tutkijan työ vie häntä kuitenkin työmatkoille niin Afrikan maihin kuin muihinkin maanosiin.
Keniassa tehdään paljon niin ihmisen evoluutioon kuin esimerkiksi norsueläimiinkin liittyvää paleontologista tutkimusta, mutta Kenian yliopistoissa ei ole tarjolla paleontologian koulutusta.
”Tämä on minulla unelmien täyttymys. Olen onnellinen ja kiitollinen mahdollisuudesta saada tehdä väitöskirjaopintoni Helsingin yliopistossa”, kertoo Helsingissä puolitoista vuotta asunut Pauline Mbatha.
Mbatha työskentelee väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan geotieteiden ja maantieteen osastolla. Hän suunnittelee väittelevänsä marraskuussa 2027.
”Haluan ehdottomasti jatkaa tutkijanuraa väitöskirjan jälkeen. Haluan olla roolimalli kaikille afrikkalaistaustaisille naisille ja näyttää, että myös meille akateeminen ura on mahdollinen”, Mbatha sanoo.
Mbathan äiti on kotirouva, isä opettaja.
”Isäni kannusti opiskelemaan. Hän oli paitsi opettaja, myös maanviljelijä. Muutoin hänellä ei olisi ollut varaa kouluttaa meitä seitsemää lasta”, Mbatha kertoo.
Keniassa naisia kunnioitetaan äitinä. Naisen ei ole helppoa luoda uraa, saati akateemista uraa.
Mbatha opiskeli isänsä esimerkin mukaisesti opettajaksi. Hän erikoistui biologian ja maanviljelyksen aineenopettajaksi.
”Isäni kuoli, kun olin 21-vuotias. Sain kolme poikaani hyvin nuorena ja olen kasvattanut heidät yksinhuoltajana”, Mbatha kertoo.
Hän halusi pysyä sinkkuna, koska unelmoi jo tuolloin akateemisesta urasta.
”Keniassa naisia kunnioitetaan äitinä. Naisen ei ole helppoa luoda uraa, saati akateemista uraa. Moni mies vastustaa ajatusta vaimon akateemisesta urasta”, Mbaha sanoo.
Hän halusi määrätietoisesti kulkea kohti unelmaansa ja hakeutui töihin Kenian kansallismuseoon, koska siellä on paleontologian osasto ja siksi mahdollisuus tutustua kansainvälisiin tutkijoihin ja erityisesti paleontologeihin.
Työpaikkansa kautta Mbatha pääsi myös Turkanaan tutustumaan norsueläinten fossiileihin. Siellä hän tapasi paleontologi Bill Sandersin, jonka avulla järjestyi stipendi maisterinopintoihin Turkanan yliopistossa. Keniassa Mbatha tapasi myös akatemiatutkija ja Helsingin yliopiston paleontologian apulaisprofessorin Juha Saarisen, jonka kautta avautui mahdollisuus tohtorinopintoihin Helsingin yliopistossa.
”Historia ja evoluutio on kiehtonut minua aina, etenkin se, mitä eläinten, erityisesti norsueläinten fossiilit kertovat menneisyydestä meille nykyajan ihmisille”, Mbaha sanoo.
Hänellä on viesti kaikille naisille, ja etenkin Afrikan naisille:
”Älä anna minkään olla esteenä unelmillesi. Kulje rohkeasti kohti unelmiasi, usko niihin ja usko itseesi. Älä pelkää, ole valmis tekemään paljon töitä saavuttaaksesi unelmasi!”