Eri tahojen yhteentulemiselle on nyt selvä sosiaalinen tilaus. Tämän saattoi todeta Minna Canthin päivänä Kuopion taidemuseossa järjestetyssä matineassa, jossa juhlistettiin myös Pekingin naistenoikeuksien julistuksen 30-vuotispäivää.

Mukana Maailman Kuvalehden ja sen kustantajan Fingon koordinoimassa tapahtumassa oli niin järjestökentän toimijoita kuin kulttuurialan vaikuttajia ja Itä-Suomen yliopiston edustajia.

Ennen keskusteluosuutta tilaisuudessa kuultiin dialogipätkä Minna Canthin novellista Köyhää kansaa vuodelta 1886. Tohtorin ja pastorin dialogin esittivät Kuopion kaupunginteatterin johtaja Antti Lahti ja näyttelijä Jukka Väinölä.

Teos kuvaa Kuopion laitakaupungilla asuvaa Holpaisen perhettä, jonka isän työttömyys, lapsen kuolema ja äidin mielisairaus ajavat kurjuuden kierteeseen.

Lähemmäs 150 vuotta sitten ilmestynyt teos on edelleen ajankohtainen. Lapsikuolleisuus nousi esiin tapahtumassa tuoreen Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessorin Kaari Mattilan pitämässä puheessa. Hän totesi, että tänä päivänä Suomen äitiys- ja lapsikuolleisuus on hyvin alhainen, mutta näin ei ole kaikkialla.

“Voi kaikkia niitä naisia ja tyttöjä, jotka yhä vieläkin joutuvat kuolemaan synnytykseen ja siitä aiheutuviin komplikaatioihin, esimerkiksi naisia tuhoavan Taleban-hallinnon Afganistanissa ja monessa muussa maassa. On aina vallanpitäjien valinta suojellaanko naisten ja tyttöjen henkiä, heidän oikeuttaan elämään”, Mattila sanoi puheessaan.

Vuonna 1995 Pekingissä pidettiin neljäs YK:n naisten maailmankonferenssi, jossa 189 YK:n jäsenvaltiota sitoutuivat ensimmäistä kertaa siihen, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja niitä edistetään aktiivisesti.

Naisten elämään liittyviä kysymyksiä käsiteltiin Pekingissä nimenomaan sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Myös tyttöjen ihmisoikeudet sisällytettiin Pekingin julistukseen ja toimintaohjelmaan.

Kaari Mattila oli Pekingissä kyseisessä kokouksessa. Nyt 30 vuotta myöhemmin hän muistutti väkevässä ja rohkaisevassa puheessaan kuulijoita tasa-arvotyön tärkeydestä erityisesti aikoina, jolloin tasa-arvo ottaa takapakkia.

Ihmisoikeusliiton pääsihteerinä 2013-2024 toimineen Mattilan puhe käsitteli myös demokratiaa ja turvallisuutta.

“Meidän täytyy Suomessa ja Euroopassa ymmärtää paremmin mitä puolustamme, kun sanomme puolustavamme vapaata Eurooppaa. Emmekö me silloin puolusta turvallisuuden lisäksi juuri oikeusvaltiota, demokratiaa ja ihmisoikeuksia? Nämä rakennelmat luovat osaltaan turvallisuutta ja juuri ne erottavat meidät diktatuureista tai totalitaarisista valtioista.”

Taidemuseolla katsottiin myös videotervehdys suoraan New Yorkista. Sen lähetti YK:n toiseksi suurimman kokouksen, naisten aseman toimikunnan, Suomen edustaja Hanna Onwen-Huma sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä.

Onwen-Huma muistutti tervehdyksessään, että kun naisten oikeuksia yritetään useiden YK:n jäsenmaiden toimesta rapauttaa, kansalaisyhteiskunnan rooli nousee ihmisoikeuksien puolustamisessa valtavan tärkeäksi. On myös ehdottoman tärkeää, että Suomi pitää tiukasti kiinni sitoumuksistaan, Onwen-Huma sanoo.

Tasa-arvosta puhuessa on sukupuolten tasa-arvon ohella tärkeä muistaa paitsi yhteiskunnallinen tasa-arvo myös globaali tasavertaisuus.

Tapahtuma huipentui keskusteluun, jonka moderoi Fingon globaalin oikeudenmukaisuuden asiantuntija Eppu Mikkonen. Keskustelussa olivat mukana kirjailija Sirpa Kähkönen, Minna Canthin talo Kanttila ry:tä edustava kapellimestari Atso Almila, Itä-Suomen yliopistossa globaalin kehityksen asiantuntijana työskentelevä Roseanna Avento ja Savon Marttojen toiminnanjohtaja Sonja Miettinen.

Keskustelussa jaettiin ajatuksia muun muassa juurista, vastuusta, Martta-liikkeen merkityksestä Suomelle, musiikista, maailman kattavista ihmisoikeuskysymyksistä, isoäideistä ympäri maailman ja siitä, miten me kaikki olemme tarinoiden ja tekojen summia.

”Tasa-arvosta puhuessa on sukupuolten tasa-arvon ohella tärkeä muistaa paitsi yhteiskunnallinen tasa-arvo myös globaali tasavertaisuus. Meidän on ymmärrettävä, että kaikki maailman ihmiset eivät ajattele asioista samalla tavalla kuin me. On kiinnitettävä huomiota siihen, miten puhumme toisista kulttuureista tulevista ihmisistä ja miten heidät otetaan mukaan yhteiskuntaan”, Roseanna Avento sanoi.

Avento kertoi myös isovanhempien merkityksestä kulttuurin ylläpitäjinä ja turvan tuojina. Hän kertoi lapsuudestaan Keniassa, jonne suomalainen isoäiti lähetti hänelle säännöllisesti postikorteissa kuulumisiaan Suomesta ja rakensi näin siltaa suomalaisuuteen. Niin ikään hän kertoi koskettavan tarinan kenialaisten naisten voimasta yhteskunnallisessa taistelussa.

Savon Marttojen toiminnanjohtaja Sonja Miettinen edusti keskustelussa Suomen 37 000:a marttaa.

”Tuhannet vapaaehtoiset tekevät tässä maassa hyvää itselleen ja muille. Marttojen keski-ikä on tällä hetkellä 63-vuotta. Martat ovat naisia, joilla on valtavasti halua ja energiaa tehdä talkootyötä. He ovat aina valmiita auttamaan, työskentelvät vahvasti oman yhteisönsä hyväksi ja edistävät yhteiskunnallista tasavertaisuutta.”

Miettinen kertoi Varkauden martoista, joille oli annettu tehäväksi tehdä kyselytutkimus alueen maahanmuuttajille heidän sopeutumisestaan Varkauteen.

“Se kertoo aika paljon hyvää Martta-yhdistysliikkeestä, että heille annetaan näin merkittäviä tehtäviä yhteiskunnassa”, Miettinen sanoi.

Samaan aikaan kun Kuopiossa keskusteltiin Minna Canthin perinnöstä, Helsingissä järjestettiin ensimmäinen kansainvälinen konferenssi, joka keskittyi ikääntymiseen, kriiseihin ja konflikteihin. Teema herätti keskustelua myös Kuopiossa.

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että ikäätyvien ihmisten panos yhteiskuntaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on alettu pikku hiljaa tiedostaa – mutta verrattain hitaasti. Vielä olisi paljon oivallettavaa.

“Suomessa kuitenkin ikäihmisten asiat ovat verrattain hyvin niin kauan kuin ikäihminen tulee toimeen omalla eläkkellään ja työllään – jos terveyttä riittää. Se, miten vanhustenhoito tulevaisuudessa ratkaistaan, onkin suurempi ongelma”, Sirpa Kähkönen sanoi.

Kirjailija Sirpa Kähkönen toi omissa puheenvuoroissaan esille myös isovanhempien merkitystä kansakuntien rakentumisessa. Eritysesti Kähkönen kiitteli marttojen panosta suomalaisen kulttuurin ja naisten aseman vahvistamisessa.

”Martta-liikkeen kaltainen yksilöiden muodostama vapaaehtoinen yhdistystoiminta on ollut keskeinen suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kehittymisessä”, Kähkönen sanoi.

Marttojen tuella tilaisuudessa syötiin perinnereseptillä leivottua Minna Canthin kakkua – osoitus talkooasenteesta sekin. Setlementti Puijolan Tyttöjen talo tuotti puolestaan tapahtumaan ajatuksia tasa-arvosta, joita jaettiin osallistujille.

Naiset kirjoittivat muun muassa tällaisia ajatuksia:

”Sama eläke naiselle ja miehelle.”

”Nostakaa suostumusikää maailmanlaajuisesti.”

”Vapaus sukupuolirooleista.”

Paljon on siis tehty, mutta paljon on vielä tehtävää.

Tapahtuma videoitiin. Livestriimin voi katsoa täältä.