Israelin armeijan joukot tappoivat Shireen Abu Akleh’n toukokuun 11. päivänä vuonna 2022 ratsiassa Jeninin pakolaisleirille. Hänen kuolemansa tuomittiin globaalisti laajasti, mutta Israel vieritti syyn palestiinalaisten asemiesten niskoille.
Mariam Abu Dagga, 33, toinen palestiinalainen naispuolinen kuvajournalisti, teki freelancerina töitä uutistoimisto AP:lle ja muille uutisorganisaatioille. Hän ja hänen neljä kollegansa kuolivat Israelin pommitettua al-Nasserin sairaalaa Gazassa tämän vuoden elokuun 25. päivänä.
Nämä kaksi toimittajaa eivät ole ainoita toimittajia, jotka Israelin armeija on ottanut kohteekseen. YK:n mukaan elokuun loppupuoleen mennessä ainakin 247 toimittajaa oli kuollut lokakuun 7. päivästä 2023 alkaen. Myös avustustyöntekijöitä, sairaanhoitajia, lääkäreitä ja noin 300 YK:n työntekijää on tapettu Gazassa.
Kansainvälinen oikeus on toimittajien ja avustustyöntekijöiden humanitaarisen aseman suhteen selkeä: heitä pitäisi suojella konflikteissa. Sen sijaan Gazan konflikti on ollut historian tappavin konflikti toimittajille.
Israelin miehityksen historia Palestiinalaisalueella ei alkanut 7.10.2023, toisin kuin valtavirrassa on yritetty kehystää.
Aiemmin Israel kiisti ottaneensa toimittajia kohteekseen ja joskus jopa pahoitteli toimiaan. Niin ei enää tapahdu. Kun Al-Jazeeran toimittaja Anas al-Sharif tapettiin elokuussa Gaza Cityssä, Israel tiedotti asiasta itse ja perusteli tappamista sillä, että al-Sharif olisi ollut Hamasin terroristisolun jäsen.
Todisteita ei esitetty. Todellisuudessa al-Sharif tapettiin yrityksenä hiljentää hänen äänensä etulinjan toimittajana, joka paljasti Israelin rikkomuksia paikan päällä.
Israelin kohdennettu toimittajien tappaminen on merkki laajemmasta ongelmasta. Maa rikkoo kansainvälistä oikeutta järjestelmällisesti saamatta rangaistusta. Lähimenneisyydessä Israel on salamurhannut useita iranilaisia ydintutkijoita, toteuttanut sotilasoperaatioita Irakia, Irania, Jemeniä ja Libanonia vastaan ja myös miehittää laittomasti osaa Syyriasta ja Libanonista.
YK:n erityiskomitea on julkaissut yksiselitteisen raportin, jossa todetaan, että Israel suorittaa Gazassa kansanmurhaa. Mielestäni on käynyt ilmi, että perinteiset isot mediatalot ovat toimineet sen mahdollistajana.
Intercept-media on tehnyt syvällisen sisältöanalyysin Yhdysvaltain kolmen vaikutusvaltaisimman median, The New York Timesin, The Washington Postin ja Los Angeles Timesin, uutisoinnista. Sen mukaan kaikki kolme ovat suosineet uutisoinnissaan Israelia.
Tunnepitoisia termejä, kuten ”teurastus” ja ”joukkomurha”, käytettiin kuvaamaan israelilaisia uhreja mutta ei juuri lainkaan palestiinalaisuhreja. Israelilaisten kuolemista raportoitiin useammin.
The New York Timesin sisäinen muistio kehotti välttämään termejä ”kansanmurha” ja ”etninen puhdistus” ja olemaan käyttämättä termiä ”miehitetyt alueet” Länsirannasta puhuttaessa.
Al-Jazeeran dokumentti paljasti, että BBC:n ja CNN:n uutisointi nojasi raskaasti Israelin propagandaan. Jotkut toimittajat tekivät asiasta sisäisen valituksen, jotkut irtisanoutuivat.
Suurten mediatalojen uutisointi Gazasta edistää Israelin pitkäaikaista toivetta kirjoittaa historia uudelleen sen hyväksi.
Israelin miehityksen historia Palestiinalaisalueella ei alkanut 7.10.2023, toisin kuin valtavirrassa on yritetty kehystää. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Sen yhteydessä satojatuhansia palestiinalaisia ajettiin kodeistaan. Siitä lähtien he ovat taistelleet itsemääräämisoikeutensa puolesta.
Israel on toistanut mantraa oikeudestaan olemassaoloon, mutta media ei ole koskaan kyseenalaistanut, miksei palestiinalaisilla sitten ole oikeutta omaan valtioon.
Kansainvälisen oikeuden mukaan jokaisella kansalla on oikeus puolustaa itseään, kun ulkoinen toimija tunkeutuu sen alueella. Se tunnustaa myös oikeuden vastustaa miehitystä, myös asein. Miehittäjällä ei ole samalla tavalla oikeutta puolustautua miehittämiensä alueiden väestön vastarinnalta.
Israelin johtajat ovat alusta asti julistaneet aikomuksiaan siitä, mitä aikovat tehdä Gazassa.
Eräs tämänhetkisen keskustelun väärinkäytetyimmistä termeistä on ”terroristi”.
Hamasia ei mainita yhdessäkään mediajulkaisussa ilman nopeaa selvennystä siitä, että kyseessä on terroristijärjestö, joksi EU ja Yhdysvallat ovat sen luokitelleet. Määritelmä on suoraan Israelin propagandan pelikirjasta, eikä se auta ymmärtämään, mikä Hamasin rooli palestiinalaisten vapauttamisessa on.
Hamas on läpi Gazan konfliktin nimetty ainoana syynä palestiinalaisten tappamiseen sekä siihen, että Israel on aiheuttanut kahden miljoonan palestiinalaisen nälänhädän ja raunioittanut peruspalvelut ja kriittisen infrastruktuurin.
Suuret mediatalot eivät edelleenkään tunnusta sitä, että Israel on tehnyt Gazassa kansanmurhan. Ne nojaavat yhä latteaan ajatukseen siitä, että ellei oikeusistuin pysty todistamaan aikomusta, mikään määrä joukkomurhia ei ole kansanmurha. Päätelmää ei näytä muuttavan se, että Israelin johtajat ovat alusta asti julistaneet aikomuksiaan siitä, mitä aikovat tehdä Gazassa.
On valitettavaa, että sadat palestiinalaiset toimittajat ovat kuolleet kertoessaan kansanmurhasta. Se nostaa esiin perustavanlaatuisen ammatillisen ja eettisen ristiriidan: heidän kollegansa eri puolilla maailmaa tarjosivat Israelille suojaa näiden tekojen toteuttamiseksi.
Kirjoittaja on freelancer-toimittaja.
Oikaisu 13.11.2025. Mariam Abu Dagga kuoli 25.8.2025, ei 4.8, kuten artikkelissa aiemmin kirjoitettiin.
Tarkennus 13.11.2025. Lisätty tekstiin tieto siitä, että arvio kuolleiden toimittajien määrästä on peräisin elokuun loppupuolelta.