Kaari Mattila on sekä innoissaan että huolissaan. Innoissaan, koska hän on juuri aloittanut Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessorina, jonka ydinosaamisaluetta ovat ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio.  

Huolta hänessä taas herättää se, että näitä arvoja koetellaan sekä Euroopassa että globaalisti juuri nyt poikkeuksellisella tavalla.  

”Suomessa rakastetaan termiä ’viheliäiset ongelmat’. Nyt totisesti on viheliäisiä ongelmia”, Mattila toteaa.  

Mattila on pitkän linjan ihmisoikeusasiantuntija, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Ihmisoikeusliiton pääsihteerinä, ihmisoikeusjärjestö Amnestyn ihmisoikeustyön johtajana, ulkoministeriön asiantuntijana sekä tutkijana.   

Itä-Suomen yliopistossa hänen tehtävänään on parantaa yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden ymmärrystä ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltiosta.   

Monet heistä tulevat työskentelemään erilaisina vallankäyttäjinä ja viranhaltijoina esimerkiksi ministeriöissä tai sote-palveluissa. Mattila on ollut pitkään huolissaan siitä, ettei suomalaisten viranhaltijoiden ihmisoikeusosaaminen ole riittävän syvällistä.   

Kenellekään ei ole ehkä tullut mieleen, että näitä asioita pitäisi todellakin perusteellisesti opettaa.

Opiskelijoilla on Mattilan mukaan suuri tarve saada lisää tietoa ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiokysymyksistä, mutta tällä hetkellä sitä ei Suomessa yhteiskuntatieteiden opinnoissa tarjota, ainakaan systemaattisesti.   

Päin vastoin, tietämys esimerkiksi viranomaisten perustuslaista kumpuavasta velvollisuudesta turvata ihmisoikeudet on välillä ”yllättävänkin ohutta”. Joskus tietämättömyys on myös tahallista, hän sanoo.  

”Oletan sen johtuvan siitä, että on kuviteltu, että ne ovat jonkinlaista muuttumatonta tausta-asiaa. Että demokratia on jonkinlainen sivujuoni, koska se pysyy. Kenellekään ei ole ehkä tullut mieleen, että näitä asioita pitäisi todellakin perusteellisesti opettaa.”  

Mattilan professuuri on ajankohtainen juuri nyt, sillä viime vuosien kehitys maailmalla on osoittanut, ettei ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota voi suinkaan pitää itsestäänselvyytenä edes Euroopassa.  

Demokratiatutkimuslaitokset ovat jo vuosia kertoneet, että demokraattisia valtioita on aiempaa vähemmän ja vakiintuneetkin demokratiat heikkenevät. Monissa maissa soraäänet tukahdutetaan yhä järjestelmällisemmin. Sodissa, kuten Sudanissa, Gazassa ja Ukrainassa, rikotaan kansainvälistä oikeutta häikäilemättömästi.  

Se, mitä nyt tapahtuu, on todella vakava uhka koko kansainvälisiin sopimuksiin perustuvalle järjestelmälle

Mattilan mielestä vahvojen demokratioiden olisi pitänyt jo paljon aiemmin ymmärtää, mitä esimerkiksi Venäjällä tapahtui ennen maan muuttumista totalitaristiseksi valtioksi. Maan sotarikokset Tšetšeniassa, Libyassa ja Syyriassa jäivät huomiotta jo ennen hyökkäystä Ukrainaan. Toinen varoitusmerkki oli oppositiopoliitikkoihin, median edustajiin, järjestöihin ja tutkijoihin kohdistunut vaino.  

”Juuri he ovat niitä, jotka niin sanotusti aina ensimmäisenä ottavat osumaa, kun ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiokehitys heikkenee. Tätä ei ymmärretty, vaan osa ihan fiksuistakin suomalais- ja eurooppalaispoliitikoista sivuutti nämä varoitusmerkit, piti niitä detaljeina tai jopa halveksui ihmisoikeusjärjestöjen varoituksia.”  

Viimeisimpänä autoritaarisuuden tielle on lähtenyt Yhdysvallat, jossa presidentti Donald Trump purkaa hallintorakenteita, nimittää omia liittolaisiaan tärkeisiin virkoihin ja heikentää sananvapautta ja vähemmistöjen oikeuksia.  

”Varmastikaan kukaan oikeusvaltio-osaaja ei voi enää katsoa, että Yhdysvallat olisi oikeusvaltio sanan varsinaisessa merkityksessä. Se, mitä nyt tapahtuu, on todella vakava uhka koko kansainvälisiin sopimuksiin perustuvalle järjestelmälle”, Mattila sanoo.  

Yhdysvaltain ja Venäjän kehityksen leviämistä voidaan Mattilan mielestä Euroopassa torjua lisäämällä syvällistä ymmärrystä ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltiosta – ja siitä, mitä tapahtuu, kun niitä heikennetään.  

”On kurjaa, että tämä aika huutaa jälkiviisautta, mutta tärkeää ei ole se, kuka oli väärässä vaan se, mitä tästä pitää syvällisesti oppia. Näitä mekanismeja on ymmärrettävä paremmin. Meidän pitää ymmärtää, mitä me puolustamme, kun puolustamme ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota.”  

Hän haluaa opettaa opiskelijoille etenkin sen perusasian, että ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio muodostavat kokonaisuuden, kolmion, jonka yhden kärjen heikentäminen heikentää myös muita.  

Onko vaaran merkkejä näkyvissä sitten myös Suomessa? Mattila nostaa esiin ainakin median vapauteen liittyvät indikaattorit sekä kansalaisyhteiskunnan tilan. Hallitus on leikannut järjestöiltä valtiontukia nopeasti ja paljon. Samaan aikaan sote-järjestöjä tarvitaan entistä enemmän vaikeassa asemassa olevien ihmisten tueksi.

Ongelmana on hänen mielestään myös se, ettei kansalaisyhteiskuntaa enää kuulla päätöksenteossa yhtä kattavasti kuin aiemmin, vaikka siihen on luotu kansainvälisellä mittapuulla hyvät prosessit.

Peräänkuulutan poliittista johtajuutta: että ei hajoteta vaan vahvistetaan luottamusta yhteiskuntaan.

Mattila muistuttaa, että kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli vahvan demokratian ja yhteiskunnallisen luottamuksen ylläpitämisessä.  

”Aikana, jolloin elämme maailmanpoliittisesti viheliäistä tai jopa vaarallista aikaa, Suomen kannattaisi tehdä kaikkensa, että kansallinen koheesio ja luottamus, joka on perinteisesti ollut korkea, säilyisi. Peräänkuulutan poliittista johtajuutta: että ei hajoteta vaan vahvistetaan luottamusta yhteiskuntaan. Siinä kansalaisyhteiskunnan ja ruohonjuuritason toimijoilla on hitsin tärkeä rooli.”