Nuoret näkevät tulevaisuuden valoisana. Tätä on totuttu pitämään itsestään selvänä tosiasiana, mutta viime vuosina kehitys on kääntynyt päinvastaiseen suuntaan.
Esimerkiksi viime keväänä julkistetun Nuorisobarometrin mukaan optimistisesti omaan tulevaisuuteensa uskovien nuorten osuus on romahtanut muutamassa vuodessa 80 prosentista 61 prosenttiin.
”Usko Suomen, ihmiskunnan ja maailman tulevaisuuteen on kyllä aiemminkin horjunut, mutta nuorten usko omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa on pysynyt vakaana. Nyt on selkeästi tapahtunut jotain”, sanoo Sitran asiantuntija Otto Tähkäpää.
Sitra julkisti lokakuun lopussa ennakointikatsauksen nuorten hiipuvasta tulevaisuususkosta. Se varoittaa, että jos tilanne pahenee, se vaikuttaa väistämättä koko yhteiskunnan elinvoimaisuuteen – tuottavuuteen, talouskasvuun, osaamiseen, luottamukseen ja jopa demokratiaan.
Heikkenevään tulevaisuususkoon vaikuttavat monet yhtäaikaiset trendit. Vaikea taloustilanne ja teknologian kehitys ovat johtaneet siihen, että nuorten on vaikea saada ensimmäistäkään työpaikkaansa. Huono-osaisuus kasvaa, planeetan tulevaisuus huolettaa ja yhteiskunnallinen polarisaatio etenee.
Samaan aikaan nuoret toivovat yhä samantyyppisiä asioita kuin ennenkin: vakituista työtä, elinkelpoista planeettaa, omaa kotia. Niitä ei enää voi pitää itsestäänselvyytenä. Sen sijaan nuorille on jäämässä niin ilmasto- kuin hoivakriisinkin ratkaiseminen.
Huolena on, että heikkenevästä tulevaisuususkosta tulee sukupolvikokemus.
”Nykyistä hyvinvointivaltiota kannattelee sukupolvisopimus, joka on perustunut siihen, että jokainen sukupolvi jättää yhteiskunnan seuraaville paremmassa kunnossa. Se sopimus vähintäänkin rakoilee tällä hetkellä”, Tähkäpää kuvaili julkistustilaisuudessa.
Huolena on, että heikkenevästä tulevaisuususkosta tulee sukupolvikokemus, jonka ytimessä on kokemus sukupolvien välisestä epäoikeudenmukaisuudesta.
Katsauksen esittelemien skenaarioiden mukaan nuorten tulevaisuususkon romahtaminen voi johtaa esimerkiksi aivovuotoon ulkomaille, ääriliikkeiden aktivoitumiseen tai yhteiskunnallisen jakautumisen syvenemiseen.
Toisaalta tulevaisuus voi olla myös valoisa.
”Nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen ei ole vääjäämätöntä. Tärkein toimenpide on se, että me aikuiset teemme päätöksiä ja valintoja, joilla rakennetaan sellaista tulevaisuutta, johon lapset ja nuoret voivat ja haluavat uskoa”, Tähkäpää sanoi.
Selvityksen mukaan ratkaisuja haettaessa nuoruutta ei pitäisi tarkastella ohimenevänä elämänvaiheena, joka ratkaistaan nuorisopolitiikalla, vaan laajempana elämänkaarikysymyksenä.
Ensin on saatava perusasiat kuntoon ja puututtava lapsiperheköyhyyden, mielenterveysongelmien, nuorisotyöttömyyden ja syrjinnän kaltaisiin ongelmiin, katsaus summaa.
Katsauksen mukaan tarvitaan myös lisää vaikutusmahdollisuuksia nuorille, nuorisonäkökulmien ennakointia päätöksenteossa sekä ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden tuomista osaksi päätöksentekoa.