Artikkelikuva
Gelawej Viyan on taustaltaan kurdi. Vieraanvaraisuus ja jakamisen kulttuuri ovat iso osa hänen identiteettiään. Ne ovat tapa kutsua toiset lähelle ja rakentaa yhteyttä.

Maailman Kuvalehden ruokapalsta kutsuu Gelawej Viyanin pöytään – Ruoka on tapa kohdata ihmisiä

Gelawej Viyan ajattelee, että ruokaillessaan ihmiset asettuvat saman perustarpeen äärelle. ”Ehkä polarisaatiokin voisi vähän loiventua, jos katsoisimme toisiamme silmiin ja söisimme samaa ruokaa.”

Kun saa kutsun Gelawej Viyanin ruokapöytään syömään, tietää tehneensä jotain oikein.

Viyan on ruokavaikuttaja ja järjestöasiantuntija, joka tunnetaan kurdilaisen ruokaperinteen vaalijana. Instagram-tilillään Ripaus kurkumaa hän esittelee toinen toistaan värikkäämpiä ruokaluomuksia.

Läheisimpien ystäviensä kanssa Viyan haluaa pysähtyä hyvän ruoan ja viinin äärelle. Pöydän ääressä viivytään joskus neljä tai viisi tuntia. Ruoan äärellä nauretaan ja itketään.

Viyan aloitti vuoden 2025 lopussa Maailman Kuvalehdessä ruokapalstan, jossa hän loihtii lukijoille vegaanisia reseptejä kurditwistillä.

”Ruoka on minulle ravintoa. Se on myös taidetta ja tapa kohdata ihmisiä, silloin kun ei ole yhteistä kieltä.”

Gelawej Viyan ei laukkaa yöelämässä ja viihtyy parhaiten kotonaan villasukissa. ”Ruoka on aina ollut minulle se asia, johon panostan ja sijoitan.”

Ajatus ruoasta kielenä juontaa juurensa aikaan, jolloin Viyanin perhe muutti Suomeen. Yhteyksien rakentaminen uuteen maahan ja sen ihmisiin oli kaikkea muuta kuin helppoa. Jaetun ruoan avulla he tutustuivat kuitenkin perheeseen, jonka kanssa ymmärrys syntyi ilman yhteistä kieltä.

Viyan on taustaltaan kurdi. Vieraanvaraisuus ja jakamisen kulttuuri ovat iso osa hänen identiteettiään. Ne ovat tapa kutsua toiset lähelle ja rakentaa yhteyttä.

Nuorena Suomessa edessä oli toisinaan hankalia hetkiä, kun vaikkapa ystävän luona kyläillessä perhe meni syömään ja jätti teini-ikäisen Viyanin huoneeseen odottamaan.

Viyan tiedostaa, että yhteinen pöytä ei ole kaikille turvallinen tai helppo paikka. Se voi paljastaa köyhyyden, vallan tai vaikeat perhesuhteet.

Ruoka on ollut hänelle itselleen myös keino pitää kiinni juuristaan. Iranissa syntynyt Viyan asui ennen Suomea Turkissa.

”Kurdina koen olevani vähemmistössä monessa paikassa. Kun jopa oma äidinkieli on kielletty, mitä jää jäljelle? Kulttuurin arkiset muodot ovat tarjonneet tavan säilyttää yhteys omaan historiaan ja identiteettiin.”

Haaveissa on kaunis ja tunnelmallinen paikka, jossa voisi järjestää yhteisiä illallisia, keskusteluiltoja ja kokkauskursseja.

Viyanilla on taustallaan kymmenen vuoden järjestöura yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja dialogin edistämisen parissa. Samat teemat kulkevat nyt keittiöön.

Hän haaveilee omasta yrityksestä, jossa ruoka, yhdenvertaisuus ja ihmisten kohtaaminen yhdistyvät. Haaveissa ei ole niinkään perinteinen ravintola kuin kaunis ja tunnelmallinen paikka, jossa voisi järjestää yhteisiä illallisia, keskusteluiltoja ja kokkauskursseja.

Hän nimittäin ajattelee, että ruokaillessaan ihmiset asettuvat saman perustarpeen äärelle. Tällöin roolit ja tittelit voivat hetkeksi karista ja huomio siirtyy itse kohtaamiseen.

”Polarisaatio ei ratkea sillä, että eristäydymme omiin kupliimme ja puhumme toistemme ohi”, hän sanoo.

“Uskon, että muutos vaatii pitkäjänteistä työtä, aitoa pysähtymistä ja tiloja, joissa ihmiset voivat kohdata – joskus niinkin arkisessa hetkessä kuin yhteisen aterian äärellä.”

Ylhäältä otettu kuva tahnasta.
Muhammara on Lähi-idän perinnetahna.

Monikäyttöinen hittitahna

Muhammara on yksi Lähi-idän suosituimmista tahnoista. Se valmistetaan paahdetuista punaisista paprikoista, saksanpähkinöistä ja granaattiomenasiirapista, jotka yhdessä muodostavat täyteläisen, makean ja kevyesti savuisen maun.

Muhammara toimii loistavasti dippinä, leivän levitteenä tai osana alkuruokapöytää. Voit myös käyttää sitä pohjana lämpimille kasviksille – esimerkiksi paahdettu kukkakaali muhammaran päällä on yksinkertaisesti ihana yhdistelmä.

Muhammara-paprikatahna

450–500 g punaista paprikaa
1½ dl (noin 50 g) saksanpähkinöitä
1–2 viipaletta (n. 50 g) vaaleaa leipää
1 rkl granaattiomenasiirappia (tai 1 tl
vaahterasiirappia + 1 tl balsamicoetikkaa)
2 rkl oliiviöljyä
½ tl juustokuminaa
½ tl chilihiutaleita
½ tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
Koristeluun: oliiviöljyä, lehtipersiljaa ja granaattiomenan siemeniä – maun mukaan

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Halkaise paprikat ja poista siemenet. Aseta ne uunivuokaan kuoripuoli ylöspäin. Paahda 15–20 minuuttia, kunnes kuoret mustuvat.

Siirrä kuumat paprikat kannelliseen astiaan ja anna jäähtyä. Kansi auttaa kuoria irtoamaan helposti. Poista kuoret, kun paprikat ovat jäähtyneet.

Sillä aikaa, kun paprikat paahtuvat, voit halutessasi paahtaa saksanpähkinöitä kuumalla pannulla noin minuutin ajan.

Paloittele leipä pieniksi paloiksi ja laita se monitoimikoneeseen paprikoiden, pähkinöiden, oliiviöljyn, mausteiden, valkosipulin ja granaattiomenasiirapin kanssa. Jauha ainekset tahnaksi niin, että siihen jää hieman rakennetta.

Siirrä muhammara tarjoiluastiaan ja koristele maun mukaan oliiviöljyllä, persiljalla ja granaattiomenan siemenillä.

Anna maustua jääkaapissa noin tunti. Ota huoneenlämpöön noin 5–10 minuuttia ennen tarjoilua, jotta maut tulevat esiin.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!