Sellisti-dokumentaristi Lukas Stasevskij’n, 38, ja toimittaja-pianisti Justas Stasevskij’n, 36, elämässä on ollut viime aikoina monta syytä juhlaan. Veljeksistä nuorempi, Justas, vietti juuri häitään, ja sukulaisia sekä Suomesta että Ukrainasta pääsi kokoontumaan yhteen iloisissa merkeissä.

Tämän lisäksi veljekset ja heidän isosiskonsa, kapellimestari Dalia Stasevska, 40, palkittiin toukokuussa Vuoden eurooppalainen -tunnustuksella työstään Ukrainan hyväksi. He ovat kukin tahoillaan tuoneet Ukrainan ääntä esiin ja organisoineet maahan useita avustuskeräyksiä. Veljesten tunnelmat ovat sekä onnelliset että ristiriitaiset.

Justas Olemme varmasti kaikki kolme tosi iloisia, että saamme jakaa Vuoden eurooppalainen -tunnustuksen yhdessä. Mutta samaan aikaan tiedostan, että niin moni muukin ansaitsisi tämän palkinnon.

Lukas Toki otamme ilolla vastaan meille suunnatun kunnianosoituksen. En silti voi olla ajattelematta Ukrainan oikeita sankareita: niitä ihan tavallisista taustoista tulevia sotilaita, jotka ovat viimeisen kolmen, neljän vuoden aikana uhranneet kaiken maansa eteen. He puolustavat maataan pyyteettömästi.

J Venäjän hyökkäyssota vahvisti suhdettani Ukrainaan. Sota on tällä hetkellä suuri osa elämääni. Olemme kasvaneet Suomessa ja asuneet täällä suurimman osan elämästämme, mutta nyt haluamme tehdä parhaamme Ukrainan eteen. Olen työskennellyt Ylen Ukrainan-toimittajana Kiovasta käsin viime syksystä lähtien.

L Minä muutin Ukrainaan opiskelemaan vuonna 2021 ennen hyökkäyssodan alkua. Nyt olen kuvannut siellä My Ukrainian Rhapsody -dokumenttielokuvaa, joka valmistuu toivottavasti vielä tämän vuoden puolella.

L Meillä on Justaksen kanssa kaksi vuotta ikäeroa. Elämässämme on ollut paljon yhteisiä asioita, joita olemme tehneet samaan aikaan: olemme pelanneet tietokonepelejä, soittaneet selloa ja pianoa, käyneet Sibelius-akatemian, esiintyneet ulkomaisella risteilylaivalla yhdessä ja muuttaneet Ukrainaankin lähes samaan aikaan. On hienoa jakaa paljon asioita veljen kanssa, mutta se on aiheuttanut välillemme myös kitkaa.

Olemme kasvaneet Suomessa ja asuneet täällä suurimman osan elämästämme, mutta nyt haluamme tehdä parhaamme Ukrainan eteen.

J Lukas ja Dalia ovat ottaneet aina oman tilansa. Kun siihen päälle lisätään vielä kaikkien meidän kolmen kunnianhimo, vahvat persoonat ja sisarusdynamiikka, välimme eivät ole aina olleet täysin mutkattomat. Lisäksi meillä on 23-vuotias pikkusisko Sofia.

L Justas puhuu vähemmän kuin minä ja Dalia, hän on hyvin keskittynyt. Hän on ehkä joutunut lapsuudessaan rakentamaan itselleen jonkinlaisen suojamuurin, jotta kykenee olemaan minun ja Dalian kanssa. Isämme vaati meiltä jo lapsena paljon, joten välillämme vallitsi kilpailuasetelma, joka ehkä näkyy aikuisenakin. Kerran emme puhuneet toisillemme puoleen vuoteen. Silti Justaksen häät olivat yksi elämäni onnellisimmista päivistä.

J Lukas on minulle hyvin läheinen ihminen. Olemme hänen kanssaan monessa suhteessa tosi samanlaisia.

L Suursota on muuttanut minua ja arvojani. Ennen olin enemmän egoisti ja otin ihmissuhteeni itsestäänselvyytenä, mutta teen sitä mielestäni nykyään vähemmän. Perhe ja parisuhde ovat minulle paljon tärkeämpiä asioita kuin vielä viisi vuotta sitten. Nykyään ajattelen olevani hemmetin onnekas, että ympärilläni on ihmisiä, jotka rakastavat minua.

L Isämme on ukrainalainen, äitimme suomalainen. Ulkopuolisilla on taipumusta laittaa meidät lokeroihin: heillä on kova tarve saada selvyys siitä, olemmeko suomalaisia, ukrainalaisia vai jotain muuta. Itse ajattelen olevani sekä että.

Suomessa en joudu jatkuvasti todistelemaan suomalaisuuttani, mutta Ukrainassa olen joutunut todistelemaan ukrainalaisuuttani.

J Suomessa en joudu jatkuvasti todistelemaan suomalaisuuttani, mutta Ukrainassa olen joutunut todistelemaan ukrainalaisuuttani. Se tuntuu välillä kipeältä. Joskus ukrainalaiset huomaavat ääntämisestäni, etten ole kasvanut Ukrainassa, enkä aina jaksaisi selittää ihmisille taustaani.

L Olen itse käynyt identiteettini kanssa läpi erilaisia vaiheita. Joskus olen toivonut, että olisin täysin ukrainalainen, joskus täysin suomalainen. Toki suomalainen identiteettini on kokonaisvaltaisempi, mutta en voisi mistään hinnasta luopua ukrainalaisuudestani. Uskon, että identiteettini myös muuttuu jatkuvasti sitä mukaa, kun kokemuspohjani muuttuu.

J Paitsi oma identiteettimme, myös koko Ukrainan identiteetti on murroksessa.

L Kyllä. Yksi itseäni kiinnostava kysymys on ukrainalaisten kielellinen identiteetti. Kun hyökkäyssota alkoi, iso osa Keski- ja Itä-Ukrainan asukkaista puhui arkikielenään venäjää, vaikka heidän äidinkielensä oli ukraina. Nyt monet ovat vaihtaneet arkikielekseen ukrainan. Tilanne on hieman samankaltainen kuin jos suomenruotsalainen vaihtaisi lennosta arkikielensä ruotsista kokonaan suomeen.

J Ukrainan pinnan alla tapahtuu tällä hetkellä todella paljon. Murroksessa ovat esimerkiksi tasa-arvokysymykset, uskonnollisuus sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kysymykset. Kiovassa muutokselle ollaan avoimempia, maaseudulla vähemmän.

L Mielestäni tällä hetkellä on vaikeaa puhua politiikasta ja yhteiskunnasta ihmisten kanssa, koska ihmiset ovat niin poteroissaan. Se häiritsee minua, sillä mielestäni maailma ei ole mustavalkoinen vaan harmaan sävyjen sekamelska. Myös Ukraina on monimutkainen ja vaikea maa, jossa on monia tasoja.

Mielestäni maailma ei ole mustavalkoinen vaan harmaan sävyjen sekamelska.

J Yksi esimerkki tästä on naistenpäivä: sen juhlinta Ukrainassa on perua neuvostoajoilta, minkä vuoksi jotkut ukrainalaiset haluavat nyt päästä siitä eroon. Mutta samaan aikaan Kiovassa näkyy edelleen konservatiivisia arvoja, ja mielestäni suurin osa naisista olettaa, että mies nimenomaan lahjoittaa naistenpäivänä kukkia.

L Ystäväni päätti olla antamatta kukkia vaimolleen naistenpäivänä juuri tästä syystä mutta sai siitä satikutia. Minäkin kävin asiasta kotona samankaltaisen keskustelun.

J Luulen, että kun sota loppuu, nämä erilaiset käynnissä olevat arvomurrokset tulevat vielä törmäämään toisiinsa.

L Niin, Ukrainassa elää paljon vanhempaa väestöä, jotka ovat kasvaneen aikuisiksi Neuvostoliitossa. Heillä on vahva mielikuva siitä, että ennen kaikki oli paremmin. Tulee kuitenkin muistaa, että moni on altistunut systemaattiselle Venäjän propagandalle, jonka perimmäisenä tarkoituksena on hävittää ukrainalaisuus kokonaan. Lopulta sodan myötä on käynyt kuitenkin päinvastoin: ukrainalainen kulttuuri on alkanut kukoistaa, ja se on kansasta itsestään lähtöisin.