Siellä, missä kveekarit kokoontuvat, ei ole meteliä. Hartauskokousten tärkein piirre on tunnin kestävä hiljaisuus.

”On vaikea selittää, mihin kveekarit uskovat. Itse näen kveekarismin metodina, jossa ollaan hiljaisen hartauden avulla yhteydessä Jumalaan ja maailmaan”, kertoo Ystävien uskonnollinen seura kveekarien puheenjohtaja – kveekaritermein kirjuri – Toni Hämäläinen.

Kveekarit ovat 1600-luvulla Englannissa perustettu kristillisperäinen yhteisö, jolla on vahvat yhteydet myös rauhanliikkeeseen. Aina sitä ei pidetä uskontona, koska sillä ei ole uskontunnustusta tai kirjoitettua oppia. Hartauskokousten hiljaisuuskaan ei ole ehdoton sääntö, sillä ajatuksiaan saa lausua, kunhan keskustelu jää tuonnemmaksi.

Yhteisellä jaetulla hiljaisuudella on ihmeellinen voima.

Hämäläinen kertoo, että kveekarit uskovat siihen, että jokaisessa ihmisessä on jotakin Jumalasta. Kveekarit ovat ihmisyyden puolella. Tähän ajatukseen perustuu myös liikkeen solidaarisuustyö. Esimerkiksi Suomeen tuli Lapin sodan jälkeen kveekareita auttamaan jälleenrakennuksessa.

Maailmassa arvioidaan olevan noin 350 000 kveekaria. Ystävien uskonnollisella seuralla on 30–40 jäsentä, mutta hartauskokouksissa kävijöitä on enemmän, Hämäläinen kertoo.

Hänen mielestään kveekarien hiljaisuuden metodin tärkeys korostuu erityisesti nyt, kun sodat riehuvat maailmalla ja polarisaatio kiihtyy.

”Yhteisellä jaetulla hiljaisuudella on ihmeellinen voima. Nykymaailmassa on niin paljon älämölöä ja vahvoja mielipiteitä, että tällä metodilla on paljon annettavaa.”