Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin. Ilmasto on lämmennyt esiteollisen ajan tasoon nähden yli asteen, ja ensimmäistä kertaa myös kriittisenä pidetty 1,5 asteen raja ylitettiin hetkellisesti.

Vähäpäästöisen ja luonnonvaroja säästävän elämäntavan omaksuminen olisi nyt enemmän kuin välttämätöntä, mutta se ei valitettavasti tunnu monien mielestä riittävän houkuttelevalta. Julkisessa puheessakin esimerkiksi kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen tai kulutuksen karsiminen vaikuttaa helposti luopumiselta ja loputtomalta säätämiseltä.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja tietokirjailija Leo Stranius katsoo asiaa toisesta näkökulmasta. Hän ajattelee, että samoilla teoilla on mahdollista tavoitella sekä omaa että planeetan hyvinvointia. Samalla kun hiilijalanjälki kutistuu, terveys voi kohentua, hektinen elämä rauhoittua ja kukkaroon kertyä ylimääräistä. Kirjassaan 1,5 astetta parempi arki Stranius kuvaa, miten tämä temppu tehdään.

Itsekkyydellä on huono kaiku, mutta siitä saattaisi nyt olla hyötyä.

Teoksessa esitellään kymmeneen eri osa-alueeseen liittyviä toimia, joilla ilmastosankarin viittaa ja samalla siis omaa hyvinvointia voi tavoitella. Tutuimpia ja konkreettisimpia osa-alueita ovat asuminen, ruoka, liikkuminen ja kuluttaminen.

Oleellinen kysymys on se, millä tavalla muutoksiin suhtautuu. Itselleen ei kannata hokea, että työmatkapyöräily on liian vaivalloista vaan suunnata ajatuksensa tyynesti muualle. Silloin saattaa hoksata, että pyörän valitseminen auton sijaan tuottaa paljon hyvää: kohentaa kuntoa ja säästää rahaa, toisinaan myös aikaa.

Jokapäiväiseen arkeen kiinnittyvät konkreettiset teot ovat ryhtiliikkeissä useimmiten esillä. Kirjassa kuitenkin muistetaan aiheellisesti, että myös vaikuttaminen on tärkeä ilmastoteko. Yksittäinen ihminen voi vedota päättäjiin, järjestöihin ja yrityksiin, mutta ilmastotekoja voi edistää yhtä lailla myös lähipiirissä: perheessä, kaveri- ja harrastusporukassa, työpaikalla.

Yhteiskunnallinen aktiivisuus ja vapaaehtoistoiminta tuovat elämään merkityksellisyyden tunnetta, ja ehkäpä ilmasto- ja ympäristöahdistuskin lievittyy. Ilmastoteot ja yksilön hyvinvointi kytkeytyvät yhteen tätäkin kautta.

1,5 astetta parempi arki on innostava puheenvuoro, joka saa pohtimaan omaa toimintaa ja varsinkin sen perusteluja hiukan uudesta suunnasta. Itsekkyydellä on huono kaiku, mutta siitä saattaisi nyt olla hyötyä. Ehkä arkemme kehittyisi ympäristöystävällisempään suuntaan, jos muutosten tekemiseen ei kietoutuisi niinkään hyveellisyys ja pyyteettömyys vaan rehellinen oman edun tavoittelu.