”En tullut tänne rahan vuoksi. Koulutus muutti elämäni, joten halusin antaa jotain takaisin.”
Näin sanoo Dalton Paula, 42-vuotias taiteilija, joka perusti vuonna 2021 Brasilian Goiâniassa sijaitsevan afrobrasilialaisen taidekoulun Sertão Negron. Paitsi taidekoulu, Sertão Negro on myös yhteisö, jossa taitelijat opintojensa ajan asuvat.
Goiásin osavaltion pääkaupunki Goiânia sijaitsee valtavan maan keskiosassa. Saavuttaessa Sertão Negroon lämmin ja kuiva Goiânia muuttuu vihreäksi ja kosteammaksi. Tapaamme koulun opiskelijat hoitamassa puutarhaa ja saamme tutustua kasveihin, joita emme ole koskaan aiemmin nähneet.
hiljaisuudessa.
Klikkaa kuvaa ja näet kaikki jutun kuvat galleriassa.
Sekä taiteelliseen että poliittiseen tarkoitukseen luotua Sertão Negroa voi syystäkin pitää vihreänä pyhäkkönä keskellä Atlantin valtameren puoleista sademetsää.
”Maailma on ilmoittanut, että meidän on muutettava tapaamme elää”, Paula sanoo viitaten Brasilian viimeaikaisiin metsäpaloihin, tulviin ja kuivuuteen – ilmastonmuutokseen.
Paula kutsuu Sertão Negroa ”mikropoliittiseksi uudelleenjärjestelyksi”, joka yhdistää taiteen ja ekologian.
Hän vie meidät herbaarioon, jossa on esillä Brasilian eloyhteisöistä eli biomeista peräisin olevia lajeja. Siellä kasvaa erilaisia yrttejä, jotka toimivat myös esteettisenä inspiraationa koulun taiteilijoille.
”Heti kun näin koulun viheralueet, tiesin, että tämä on minun paikkani”, sanoo Rafael Vaz, 32, yksi Sertão Negron asukkaista.
Itä-Amazonin Altamirasta kotoisin oleva Vaz sanoo, että Sertão Negro muistuttaa häntä lapsuudenkodista, jossa hänen äitinsä kasvattaa Amazonin lääkekasveja. Parhaillaan Vaz tekee taiteellista tutkimusta kulttuurieroista, joihin hän törmäsi saapuessaan Goiâniaan kymmenen vuotta sitten.
Paula vihki Sertão Negron käyttöön heti pahimman pandemiakriisin jälkeen vuonna 2021. Siitä lähtien koulussa on asunut kymmeniä uransa alkuvaiheessa olevia taiteilijoita. Heistä suurin osa tulee työväenluokkaisista taustoista eri puolilta Brasiliaa.
Sertão Negrossa työskentely on hyvin yhteisöllistä, Paula muistuttaa. Useimmat taiteilijat kehittävät yksittäisiä projektejaan, mutta ajatusten vaihto muiden kanssa on osa päivittäistä rutiinia.
Residenssissä lounastetaan yhdessä suuren pöydän ääressä. Ruoka valmistetaan koulun omassa puutarhassa kasvatetuista luomutuotteista.
”Meistä tulee yhdessä vahvempia paitsi taiteilijoina, myös ihmisinä. Ilman Sertão Negroa olisi paljon vaikeampaa saavuttaa sitä, mitä minulla nyt on”, aiemmin matematiikan opettajana työskennellyt Lucélia Maciel, 45, sanoo.
Sertão Negron yhteisöllinen dynamiikka muistuttaa Macielia tämän kotiseudun quilombo-paikallisyhteisöstä – nimitys, jolla kuvataan orjuudesta paenneiden ihmisten perustamaa yhteisöä.
”Sertão Negro on nyt turvasatamani”, hän sanoo.
Rafael Vaz puolestaan kiittelee, miten ponnekkaasti Sertão Negrossa luodaan erilaista tapaa tehdä taidetta.
”Samalla huolehdimme toisistamme taiteilijoina. Myös itse paikka vahvistaa meitä ammatillisesti ja auttaa verkostoitumaan. On olemassa kokonainen taidemaailma, jonka olemassaolosta en tiennyt ennen kuin tulin tänne.”
Vaz on pakkaamassa taideteostaan São Paulon kansainvälisille taidemessuille, jotka ovat yksi Latinalaisen Amerikan merkittävimmistä taidealan markkinatapahtumista.
”Täällä opimme kehittämään taiteellista prosessia mutta yhtä lailla tekemään portfolion, hoitamaan laskutukset ja niin edelleen – kaiken sen, minkä taidegalleria tekisi puolestamme”, Maciel sanoo.
Taiteellisen työskentelyn ohella Sertão Negron viikko-ohjelmaan kuuluu agroekologian oppitunteja ja vierailuja läheisissä quilombo-yhteisöissä. Jotkut ovat kiinnostuneita osallistumaan myös koulun rakentamisprojektiin, jossa suunnitellaan kollektiivisia asuntoja.
Paulan mukaan galleristit ja keräilijät ovat solmineet koulun taiteilijoiden kanssa mesenaattisopimuksia, jotka antavat taitelijoille taloudellista vakautta ja rauhaa kehittää taidettaan ja rakentaa talojaan.
Sertão Negron talojen seinät on suunniteltu muotokieleltään yhteensopiviksi ympäröivän puuston kanssa.
”Meidän ei tarvitse kaataa puita rakentaaksemme taloja”, Paula sanoo.
Sertão Negro on siis paljon muutakin kuin taidekoulu. ”Toivon, että Sertão Negro on tulevaisuuden laboratorio, yhteisö, jossa asukkailla on autonomia kehittää omia tapojaan elää ja tehdä se sovussa luonnon ja itsensä kanssa”, Paula sanoo.
