Voidaanko välittämiselle laskea arvo? 

Jos välittämisellä tarkoitetaan sitä, että tekee ruokaa lapsilleen, vaihtaa äitinsä lakanat tai antaa lääkkeet sairaalle puolisolleen, niin kyllä. Tutkijoiden mukaan tämä on mahdollista. 

Nämä välittämisen esimerkit ovat osa hoivan kirjoa. Hoiva on tehtäviä, jotka liittyvät perheen ja yhteisön tukemiseen, kuten kotityöt, lasten- ja vanhustenhoito. Hoiva on perinteisesti jäänyt naisten vastuulle. Siksi keskustelu hoivasta on osa sukupuolten välistä tasa-arvoa – ja sitä miten tasa-arvo ei toteudu. 

”Hoiva on elämää antavaa ja ylläpitävää työtä. Hoiva on välttämätöntä. Me pidämme hoivaa itsestäänselvyytenä, vaikka sillä on hintansa”, kertoo hoivaa tutkiva professori ja kirjailija Shirin M. Rai. 

British Academyn jäsen ja Lontoon yliopiston tutkimusprofessori Rai kävi Suomessa toista kertaa. Tällä kertaa hän piti Suomessa luennon osana Turun yliopiston toteuttamaa FEMTIE-hanketta. Hanke etsii feministisen tiedon ja politiikan avulla vaihtoehtoisia tapoja ajatella taloutta. 

Tätä teemaa edustaa vahvasti myös Rain kesäkuussa julkaistava kirja Depletion: The Human Cost of Care. 

”Kirjassa pohditaan, onko hoivatyöllä taloudellista arvoa ja miten se voidaan laskea. Käsittelen siinä myös sitä, miten hoivaa voidaan katsoa muusta kuin globaalin pohjoisen näkökulmasta.” 

YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa 5.4 on kirjattu, että palkaton hoiva- ja kotityö pitäisi tunnustaa ja sille tulisi antaa arvo.

Feministiset tutkijat Mariarosa Dalla Costa and Selma James esittivät 1970-luvulla esseessään ajatuksen: kotitöistä pitäisi maksaa palkkaa. 

Nykyään ajatus ei saa enää laajaa kannatusta. Siihen liittyy ongelmia, kuten kysymys siitä kuka palkan maksaa ja vahvistaako se sukupuolinormeja. 

Ehdotus kuitenkin herätti siihen, että myös kotona tehtävällä työllä on taloudellinen arvo. Nykyaikaisempi ajatus löytyy esimerkiksi Rain kirjasta. Rai argumentoi, että hoiva tulisi ottaa osaksi BKT:tä. Hoivan rahallinen vaikutus talouteen laskettaisiin ja se lisättäisiin BKT:hen, käytetyimpään kansantalouden arvon mittaan. 

“Hoiva on työtä ja sillä on arvonsa, mutta yhteiskunnassamme sen arvo ei tule esiin”, Rai sanoo. 

Hän ei ole ajatuksensa kanssa yksin. YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa 5.4 on kirjattu, että palkaton hoiva- ja kotityö pitäisi tunnustaa ja sille tulisi antaa arvo. Rain mukaan YK:n linja on kuitenkin ristiriitainen. 

”Sanotaan, että palkaton kotityö pitäisi laskea mukaan, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty. Samalla BKT:tä käytetään edelleen talouskasvun mittana.” 

Hoivan lisäksi ympäristötuhoja ei olla vielä saatu osaksi BKT:tä, vaikka sitäkin on yritetty jo pitkään. Rai kertoo keskustelleensa vuonna 2007 kanadalaisen taloustieteilijän kanssa, joka uskoi, että ympäristötuhot huomioidaan BKT:ssä jo vuona 2008. 

”Sitten 2008 tuli finanssikriisi, eikä koko asiasta edes keskusteltu. Yhteiskunnalliset kriisit aiheuttavat riskin siitä, että tulee takapakkia. Esimerkiksi taloudellisten kriisien aikana konservatiivisen politiikan suosio usein kasvaa.” 

Jos keskitymme vain hyvinvointivaltiomalliin, toisenlaiset tavat parantaa kodin työoloja ja hoivan arvostusta globaalissa etelässä jätetään huomiotta.

Rai kiinnostui hoivasta oman kokemuksen kautta.  

Hän kasvoi Intian pääkaupungissa New Delhissä perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat professoreita. Hänelle oli jo lapsena selvää, että hänkin menee töihin yliopistolle. 

”Paitsi taisin hetken aikaa haluta olla lääkäri”, hän tuumaa. 

Rain perheellä oli New Delhissä kotiapulaisia, jotka tekivät hoivatyön. Kun Rai sai omia lapsia Britanniassa, hänelle valkeni, miten työlästä hoiva on.  

”Kun minusta tuli äiti, Britanniassa oli vielä nykyistä lyhyemmät palkalliset äitiyslomat, vain kolme kuukautta. Lapsia piti valvoa jatkuvasti ja välillä he eivät nukkuneet. Ajattelin, että vau, tämä on rankkaa työtä.” 

Kokemus on usein tutkimuksen pohjana hyvässä ja pahassa. Globaalissa pohjoisessa tutkimuskohteeksi on valikoitunut usein täällä tuttu malli, jossa hoiva on jotain, joka ulkoistetaan kodin ulkopuolelle, kuten vanhankoteihin tai perhepäivähoitoon. Kehittyvien maiden ääni ja kokemus ei ole tullut tutkimuksissa yhtä paljon esiin, Rai sanoo. 

Tutkimuksissa ei aina näy esimerkiksi se, että monissa maissa hoiva tapahtuu melkein kokonaan kotona. 

”Sijainnilla on merkitystä. Jos keskitymme vain hyvinvointivaltiomalliin, toisenlaiset tavat parantaa kodin työoloja ja hoivan arvostusta globaalissa etelässä jätetään huomiotta”, hän sanoo. 

Katseemme kohdistuu omaan napaamme myös keskusteluissa hoivatyöntekijöiden tarpeesta. Rai sanoo, että aivovuoto on ongelma. Siis se, että työikäiset koulutetut ihmiset muuttavat globaaliin pohjoiseen, jolloin heidän lähtömaahansa tulee pula osaavista työntekijöistä. 

Oikeastaan vaikutus on vielä aivovuotoakin laajempi. Rai selittää, että kyse on globaalista hoivaketjusta. 

”Kun vanhemmat muuttavat tekemään hoivatyötä pohjoiseen, lapset menevät asumaan isovanhempien tai muiden sukulaisten luokse. Samalla lasten vanhemmat lähettävät rahaa lapsuudenkotiinsa. Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka hoiva on osa globaalia taloutta.” 

Feministinen talouspolitiikka voi olla yksi tapa vastata globaalin talousrakenteen epäoikeudenmukaisuuteen.

Mitä yhteistä on hoivalla ja politiikalla performanssina? Ainakin se, että ne ovat molemmat Rain tutkimusintressejä. 

”Poliittinen tutkimukseni on aika kaukana feministisestä taloustutkimuksesta. En ole vielä keksinyt miten yhdistää näitä”, Rai sanoo ja nauraa. 

Rai on siis monitieteinen tutkija. Hoivan lisäksi hän on tutkinut myös esimerkiksi naisia Intian politiikassa sekä mainittua politiikkaa performanssina. 

Rain poliittisesta tutkimuksesta selviää, että parlamentin pitäisi edustaa kansaa, mutta se ei tee sitä, jos edustajat eivät ole kutakuinkin tasapuolisesti eri taustoista ja sukupuolista. Politiikka performanssina liittyy myös tähän, sillä politiikan seremoniallisuus toisintaa epätasa-arvoisia rakenteita.  

Esimerkiksi, politiikassa käytettävä kieli voi olla sellaista, etteivät kaikki ymmärrä tai osaa käyttää sitä, mikä johtaa helposti siihen, että vain tietyn koulutustason saaneilla on mahdollisuus osallistua poliittiseen keskusteluun. 

Se missä politiikkaa tehdään, on tärkeä ottaa huomioida. Shirin M. Rai sanoo, että sijainti ja konteksti on muistettava feminististä tutkimusta tehdessä, mutta niitä ei kannata myöskään korostaa liikaa. Muuten on vaarana, että feministit vieraantuvat toisistaan. 

”Vaikka globaali kapitalistinen systeemi vaikuttaa eri tavoin eri paikoissa, olemme kaikki osa sitä.” 

Rai sanoo, että feministinen talouspolitiikka voi olla yksi tapa vastata globaalin talousrakenteen epäoikeudenmukaisuuteen. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa. Myös esimerkiksi anti-rasismi, luokkajako ja ympäristökysymykset on otettava huomioon. 

”Feminismi on yksi äänistä, joka vaatii uutta visiota hyvästä elämästä. Samalla feminismin pitää ottaa entistä paremmin huomioon myös muut näkökulmat, sillä ne kulkevat käsi kädessä.”