Baarin televisiosta tulee naisten showpainia. Juuri nyt sitä ei katso kukaan. Pihamaalla työhaalareihin sonnustautuneet kaivostyöntekijät korjailevat aitoja ja fiksailevat laattoja aikansa kuluksi. Taukotilassa nuori mies seuraa Youtube-videoita läppäriltään. Astun sisään. Mies esittelee itsensä Robertiksi.  

“Olen ollut täällä töissä neljä vuotta. Mutta ei tämä mikään unelmatyö ole. On minulla muitakin haaveita, mutta ne jääkööt salaisuudeksi,”, 36-vuotias kaivosmies virnistää ja uppoutuu takaisin videoidensa pariin. 

Olemme Luoteis-Sambiassa, kanadalaisen Barrick-konsernin omistamalla Barrick Lumwanan kaivoksella, joka on yksi Afrikan suurimpia kuparikaivoksia. Kaivos on ollut toiminnassa vuodesta 1999, ja se työllistää yli 4400 henkilöä. Heistä noin 99.3 prosenttia on sambialaisia. Koska Lumwana on pieni kylä, valtaosa työntekijöistä asuu täällä, kaivoksen yhteyteen perustetussa kaivoskylässä muutaman viikon jaksoissa. Niin tekee myös 32-vuotias Davies Songolo, jonka bongaan baaripöydän äärestä täyttämässä päiväraporttikaavakkeita.  

“Tykkään työstäni ja haluan edetä urallani. Tämä on tärkeää työtä, koska Sambia tarvitsee kuparia. Toivon kuitenkin, että palkkani nousisi, jotta voisin viettää pidempiä aikoja kotona perheeni kanssa. Nyt pääsen käymään kotona noin neljän viikon välein”, reilu puoli vuotta sitten kaivostyöt aloittanut Songolo toteaa. 

Lumwanan kaivos on hyötynyt myös Suomen ulkoministeriön rahoittamasta AGS-kehitysyhteistyöohjelmasta (Accelerated Growth for SMEs in Zambia). Sen kautta useat pienet ja keskisuuret sambialaisyritykset ovat pystyneet osaltaan tukemaan kaivoksen tuotantoketjua tarjoamalla sinne tarvittavia tuotteita ja palveluja. 

Sambia on Afrikan suurin kuparintuottaja, ja maailmanlaajuisestikin yksi suurimmista. Kupariteollisuuden juuret juontavat 1920-luvulle. Kuparin lisäksi Sambiassa louhitaan muun muassa kobolttia, sinkkiä, lyijyä, kivihiiltä, kultaa, hopeaa ja uraania. Kaivosteollisuutta voidaan pitää Sambian selkärankana: se on edistänyt talouskasvua ja infrastruktuuria tarjoamalla työpaikkoja tuhansille sambialaisille. 

Kaivosinsinööri Sylvia Nalwimba työskentelee jo kuudetta vuotta First Quantum Minerals (FQM) yhtiön Kansanshin-kaivoksella. 

“Tämä on minulle unelmatyö. Olen kasvanut kaivosperheessä ja nähnyt kaivostoimintaa lapsesta asti. Sambia on riippuvainen kuparista, ja sen ansiosta maamme pysyy pystyssä”, hän kiteyttää. 

Kanadalaisen FQM:n omistama kaivos on yksi maailman suurimpia kuparikaivoksia, ja tiettävästi Sambian suurin. Työntekijöitä on yli 13 000, joista valtaosa sambialaisia. Mahtuupa tiimiin myös yksi suomalainen: vuonna 2013 Sambiaan muuttanut rovaniemeläislähtöinen Piia Ng´ambi, joka työskentelee kaivoksella sulaton teknisen puolen tiiminjohtajana. Hän on saanut seurata sambialaisen kaivostoiminnan kehitystä ja muutoksia jo yli vuosikymmenen ajan. Yksi merkittävä muutos on kaivostoiminnan automatisoituminen. 

“Kaivoksemme on Sambian mittakaavassa vahvasti automatisoitu ja teknologiaan painottunut. Mutta silti myös työntekijöitä on paljon. Sambiassa on paljon työttömyyttä ja haluamme, että ihmisillä on töitä. Myös palkat ovat meillä kohtuullisen hyvät, alimmallakin tasolla paremmat kuin monilla muilla”, Ng´ambi sanoo. 

Kansanshin kaivos sijaitsee Sambian luoteisosassa lähellä 65 000 asukkaan asuttamaa Solwezin kaupunkia. Myös tällä kaivoksella näkyy suomalaista kädenjälkeä: esimerkiksi Metso on toimittanut kaivokselle niin kuljettimia, kartiomurskaimia, jauhatusmyllyjä, vaahdotuskennoja kuin sakeuttimia. Vuonna 2023 FQM teki uuden lisätilauksen mineraalikäsittelylaitteiden toimittamisesta tulevaan kuparikaivoksen laajennukseen.  

“Kaivossektori on Sambian talouden moottori ja keskeisin maan bruttokansantuotteeseen vaikuttava sektori. Myös Suomi on kaivosmaa, ja meillä on merkittävää alan osaamista. Suomalaisen tarjonnan laatu tunnetaan hyvin Sambian kaivossektorilla”, tietää Sambian Suomen suurlähettiläs Saana Halinen. 

Kansainväliset kaivosyhtiöt ovat investoineet Sambiaan merkittävästi. Tulokset ja vaikutukset ovat olleet vaihtelevia. Kansainvälistä kritiikkiä ovat herättäneet muun muassa mahdolliset ympäristö- ja terveyshaitat, vesivarojen ehtyminen sekä maaoikeuksien loukkaukset. Suurinta polemiikkia on aiheuttanut Kiina, joka pääsi otsikoihin erityisesti vuonna 2011 Human Rights Watch -järjestön tekemän selvityksen myötä. Raportista kävi ilmi, että kiinalaisomisteisissa kuparikaivoksissa laiminlyötiin sekä ympäristöä että ihmisoikeuksia. Asian alleviivaa korruption vastaisen komitean (ACC) pääjohtaja Tom Shamakamba. 

“Kiinalaiset ovat suurin ongelma. He haluavat ostaa kaivoksia omilla ehdoillaan ja yrittävät lahjoa sambialaisia myöntämään kaivoslisenssejä mahdollisimman nopeasti ilman ympäristöselvityksiä. Mutta meillä on kaikki keinot taistella kiinalaisten korruptiota vastaan”, hän vakuuttaa. 

Sambian uusi hallitus on alkanut edistää kaivannaisteollisuuden sääntelyä yhä leveämmin hartioin. Asialle on omistautunut myös vuonna 2021 virkaan astunut, edistysmielisenä pidetty presidentti Hakainde Hichilema. Yhteinen tahtotila vaikuttaisi olevan se, että kaivostoiminta halutaan saada kestävälle pohjalle. 

 “Noin kolme vuotta sitten havahduimme siihen, että kaivostoimintaa täytyy harjoittaa kestävämmällä tavalla. Olemme sitoutuneet muuttamaan käytäntöjä lisäämällä ihmisten tietoisuutta, asettamalla uusia sanktioita ja monitoroimalla kaivoksia tarkemmin”, kertoo Sambian ympäristöministeri Collins Nzovu. 

Haasteita kuitenkin riittää ja ongelmat ovat edelleen ohittamattomat. Yksi polttava kysymys on se, kuinka saavuttaa tasapaino taloudellisen kasvun ja ympäristönsuojelun sekä ihmisoikeuksien toteutumisen välillä. Totuus on kuitenkin se, että maailma tarvitsee mineraaleja, eikä kaivosteollisuus ole ainakaan hiipumassa.  

“Niin kauan kuin jatkamme kulutusta, mineraaleja tarvitaan. Jos raaka-aineita ei saada kaivoksista tai maataloudesta, niin mistä ne sitten saadaan”, vertaa Kansanshin kaivoksen kaivosjohtaja Armand La Grange.  

Toisin sanoen: kakkua ei voi sekä syödä, että säästää. Millaisesta kaivoksesta toivoisin oman iPhoneni kuparin olevan peräisin?  

Kevitsan kaivoksella Sodankylässä aiemmin työskennellyt Piia Ng´ambi muistuttaa, että jos kaivoksia ei tule esimerkiksi Suomeen, niitä tulee sitten jonnekin muualla, missä ympäristöasioita ei välttämättä oteta yhtä hyvin huomioon. Sambiassa ympäristövastuu on jo ainakin vahvasti agendalla. 

“Kaivoksilla on edelleen paikkansa, mutta ympäristöasiat täytyy ottaa huomioon”, Ng´ambi kiteyttää. 

Tässä voisi olla myös suomalaisyrityksille näytönpaikka, arvioi suurlähettiläs Saana Halinen. 

“Erityisesti vastuullisuuden ja ympäristöystävällisyyden kehittäminen kaivosalalla tarjoaa mahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle. Myös kaivosalan tekninen koulutus tarjoaa mahdollisuuksia”, hän linjaa. 

Kupaririippuvuus ei kuitenkaan ole kestävän kehityksen tai tasavarman talouskasvun tae. Vaikka Sambiassa on tuotettu kuparia yli sadan vuoden ajan ja se kattaa suuren osan maan vientituloista, on kuparin maailman markkinahinnan heilahtelu suuri epävarmuustekijä. Sambiassa yritetäänkin nyt kehittää myös muita toimialoja kuparintuotannon rinnalle. Voimavaroja on laitettu erityisesti maatalouteen ja turismiin. 

“Sambia on vahvasti riippuvainen kuparista, mutta hinnanvaihtelu vaikuttaa talouteen. On tervetullutta, jos talouteen saadaan vähän tasapainoa. Uuden hallituksen myötä näyttää siltä, että Sambia on menossa oikeaan suuntaan. Korruption vähentämiseen ja teknologian kehittämiseen panostetaan”, Ng´ambi kehuu.  

Samoilla linjoilla on kaivosinsinööri Sylvia Nalwimba. Vaikka hän kokee tekevänsä unelmiensa työtä ja jatkavansa sukunsa miesten jalanjäljissä, hän myös tiedostaa kuparintuotannon monet haasteet. 

“Meidän on pakko yrittää tasapainottaa maamme taloutta muilla keinoin, eikä luottaa pelkästään kupariin. Ei ole hyvä olla riippuvainen jostain, mikä voi loppua ja mikä on niin epävarmaa”, hän toteaa. 

Vaikka kaivostyöläisyys kulkee usein suvussa, eivät kaikki suinkaan aio jatkaa vanhempiensa jalanjäljissä. Barrick Lumwanan kaivoskylässä luokseni hiipii poika, Kuwaha nimeltään. Hän haluaa kovasti tietää, tulinko tänne lentokoneella. Kymmenvuotiaan silmät laajenevat lautasiksi, kun vastaan myöntävästi. 

“Minä haluan isona lentäjäksi. Se on isoin unelmani”, hän kuiskaa. 

Varmistan vielä varmuuden vuoksi: 

“Et siis halua kaivosmieheksi, niin kuin isäsi? “ 

“En halua. Siinä pitää olla maan alla. Minä haluan lentää ilmassa”, poika naurahtaa ja vilistää menemään. 

Juttu on toteutettu osana Ulkoministeriön Kehitysakatemia -hanketta, ja siihen liittyvää Sambian matkaa helmikuussa 2024.