Helsingin Vuosaaressa sijaitsevan kerrostaloneliön värikkäästä sisustuksesta voi päätellä, että täällä asuu iloisen räiskähteleviä ihmisiä. Asunto on toimittaja-kirjailija Jaana-Mirjam ”Jami” Mustavuoren, 62, lapsuudenkoti, jonka hän peri isältään tämän menehdyttyä joitakin vuosia sitten. Täällä asuu myös Jamin aviomies, lähihoitaja Serge ”Sese” Gbeha, 39.

Sese muutti Suomeen kahdeksan vuotta sitten Beninistä, Länsi-Afrikasta. Pari tapasi toisensa Grand-Popon kylässä, Suomen ja pohjoismaiden ensimmäisessä Länsi-Afrikan kulttuuri-instituutissa Villa Karossa.

Kahden kulttuurin yhteensovittamisesta syntyi myös Jamin uusi tietokirja Afrikka muutti olohuoneeseeni. Arkea ja juhlaa kahden kulttuurin rajalla. (Momentum Kirjat).

Sese: Kun näin Jamin ensimmäistä kertaa 12 vuotta sitten, kiinnitin hänessä huomiota tanssimiseen. Olen muusikko, ja olen nähnyt Villa Karossa suomalaisia ennenkin, mutta he ovat yleensä hyvin varovaisia. Jamissa oli jotain erilaista: hän oli valkoinen nainen, joka nautti meidän musiikistamme.

Jami: Minä kiinnitin huomiota pitkään ja hoikkaan nuoreen mieheen, joka vaikutti poikkeuksellisen sympaattiselta. Hän oli kohtelias, läsnä ja hänessä tuntui asuvan tuhatvuotisen vuoren rauha. Sese oli tuolloin vasta 27-vuotias. Itse olin viisikymppinen, naimisissa oleva nainen, jonka avioliitto oli kuin väljähtänyt laatuviini.

S: Menin esittäytymään Jamille, ja aloin kääntää hänelle paikallisten laulujen sanoja englanniksi. Ehdotin myös, että tutustuttaisin häntä työhöni musiikinopettajana, muusikkona ja kuoronjohtajana.

J: Minun ei ollut tarkoitus etsiä uutta miestä elämääni, olin ehtinyt aiemmissa parisuhteissani kokea jo kaikenlaista. Jopa Villa Karon ohjekirjassa varoitettiin ottamasta ”kesäkissaa”. Rakkauden imuvoima oli kuitenkin järjenvastainen.

S: En ole koskaan kokenut, että Jami olisi vanhempi kuin minä, sillä rakkaudelle ei ole ikää. Ikäeroliittoja on Beninissäkin niin, että nainen on miestä vanhempi.

J: Minä sen sijaan löysin itsestäni ikärasistin. Jouduin käymään läpi sisäisen kamppailun siitä, voinko alkaa tällaiseen suhteeseen, jossa olen 23 vuotta Seseä vanhempi. Silti Sese oli välillä minua viisaampi. Itse olen ainoana lapsena kypsynyt aikuiseksi hitaasti, Sesellä taas on kahdeksan sisarusta.

S: Minulla on yksi tytär, nykyään Alida on 16-vuotias. Hän asuu Beninissä serkkuni perheessä ja opiskelee hänen ompelimonsa yhteydessä ompelijakoulussa. Meidän kulttuurissamme lapset kuuluvat koko suvulle, eivät vain vanhemmilleen. Enempää lapsia en ole kaivannut.

J: Minun kanssani se ei olisi ollut mahdollistakaan. Vaikka itse olemme sujut ikäeromme kanssa, se saattaa tuntemattomissa ihmisissä herättää ennakkoluuloja. Jotkut puolitutut ovat kommentoineet, että teillä on varmaan hyvä seksielämä. Mustan ihmisen erotisointi ja eksotisointi on täällä yleistä. Seseä on muutaman kerran kosketeltu töissä ja hänelle on kerran ehdoteltu bussissa seksiä, mikä on minusta hirvittävää.

S: Minä en osaa siitä pelästyä. Bussin nainen oli humalassa, mikä selitti hänen käytöstään. Samoin suhtauduin, kun eräs kotihoidon asiakkaani koski minua haaroista. Sanoin hänelle, että olen nyt töissä. Ymmärsin, että hän on yksinäinen, joten hänen kaipuunsa oli minusta luonnollista.

J: Kun liikumme kahdestaan, emme kohtaa syrjintää. Ehkä olemme niin luontevia keskenämme, ettei kellään tule edes mieleen kyseenalaistaa suhdettamme.

Vihamiestäkin kohtaan käyttäydytään tavatessa ystävällisesti, sillä sosiaalinen verkosto on kaikki kaikessa. Ilman sitä ei kukaan selviä.

J: Suomessa olemme pienituloisia, vaikka teemme mielipuolisesti töitä. Työskentelen vapaana toimittajana ja kirjailijana, joita aion jatkaa myös eläkkeellä. 1500 euron eläkkeeni kun ei riitä elämiseen Helsingissä. Sese puolestaan työskentelee lähihoitajana kotihoidossa ja tekee useamman kerran viikossa 14-tuntisia työpäiviä.

S: Tarvitsemme rahaa, sillä lainasimme pankista rahaa rakennuttaaksemme talon Grand-Popoon, jonka nimi on Villa Onnela. Se on rakennettu päätien varrelle lähelle keskustaa ja merta. Normaalisti tuollaisia taloja ja tontteja on vain ministereillä, joten meitä luullaan siellä ökyrikkaiksi.

J: Beniniläiset todella luulevat, että olemme miljonäärejä. Meidät tunnetaan papa ja mama Onnelana. Uskalsimme lähteä rakennusprojektiin, koska rakennusmestarina toimi Sesen veli. Kaikki ei silti todellakaan ole mennyt kuin Strömsössä. Elinkustannusten ja rakennuskustannusten nousu tuntuu kukkarossa.

S: Täällä Suomessa en ole mitään, mutta Grand-Popossa en saa kävellä kilometriäkään, etteikö joku pysäytä ja tervehdi. Kylä tuntee minut ja minä tunnen kylän. Ihmiset eivät vain ymmärrä siellä, että olemme ottaneet taloa varten pankkilainaa.

J: Beninissä esimerkiksi puutarhurin ja portinvartijan palkka voi olla 100 euroa kuussa. Ylipäätään kateus on siellä valtavaa. Siellä ei pidä puhua menestyksestään, sillä pahimmillaan siitä seuraa vakavia ongelmia. Kun Sesen isä valittiin vaaleissa kylän pormestariksi Sesen ollessa nelivuotias, vaalit hävinnyt isän hyvä ystävä myrkytti isän ja tämä kuoli.

S: Omista asioista puhuminen ei kulttuurissamme ole turvallista. Toisaalta vihamiestäkin kohtaan käyttäydytään tavatessa ystävällisesti, sillä sosiaalinen verkosto on kaikki kaikessa. Ilman sitä ei kukaan selviä.

J: Nämä ovat toki vain paikallisten välisiä asioita. Turistit ovat Beninissä turvassa ja heitä kohdellaan hyvin vieraanvaraisesti. Itse ihastuin ensimmäisellä Beninin-matkallani paikallisten inhimilliseen, emotionaaliseen ja spirituaaliseen rikkauteen. Yhteisöllisessä kulttuurissa kaikki tarvitsevat toisiaan.

S: Suomessa yksi häkellyttävimmistä asioista minulle on ollut ruoan määrä. Kun muutin Suomeen, en voinut käsittää, että ruokakauppa oli niin täynnä ruokaa ja iso, että käytäville eksyi.

J: Väitän, että me länsimaalaiset ihmiset olemme kaikessa kuin valintamyymälässä: viestimme identiteetistämme esimerkiksi vaate- ja ruokavalinnoilla. Nykyään sukupuolikaan ei ole enää itsestäänselvyys. Beninissä taas ei ole mistä valita, osalla köyhimmistä ihmisistä on rahaa vain yhteen ateriaan päivässä.

S: Minulle oli veret seisauttava järkytys nähdä, että ihmiset heittävät lounasruokalassa puolet aterioistaan roskiin. Beninissä niin ei voisi koskaan tapahtua, siellä ruokaa ei hukata.

J: Kulttuurieromme näkyivät myös suhteessa lemmikkeihin. Minulla oli kotona rakas havannankoira, joka oli kuin perheenjäsen. Se nukkui samassa sängyssä kanssani. Beninissä koirat ovat pääasiassa vapaana vaeltavia kyläkoiria, jotka huolehtivat itsestään. Jotkut ihmiset myös syövät koiria siinä missä kanoja, vuohia, sikoja, lehmiä ja villieläimiä, esimerkiksi apinoita.

S: Minulle oli outoa, että lemmikin hyvinvointi oli täällä niin suuri juttu. Koira pääsi sänkyyn nukkumaan ja söi ruoankin ensin. Lähihoitajana olen oppinut kuitenkin ymmärtämään, miten koira tai kissa voi olla yksinäiselle vanhukselle iso tuki.

J: Kulttuurierojen takia väärinkäsityksiä syntyy helposti puolin ja toisin. Suomalaiset tuntevat huonosti Afrikkaa ja afrikkalaiset Eurooppaa. Kuulin kerran, että jotkut beniniläiset luulivat länsimaisilla voivan olla lemmikkiensä kanssa eroottinen suhde, koska he olivat nähneet tv-sarjoja, joissa ihmiset pusuttelevat ja hellivät koiriaan. Niin oudolta se näyttää sikäläisten silmin katsottuna.