Tammikuun puolivälissä Israelia edustava asianajaja nousi puhujakorokkeelle tuomioistuimessa Haagissa ja lausui: ”Hakemus on hylättävä kunnianloukkauksena, jolla pyritään estämään Israelin oikeus puolustautua lain mukaan terroristien jatkuvalta hyökkäykseltä.”
Vastaus oli YK:n Kansainväliselle tuomioistuimelle (ICJ) tehtyyn kanteeseen, jossa Israelia syytetään kansanmurhasta Gazassa. Runsaan kolmen kuukauden aikana Israelin iskuissa Gazassa on kuollut noin 25 000 ihmistä. Israel aloitti sotaoperaation Gazassa sen jälkeen, kuin terroristiryhmä Hamas hyökkäsi Israeliin ja tappoi arviosta riippuen 1100–1200 ihmistä.
Kiinnostavaa on se, että kannetta ei tuonut tuomioistuimeen konfliktia lähellä maantieteellisesti tai historiallisesti oleva maa, kuten Euroopan tai Lähi-idän maa, vaan Etelä-Afrikka.
Etelä-Afrikka on ollut Palestiinan äänekäs tukija pitkään. Ensi ajattelemalla vankka kiinnostus tilannetta kohtaan voi vaikuttaa erikoiselta. Kuitenkin Etelä-Afrikan tuki liittyy sen omaan historiaan. Etelä-Afrikassa harjoitettiin 1990-luvulle saakka apartheidia, eli rotuoppeihin perustunutta politiikkaa, jossa ihmisryhmät erotettiin toisistaan. Nyt maan presidentti Cyril Ramaphosa sanoo apartheidin tapahtuvan palestiinalaisille.
Jos Etelä-Afrikka on asettunut palestiinalaisten taakse, miten on muun maailman laita? Ja miksi ne ovat jakautuneet niin kuin ovat?
”Latinalaisessa Amerikassa jako menee pääosin oikeistolaisten ja vasemmistolaisten maiden välillä. Maat, joissa on vasemmistohallitus ovat Palestiinan kannalla”, toteaa Latinalaiseen Amerikkaan erikoistunut Helsingin yliopiston Alue- ja kulttuurintutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta.
Esimerkiksi Venezuelalla, Bolivialla, Kolumbialla, Chilellä ja Meksikolla on vasemmistojohtajat. Maat ovat myös kritisoineet Israelia jyrkästi.
Bolivia katkaisi diplomaattiset suhteensa Israeliin marraskuussa. Myös Kolumbia ja Chile vastasivat Israelin Gazan hyökkäykseen diplomaattien kotouttamisella. Venezuelan presidentti Nicolás Maduro on puheissaan Etelä-Afrikan poliitikkojen tapaan epäillyt Israelia kansanmurhasta Gazassa. Lisäksi viime viikolla Meksiko ja Chile pyysivät Kansainvälistä sotarikostuomioistuinta (ICC) selvittämään siviileihin kohdistuneet mahdolliset sotarikokset.
Vasemmistohallitus ei ole kuitenkaan Latinalaisessa Amerikassa ainoa palestiinalaisten tukemisen selittävä tekijä.
”On olemassa myös ajatus siitä, että palestiinalaiset ovat kolonialismin kohteena”, Pakkasvirta sanoo.
Palestiinalaiset nähdään kolonialismin kohteena muun muassa Israelin harjoittaman siirtokuntapolitiikan takia. Siirtokuntapolitiikalla tarkoitetaan sitä, että Israel on perustanut YK-sopimusten mukaan palestiinalaisille kuuluvien Gazan ja Länsirannan alueiden sisälle israelilaisten asuttamia alueita, jotka ovat vuosien saatossa laajentuneet ja pienentäneet tilaa, jossa palestiinalaiset voivat elää. Sotaoperaatio on nostanut myös nämä toimet huomion kohteeksi.
Osa kolonialistista näkökulmaa on myös läntisten maiden, etenkin Yhdysvaltojen, tuki Israelille.
”Yhdysvaltojen tuen takia Israel edustaa osalle maista rikasta länttä, joka saa käyttäytyä miten haluaa.”
Israel tuki 70-luvulla Latinalaisen Amerikan oikeistodiktatuureja, joista yksi oli Argentiina. Myös siis maiden historia vaikuttaa nykyisiin suhteisiin.
Sen sijaan Peru, Guatemala ja Argentiina eivät ole tällä hetkellä vasemmistomaita. Ne suhtautuvat Israeliin varsin myönteisesti.
”Se tarkoittaa sitä, että maat tuomitsevat lausunnoissaan Hamasin jyrkästi ja korostavat Israelin oikeutta puolustautua”, Pakkasvirta kertoo.
Peru reagoi tilanteeseen juuri näin. Myös Guatemala ja Argentiina ovat ilmaisseet seisovansa vankasti liittolaisensa Israelin takana.
Reuters uutisoi joulukuussa, että Argentiinan tuore presidentti Javier Milei on ilmaissut haluavansa siirtää maan edustuston Tel Avivista Jerusalemiin. Tämä on merkittävää, sillä suurin osa maista ei ole tunnustanut Israelin oikeutta koko Jerusalemin kaupunkiin. Jerusalemin itäosa oli palestiinalaisten aluetta, kunnes Israel otti sen 1967 sodan yhteydessä itselleen.
Javier Milein toive siirtää edustusto siirtää samalla Argentiinan poliittisesti vielä nykyistä lähemmäs Israelia.
Argentiinassa asuu Latinalaisen Amerikan suurin juutalaisvähemmistö. Useissa Latinalaisen Amerikan maassa on sekä juutalaisvähemmistö että palestiinalaisia siirtolaisia. Ryhmien tuki voi myös vaikuttaa maiden mielipiteisiin, sanoo Pakkasvirta.
Israel tuki 70-luvulla Latinalaisen Amerikan oikeistodiktatuureja, joista yksi oli Argentiina. Myös siis maiden historia vaikuttaa nykyisiin suhteisiin.
”Aasiassa lähtisin tarkastelemaan sitä, mitkä maat ovat tekemisissä Israelin kanssa”, sanoo Lähi-itään ja Aasiaan erikoistunut Ulkopoliittisen instituutin vieraileva asiantuntija Olli Ruohomäki.
Aasiassa ei ole Latinalaisen Amerikan tavoin kyse oikeisto-vasemmisto-linjasta, sillä se ei ylipäätään ole Aasiaan poliittisen kenttään sopiva jako. Jättimäisessä maanosassa löytyy monta eri syytä, miksi maat ovat asettuneet tukemaan palestiinalaisia tai Israelia.
Esimerkiksi Thaimaassa, Intiassa ja Nepalissa käy paljon israelilaisia turisteja, Ruohomäki sanoo. Israelissa myös työskentelee filippiiniläisiä, pääosin hoivapuolella, ja kymmeniä tuhansia thaimaalaisia, pääosin maatalouden alalla.
”Thaimaalaisia myös päätyi Hamasin kaappaamaksi, koska monet maatiloista, joissa thaimaalaiset työskentelevät sijaitsevat lähellä Gazan rajaa”, Ruohomäki avaa.
Ainakin thaimaalaisia ja nepalilaisia on raportoitu kuolleen Hamasin iskussa.
Thaimaa ilmoitti Hamasin iskun jälkeen, että maa tekee yhteistyötä molempien puolien kanssa, jotta thaimaalaiset vangit saadaan vapautettua. Se on pyrkinyt pysymään suhteellisen neutraalina. Myös Nepal on tiedotteissaan pysynyt varsin neurtaalina. Filippiinit sen sijaan on korostanut Israelin oikeutta puolustaa itseään.
Intia on eri aikoina historiassa tukenut palestiinalaisia, mutta nyt maa ei ole ilmaissut huoltaan Israelin sotaoperaatiota kohtaan. Sen sijaan se ilmoitti tuomitsevansa vahvasti Hamasin hyökkäyksen. Maan pääministeri Narendra Modi on vahvistanut suhteita Israeliin.
Yksi syy olla Israelin puolella on Aasiassa kauppa, sanoo Ruohomäki. Israel käy kauppaa puolustusteknologiasta ja aseista monien maiden, kuten Thaimaan, Filippiinien, Singaporen, Intian ja Myanmarin kanssa.
Israelilaiset ovat antaneet Kiinalle tukea niin sanottuun terrorisminvastaiseen toimintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa uiguurien tilannetta.
Palestiinalaisten puolta ovat Aasiassa pitäneet lähinnä muslimimaat, kuten Pakistan, Malesia ja Indonesia, Ruohomäki sanoo.
Pakistan ja Malesia eivät tunnusta Israelin valtiota ja ovat pysyneet sotaoperaation ajan samalla linjalla. Indonesia on tukenut lausunnoilla Etelä-Afrikan ICJ:lle tekemää kannetta kansanmurhasta.
Keski-Aasian valtiot ovat olleet lausunnoissaan pääosin maltillisia. Esimerkiksi Kazakstan on tuominnut sekä Hamasin iskut Israeliin että Israelin iskut Gazaan.
Itä-Aasiassa on myös tasapainoiltu molempien puolien välillä. Ruohomäki kertoo, että Kiina tuki aikaisemmin Palestiinaa, mutta 90-luvun alussa solmi suhteet Israeliin. Kiina ja Israel tekevät yhteistyötä muun muassa puolustus- ja valvontateknologian parissa.
”Israelilaiset ovat antaneet Kiinalle tukea niin sanottuun terrorisminvastaiseen toimintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa uiguurien tilannetta.”
Japani ja Etelä-Korea ovat solmineet diplomaattisuhteet ja käyvät kauppaa Israelin kanssa. Ne ovat yleensä noudattaneet Israel-kysymyksessä lännen linjaa, Ruohomäki sanoo.
Afrikan maat ovat jakautuneet hieman Aasian maiden tavoin uskonnon ja toisaalta kauppasuhteiden mukaan. Afrikan maista Etelä-Afrikan lisäksi ainakin Algeria, Chad, Djibouti, Egypti, Sudan ja Tunisia ovat asettuneet palestiinalaisten puolelle, kertoo ranskalaistaustainen media The Africa Report jo marraskuussa.
Sen sijaan ainakin Kamerun, Kongon demokraattinen tasavalta, Ghana, Ruanda ja Sambia voidaan nähdä asettuneen Israelin puolelle. The Africa Reportin mukaan Kamerun saattaa olla Israelin suurimpia kannattajia maanosassa, sillä maan presidentti on useasti ilmaissut tukensa Israelille.
Israel on houkutteleva kumppani monille Afrikan hallituksille puolustusteknologian ja maatalouden yhteistyön ansiosta. Usealla maalla on kauppaa Israelin kanssa.
Afrikassa on myös maita, jotka eivät ole ottaneet kantaa tilanteeseen, tai ovat ottaneet kantaa tavalla, jolla on ilmaistu puolueettomuutta. Ainakin näin on pyrkinyt toimimaan Nigeria ja Uganda. Ne ovat ilmaisseet huolensa molempien puolien väkivaltaisuuksista.
Myös Afrikan unioni on ottanut kantaa tilanteeseen. Afrikan unioni on vedonnut tiedotteissaan, että molemmat osapuolet lopettavat sotilaalliset vihollisuudet ja palaavat neuvottelupöytään. Unioni on myös ilmaissut huolensa ihmisoikeuksien toteutumisesta Gazassa.
”Meidän pitää kertoa ne hirvittävät tarinat”
Syyt valtioiden reaktioihin Israelin ja Hamasin sotaan vaikuttavat liittyvän maan omaan historiaan, poliittiseen tilanteeseen, kauppasuhteisiin tai kulttuuriin. Kansa on asia erikseen.
Eri maissa on otettu kantaa ja osoitettu mieltä tilanteen takia. Esimerkiksi monissa Latinalaisen Amerikan maissa on ollut palestiinalaisten puolesta järjestettyjä mielenosoituksia.
Kuitenkin mitä kauemmas konfliktitilanteesta mennään, sitä vähemmän se yleensä ihmisiä koskettaa. Pakkasvirta nostaa esiin, että samalla tavalla ajattelemme ja toimimme me täällä Suomessakin.
”Kun me katsomme, vaikka Latinalaisen Amerikan tilannetta, tulee olo, että siellä vaan on diktatuureja ja vallankaappauksia, eikä se paljon ihmisiä täällä kiinnosta. Ihan samalla tavalla voi sieltä tänne katsovat ajatella, että siellä on Israelin ja Hamasin sota, Ukrainan sota, hetki sitten oli Afganistanin sota ja niin edelleen.”
Ruohomäki sanoo, että suurimmassa osassa Aasian maita ihmisillä on päällimmäisenä mielessä oman yhteiskunnan kehittäminen ja arjen asiat, eikä ulkopolitiikka usein resonoi kovin vahvasti. Usein keskustelu ja mielenosoittaminen jäävät pienen piirin tehtäväksi.
Toisaalta kytkökset konfliktiin, voivat tuoda sille huomiota.
”Kun thaimaalaisia päätyi Hamasin panttivangiksi, tilanne nousi siellä suuresti otsikoihin. Se on minusta ihan yleisinhimillinen piirre, että asiat kiinnostavat, vasta kun niillä on konkreettinen vaikutus omaan elämään”, toteaa Ruohomäki.
Miten sitten saadaan ihmiset ymmärtämään kaukaista konfliktia? Pakkasvirta sanoo, että kertomalla sodan todellisuudesta.
”Meidän pitää kertoa ne hirvittävät tarinat, tuoda esiin humanitäärinen katastrofi.”