Pakkasaamu Keski-Perun Santa Rosa de Ocopan kylän ylängöillä on tyyni. Kirkas aurinko valaisee hallan peittämää vuoristomaisemaa.  

Perulainen vesioikeuden antropologi Armando, paikallisen vesikomitean edustajat Cirilo ja Chalaca sekä minä kuljemme kohti 4000 metrin korkeudessa lepäävää Taplapa-vuoristojärveä.  

Taplapan kaltaiset ylänköjärvet aiheuttavat Perussa yhä enemmän kiistoja. Ilmastonmuutos on tehnyt kuivuusjaksoista karumpia ja pidempiä. Vettä ei aina riitä kaikille; kaupunginasukkaille, kaivosteollisuudelle, viljelijöille.  

Ylänköjen järvistä voisi johtaa lisää vettä. Mutta kaikille se ei käy, sillä Andien järvet ovat myös vuorijumalille kuuluvaa pyhää omaisuutta. 

Keskellä avaraa ylänköä tuuli yltyy yllättäen. Lumipyry puskee voimalla vuorijonon kumpareiden väleistä. Kun pääsemme Taplapa-järven rannalle, sankka lumisade on peittänyt näkyvyyden kokonaan. 

Andien kansat näkevät, että vuorten jumalat ohjailevat sään ja luonnon kiertokulkua.

”Suututimme vuoren. Nyt se osoittaa ärtymystään”, Cirilo sanoo.  Hän kaivaa repustaan eväitä. Mandariineja, leipää, suklaata. Niillä hän aikoo lepyttää vuorten jumalan Apun.  

”Mamacocha – äitijärvi”, Cirilo lausuu ja asettelee eväät lumen peittämälle ruohikolle. ”Cerro – hyvä vuori. Anna meidän kulkea maillasi, järviesi rannoilla.” Cirilo pahoittelee vuorelle vaatimattomia lahjojamme ja pyytää suosiollista säätä jatkaa matkaa.  

Hetken päästä taivas kirkastuu ja lumisade lakkaa. Hymähtelemme toisillemme. Apu ei taida olla pitkävihainen. 

Andien kansat näkevät, että vuorten jumalat ohjailevat sään ja luonnon kiertokulkua. Siksi vuorilla vieraillessa niille on tapana järjestää lyhyt seremonia. Siinä vuorille lahjoitetaan yleensä kokanlehtiä, kulaus Pisco-viinaa ja hedelmiä. Näin Apuilta pyydetään lupaa vierailla vuorilla sekä suojelusta matkalle.  

Inkojen jälkeläiset alkoivat käyttää vuorirituaaleja vastarintana ensin koloniaalista hallintoa ja myöhemmin Perun varhaista tasavaltaa vastaan. 

Jumalallinen kunnioitus vuoria kohtaan on periytynyt Andien muinaisilta korkeakulttuureilta, kuten yli 1400 vuotta sitten eläneeltä Perun chavín-kansalta.  

Myöhemmin inkat omaksuivat vuorirituaalit osaksi uskonnollisia menojaan. Arkeologisten löydösten mukaan menoissa uhrattiin vuorille jopa ihmisiä. Näin tehtiin luultavasti kuitenkin vain äärisäiden, kuten pahan kuivuuden koetellessa inkayhteiskuntaa 

1500–luvun alussa Peruun saapuneet espanjalaiset valloittajat pitivät vuorten palvontaa epäjumalallisena ja pyrkivät nitistämään sen. Se kuitenkin epäonnistui, sillä inkojen jälkeläiset alkoivat käyttää vuorirituaaleja vastarintana ensin koloniaalista hallintoa ja myöhemmin Perun varhaista tasavaltaa vastaan. 

Nykyisinkin vuoriin liittyvät traditiot ovat tärkeä osa miljoonien ihmisten elämää Boliviassa, Ecuadorissa ja Perussa.  

Andien maailmankuvassa vuorilta laskeutuva sadevesi, pohjavesi ja valtameret virtaavat tiiviissä yhteydessä toisiinsa.

Vuorirituaaleja ohjaa Andien maailmankuva, jonka perustana on Pachamama eli äitimaa. Se ylläpitää kaikkien maan olentojen vuorovaikutussuhdetta. Maan olentoihin kuuluvat esimerkiksi ihmiset, eläimet, joet ja vuoret.  

Vuorten jumalat Aput tekevät yhteistyötä äitimaan kanssa. Andien maailmanjärjestyksessä niillä on korkein auktoriteetti päättää ihmisten, eläinten ja kasvien elämästä. 

Arvovaltaiset Aput vaativat kunnioitusta ja lahjoja. Vastavuoroisesti ne vartioivat ja suojelevat vuorilaaksojen asukkaita.  

Vuorten jumalat myös hallinnoivat veden lähteitä. Se on erityisesti naissukupuolisten vuorijumalattarien tehtävä, sillä ylänköjen vuoristojärvet ovat niiden muodostamia. 

Andien maailmankuvassa vuorilta laskeutuva sadevesi, pohjavesi ja valtameret virtaavat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi Etelä-Perun Andeilla elävät alkuperäiskansat ovat kuvanneet maapalloa valtamerten päällä kelluvaksi paperinpalaksi. Sen läpi suola suodattuu ja puhdistunut vesi pulppuaa ulos vuorista. 

2000-luvun alussa Perussa käytiin yksi maan historian suurimmista kaivoskonflikteista.

Viime aikoina veteen liittyvät jännitteet ovat voimistuneet Perun vuoristoissa. Siihen on vaikuttanut ilmastonmuutos, mutta myös kaivosten aiheuttama veden saastuminen. Apuilla on konflikteissa usein keskeinen erotuomarin rooli.  

2000-luvun alussa Perussa käytiin yksi maan historian suurimmista kaivoskonflikteista. Yhdysvaltalainen Newmont Mining -yhtiö perusti silloin Pohjois-Perun Cajamarcaan Latinalaisen Amerikan suurimman kultakaivoksen, Yanacochan.  

Kaivos herätti paikallisissa ihmisissä voimakasta vastarintaa, sillä se sijaitsi heidän viljelys- ja laidunmaillaan. Suurin osa heistä kuuluu quechua-alkuperäiskansaan, joka saa elantonsa maanviljelyksestä sekä karjan ja laamaeläinten kasvatuksesta.  

Paikalliset viljelijät ja paimenet eivät kuitenkaan protestoineet ainoastaan elinkeinojen menetystä vastaan. He olivat ennen kaikkea huolissaan siitä, miten veden lähteitä hallitseva Quilish-vuori suhtautuisi kaivokseen.  

Lopulta ihmisten vastarinta sai kaivosyhtiön vetäytymään. Cajamarcan vuoristokylissä iloittiin. Quilish säästyi kaivosonkaloiden poraamiselta. Vesi virtaisi jatkossakin äitimaan suonissa. 

Valtiovalta määrittelee veden länsimaisen universaalin käsityksen mukaan talouden hyödykkeeksi.

Perun vallanpitäjät ovat leimanneet kaivoksia vastustavat puheet pyhistä vuorista naurettaviksi. Esimerkiksi Yanacocha-konfliktin aikaan presidenttinä toiminut Alan García kutsui mieltään osoittavia vuoristokylien asukkaita takapajuisiksi kehityksen jarruiksi.  

Perulaisen antropologin Mariesol de la Cadenan mukaan kyse on kahden maailman kohtaamattomuudesta.  

Valtiovalta määrittelee veden länsimaisen universaalin käsityksen mukaan talouden hyödykkeeksi. Luonto nähdään ihmisestä irrallisena olevana tuotantoyksikkönä, jonka tehtävä on ruokkia talouskasvua.  

Andien maailmankuvassa näkemys vedestä on moniulotteisempi. Vesi ylläpitää ihmisten ja ympäröivän luonnon vuorovaikutussuhteiden muodostamaa rihmastoa. Se toimii myös uskonnollisten menojen sekä sosiaalisten suhteiden areenana.  

Esimerkiksi Andien perinteiset kanaalikastelujärjestelmät määrittävät ylänkökylien yhteisöllisyyden muodostumista sekä kulttuurisia menoja.  

Juuri hämärtynyt veden ymmärrys on aikamme vesikriisin syvimpiä ongelmia.

Myös kansainväliset järjestöt, kuten YK ovat alkaneet korostaa veden moninaisia arvoja. 

Kulttuuriarvojen huomiointi ei tarkoita alkuperäiskansojen maailmankäsityksen romantisointia. Osa köyhissä oloissa elävistä Andien asukkaista toivottavat vesistöjä saastuttavat kaivokset tervetulleiksi tulojen toivossa. Apu-symboliikkaa on käytetty vesikonflikteissa myös poliittisten päämäärien ajamiseen. 

Andien filosofia tarjoaa kuitenkin tärkeää pohdittavaa vedestä, sen elämää yhdistävästä ja ylläpitävästä voimasta. Juuri hämärtynyt veden ymmärrys on aikamme vesikriisin syvimpiä ongelmia. Tapamme häiritä veden kiertoa kiihdyttämällä tai pidättämällä sitä.  

Jälkikäteen pohdin Apun lepyttelyä lumimyrskyssä veden oppituntina. Ehkä se halusi muistuttaa hidastamisesta. Veden liikkeiden kunnioittamisesta, kun se virtaa hiljakseen äitimaan uumenissa. Laskeutuu vuorilta jokiin, etsien tietään mereen.