Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) toteutti syksyllä dialogisarjan, jossa nuoret ja nuorten kotikunnissa työskentelevät aikuiset keskustelivat nuorten kohtaamasta rasismista. Keskustelujen pohjalta koostettiin raportti ”Kukaan ei synny vihaamaan”.

Raportin mukaan rasismi on Suomessa yleistä ja kokemukset rasismista ovat vakavia:

”Dialogeihin osallistuneita nuoria on seurattu kadulla, heitelty esineillä, haukuttu ja uhkailtu, yritetty ajaa autolla päälle, lyöty ja kosketeltu asiattomasti. Huudeltu, nimitelty, uhkailtu ja solvattu. Sivuutettu ja ulossuljettu työn ja asuntojen haussa, kouluissa, työpaikoilla, julkisissa palveluissa, kaupoissa, ravintoloissa, harrastuksissa ja kaverisuhteissa. Ohjattu järjestelmällisesti opinnoissa alemmalle koulutustasolle ja piilotettu katseilta asiakaspalvelussa.”

Nämä kuusi havaintoa tai toivetta raportista nousivat julkistamistilaisuudessa:

1. Kouluilla ja oppilaitoksilla vastuu puuttua rasismiin, kiusaamiseen ja vitsailuun

Koulut ja oppilaitokset nähtiin muutoksen airueina. Opettajien valta-asema voi opettajan kyvyistä riippuen mahdollistaa tai rajoittaa nuoren mahdollisuuksia ja osallisuuden kokemusta yhteiskunnassa.

Koulujen velvollisuus on noudattaa lainsäädäntöä eli edistää yhdenvertaisuutta. Siihen tarvittaisiin kuitenkin nykyistä vahvemmin organisaation tuki ja selkeät puuttumisen rakenteet.

Opettajakunnalle tulisi taata tasavertaiset koulutusmahdollisuudet ja ammatilliset työkalut antirastiseen työhön, sillä muutoin omien ennakkoluulojen tunnistaminen ja tilanteisiin puuttuminen jäävät yksilön siviiliminän varaan. 

2. Vastuuta myös muilla aikuisilla

Aikuisten vastuu ja oma-aloitteisuus nähtiin merkityksellisenä nuorten syrjään jäämiseen ja yksinäisyyteen puuttumisessa. Kiusaamistilanteissa vastuunkantoa toivottiin paitsi aikuisilta, myös kavereilta. Aikuiset voivat näyttää esimerkkiä puuttuen oma-aloitteisesti ja matalalla kynnyksellä tilanteisiin, jossa tunnistavat syrjintää ja ulossulkemista tapahtuvan.  

Nuoret toivovat aikuisten tukevan nuoria myös ryhmäytymisessä.

“Suomessa ollaan ujoja tutustumaan ja on iso kynnys tulla kysymään, miten menee. Ryhmäyttäminen on tärkeää, ettei tutustuminen tapahdu vain oma-aloitteisesti”, kertoo eräs dialogiin osallistunut nuori.  

3. Tukea rasismin kokemusten käsittelyyn tarvittaisiin 

Moni nuori koki tutuksi tilanteet, joissa he pyrkivät kääntämään rasistiset tilanteet ymmärrystä lisääviksi kohtaamisiksi. Provosoitumisen tunnistettiin vahvistavan stereotypioita, joten nuoret ottivat kantaakseen vastuun aikuisten aloittamien hyökkäävien tilanteiden rauhoittamisesta.  

Eräs nuori ei halunnut kertoa vanhemmilleen häpeällisistä ja raskaista rasismikokemuksistaan, koska pelkää vanhempien vahvoja tunnereaktioita.

Päätös kantaa kokemukset yksin on kuitenkin hyvin kuormittavaa. Siksi nuoret toivovat matalan kynnyksen ammatillista tukea kipeiden kokemusten käsittelyyn.  

4. Tarvitaan kattavampaa koulutusta syrjivien käytäntöjen kitkemiseksi rekrytoinneissa ja työyhteisöjen arjessa

Dialogissa esiin nousi, kuinka rasismin ja syrjinnän muotojen esiin nostaminen työpaikoilla on usein vähemmistöihin kuuluvien itsensä harteilla.

Esiin nousi yhden dialogiin osallistuneen esimerkki, jossa afrikkalaistaustaisen työntekijän vaikutuksesta työpaikan rekrytointikäytäntöjä on muokattu: nykyään rekrytointiprosessissa huomioidaan potentiaalisen hakijan kevyemmän CV:n rakenteelliset taustatekijät, ja kutsu haastatteluun voi hellitä useammin kuin aiemmin. 

Antirasistinen työ ei voi nuorten mukaan kuitenkaan olla näkyvään vähemmistöön kuuluvan henkilön palkatonta tunnetyötä koulussa tai työpaikalla. Sen sijaan nuoret peräänkuuluttavat kattavampia ja systemaattisia koulutuskokonaisuuksia aikuisille esimerkiksi opinto-ohjaukseen ja rekrytointiin.  

5. Nuorten kanssa työskentelevien aikuisten tulee kuunnella nuorten toiveita ja antaa heille konkreettisia neuvoja tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseen 

Erityisen pyynnön nuoret esittivät heidän kanssaan päivittäin työskenteleville aikuisille. Kaikilla nuorilla ei ollut mahdollisuutta saada tukea perheeltään, jolloin ammattilaisten tuen merkitys nuoren elämänkaarelle korostuu. 

Opettajien ja opinto-ohjaajien syrjivien ohjauskäytäntöjen ei ajateltu olevan aina tiedostettuja. Siksi nuoret peräänkuuluttivatkin antirasistisia koulutuksia nuorten parissa työskenteleville.

Tiedostamatta ylläpidetyt syrjivät ohjauskäytännöt esimerkiksi opinto-ohjauksessa vaikuttavat samalla tavalla kuin tiedostettukin syrjintä.

6. Esikuvista voimaa – mutta tärkeää on myös päättäjien toiminta

Sosiaalisen median vaikuttajien rooli nähtiin merkittävänä nuorten keskuudessa. Antirasistiset yhteisöt ja sosiaalisen median vaikuttajat loivat nuorille tunteen nähdyksi tulemisesta, osallisuudesta ja mahdollisuuksista edetä yhteiskunnassa.  

Myös valtiotasolta osoitettava hyväksyntä koettiin tärkeänä. Poliitikkojen, päättäjien ja virkavallan puhetavat sekä antirasististen kysymysten esiin nostaminen nähtiin luovan turvallisuuden tunnetta nuorten keskuuteen.

Vastavuoroisesti kokemus hyväksymättömyydestä yhteiskuntaan sen tasavertaisena jäsenenä saattaa johtaa vetäytymiseen kaikesta kanssakäymisestä valtaväestön kanssa. Tai kuten yksi dialogiin osallistunut nuori asian ilmaisee:

“Jos mua ei hyväksyttäis tähän yhteiskuntaan, miksi edes yrittäisin. Siihen [rasismiin] on joutunut sopeutumaan. Sen pitäisi soittaa hälytyskelloja. Kenenkään ei tulisi joutua sopeutumaan.”