Kun Skotlannissa puhutaan Loch Nessin hirviöstä ja Himalajan vuoristoseudulla lumimies Jetistä, Tasmanian saarella asuvat kertovat nähneensä tasmaniantiikerin, eli pussihukan. Toisin kuin mytologiset olennot, pussihukka on ollut kiistämättä olemassa, tosin ei todistetusti ihan hetkeen.

Pussihukka oli Tasmanian saarella asuva pussieläin, joka metsästettiin sukupuuttoon liki sata vuotta sitten. Viimeinen tunnettu yksilö kuoli eläintarhassa vuonna 1936.

Vuosien saatossa pussihukasta on kuitenkin tehty lukuisia havaintoja. Laji on saavuttanut legendaarisen maineen monen paikallisen ja turistin mielessä. Viimeisimmät havainnot pussihukasta ovat Australian länsirannikolta, Adelaiden lähistöllä sijaitsevasta Belairin kansallispuistosta, jossa on tehty neljätoista pussihukkahavaintoa viimeisen viiden vuoden aikana.

Tekoälyn kehittyessä on entistä vaikeampaa erottaa oikea valokuva väärennöksestä.

Melbournen yliopiston Thylacine Integrated Genetic Restoration -tutkimusprojektin tutkijat epäilevät havaintojen totuudenmukaisuutta.

”Tekoälyn kehittyessä on entistä vaikeampaa erottaa oikea valokuva väärennöksestä”, Professori Axel Newton kommentoi Newsweekille.

Newton on osa uraauurtavaa kantasoluprojektia, joka koettaa herättää pussihukan henkiin. Loihtimalla se ei tapahdu, vaan etsimällä pussihukalle lähin elävä sukulainen. Se on rasvahäntäpussihiiri, pieni hiirimäinen pussieläin.