Vain 11 prosenttia suklaantuottajista tietää, mistä kaakao heidän tuotteisiinsa tulee, käy ilmi äskettäin julkaistusta vertailusta. Se on hyvin pieni osuus, sanoo WWF:n metsä- ja kehitysyhteistyöasiantuntija Maija Kaukonen. 

”Alkuperän jäljitettävyydessä on todella paljon haasteita. Suklaa-alan toimijoilla on aika paljon tehtävää sen eteen.” 

Hyvin harva voi siis luvata tuotteensa olevan vastuullinen, mutta silti monet yritykset käyttävät väitettä myyntivalttina. Yleensä koko toimitusketju ei kuitenkaan ole selvä – täysin varmoja ei voida olla esimerkiksi siitä, aiheutuuko tuotannosta metsien häviämistä tai maksetaanko viljelijöille elämiseen riittävää korvausta. 

Tuore suklaapisteytys arvioi kansainvälisten suklaabrändien, hankkijoiden ja jälleenmyyjien vastuullisuutta nimenomaan raaka-aineen jäljitettävyyden, työtekijöiden olojen ja ympäristön huomioimiseen liittyvissä asioissa. Neljättä kertaa julkaistu pisteytys kertoo myös sen, ettei tilanne parane riittävän nopeasti, sanoo Kaukonen. 

”Tulee sellainen olo, että yritykset eivät ole tämän asian suhteen tarpeeksi kunnianhimoisia.” 

Vastuullisuutta olisi mahdollista parantaa tekemällä toimitusketjusta läpinäkyvä, jolloin kaakaon matka vaihe vaiheelta olisi tiedossa. Sitä ei toki ole aivan helppo selvittää, sillä toimitusketjut ovat monimutkaisia ja kulkevat useiden välikäsien kautta. 

”Maailmassa on kuitenkin paljon yrityksiä, jotka pystyvät jäljittämään raaka-aineensa. Se ei siis ole mahdotonta, mutta vaatii yritykseltä paljon resursseja.” 

Tärkeää olisi myös toiminnan avoimuus. Nyt se toteutuu vain harvoin. 

”Kannustan avoimuuteen silloinkin, kun tarkkaa tietoa alkuperästä ei ole. Silloin asian kanssa voisi saada ulkopuolelta apua ja tukea.” 

Myös ympäristöasiat olisi syytä laittaa kuntoon. Metsien häviäminen kaakaoviljelmien alta on yleinen ongelma Länsi-Afrikassa, jossa sijaitsevat maailman suurimmat kaakaontuotantomaat Ghana ja Norsunluurannikko.  

Kaukonen sanoo, että esimerkiksi satelliittiseurannan avulla nähdään, tapahtuuko kaakaon tuotantoalueella metsien häviämistä. 

”Niiden käyttöönotto olisi todella tärkeää. Isoilla yrityksillä kyllä pitäisi olla siihen resursseja ja rahaa.” 

Ja sitten ovat tietenkin ihmisoikeudet. Tuottajien on sitouduttava siihen että viljelijöille maksetaan elämiseen riittävä korvaus eikä lapsityövoimaa käytetä.  

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäksi viljelijöiden kunnolliset korvaukset vaikuttavat myös toisella tapaa. Viljelijät ovat usein hyvin köyhiä, eikä heillä ole juuri vaikutusmahdollisuuksia omaan asemaansa. Jos he eivät saa tuottamastaan kaakaosta kunnon korvauksia, tulee houkutus raivata lisää metsää uusien kaakaoviljelmien tieltä, sanoo Kaukonen. 

”Metsän raivaaminen taas vaikuttaa pienilmastoon, sateisiin ja altistaa kuivuudelle sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Se on huono kierre.”

Jonkin verran on olemassa lainsäädäntöä, joka alkaa myös pakottaa muutoksiin.

Muutama iso toimija, esimerkiksi Tobleronea ja Marabouta valmistava Mondelez tai Magnum-jäätelöitä valmistava Unilever, ei suostunut vastaamaan kyselyyn. Kaukonen uskoo, että vastaamatta jättäneillä yrityksillä saattoi olla vastaamattomuuteen myös käytännön syitä, kuten puutteellinen data, mutta osalla kyse lienee brändin suojelemisesta huonoilta tuloksilta. 

”Se on harmi. Juuri tämä liittyy vahvasti läpinäkyvyyteen: vaikka tilanne ei olisikaan niin hyvä, asiasta olisi hyvä olla silti avoin”, sanoo Kaukonen. 

Selvityksissä pärjäsivät parhaiten pienet toimijat, jotka edustavat vain pientä määrää koko globaalista volyymista. He ovat edelläkävijöitä, mutta isoja toimijoita tarvitaan myös kärkeen. Lopulta melko pieni määrä isoja toimijoita koko kaakaon toimitusketjussa pyörittää valtaosaa raaka-aineista. 

”Jonkin verran on olemassa lainsäädäntöä, joka alkaa myös pakottaa muutoksiin”, Kaukonen sanoo.  

Tällainen on esimerkiksi viime joulukuussa EU:ssa hyväksytty metsäkatolaki. Se kieltää EU:n markkinoille sellaisten tuotteiden tuomisen, joiden tuotanto on voinut aiheuttaa metsäkatoa. Listalla ovat pahiten metsäkatoa aiheuttavat tuotteet, esimerkiksi kahvi, palmuöljy, kaakao, soija ja liha. 

”Yrityksellä pitää siis olla tarkka tieto raaka-aineen alkuperästä. On pystyttävä todistamaan, että se ei tule metsäkatoa aiheuttavalta alueelta.” 

Kaukonen sanoo, että kaakaota, kuten mitä tahansa muitakin hyödykkeitä voi viljellä kestävästi. Kestävämpi viljelymenetelmä on sitä paitsi pian välttämättömyys, koska muuttuva ilmasto aiheuttaa herkälle kaakaolle hankaluuksia. 

”Viljelyssä tulisi mennä kohti metsäpeitteisempää viljelyä, joka parantaisi samanaikaisesti sekä ympäristön että viljelijöiden tilannetta. Se on mahdollista, ja esimerkiksi Etelä-Amerikassa viljellään paljon kaakaota puiden seassa.” 

Selvityksessä esiin nousi myös muutama positiivinen yllätys. Nestle on merkittävä globaali toimija, jolla alkaa olla tässä selvityksessä jo kohtuullisen hyvät arvosanat, sanoo Kaukonen. Lisäksi suomalaisten suosikki Fazer pärjäsi kohtuullisesti, ja vaikuttaa etenevän toimissaan oikeaan suuntaan hitaasti, mutta varmasti. 

”Se antaa positiivisia signaaleja siitä, että siellä on yritystä. Se vaatii vain lisää toimenpiteitä ja resursseja.”  

Vaikka vastuullisuuden arviointi ei saakkaan jäädä kuluttajan harteille vaan vastuu on aina yrityksillä, voi omia valintojaan tarkastella joko julkistetun vertailun avulla tai metsästämällä paketeista sertifikaatteja. Niiden ongelmana tosin ovat keskenään erilaiset kriteerit ja painotukset. 

”Se on kuitenkin parempi kuin ei mitään.”