1. Mainitse kolme konkreettista asiaa, joilla rakentaisit kaikkien kannalta kestävää tulevaisuutta Suomessa ja maailmalla?
Suomi on tällä hetkellä alisuorittaja kansainvälisessä ilmastodiplomatiassa. Toisin oli esimerkiksi 2015 Pariisin ilmastokokouksessa, jossa Suomen rooli oli hyvin keskeinen. Edistäisin kansainvälistä ilmastodiplomatiaa, jonka tavoitteena on saada yhä suurempi osa maailman maista tekemään osuutensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tämä on ihmiskunnan kohtalonkysymys.
Toiseksi, vahvistaisin Suomen asemaa osana läntisiä yhteisöjä, sekä Euroopan unionia että Natoa. Pyrkisin vaikuttamaan siihen, että länsi toimii vastuullisesti ilmastokysymyksen lisäksi vahvistaessaan kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää.
Kolmantena, purkaisin vastakkainasettelua Suomessa. Pystyisin toimimaan yhdistävänä tekijänä, arvojohtajana, niin tekojeni kuin sanojenkin kautta. Yhteisymmärryksen rakentaminen ja jyrkän kahtiajaon purkaminen on tähän aikaan tarpeen meillä ja muualla.
2. Presidentti on arvojohtaja. Mikä on mielestäsi Suomen ulkopolitiikan tärkein arvo?
Ihmisarvo ja rauha. Näistä on johdettavissa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä laajemmin Suomen kansainvälisen politiikan agenda. Ihmisarvolla tarkoitan painotusta ihmisoikeuksiin sekä maan sisällä että ulkosuhteissa. Suomen kehitysyhteistyössä tämä näkyy naisten ja tyttöjen koulutuksen vahvistamisena, tasa-arvon vahvistamisena.
Rauha ja turvallisuusyhteistyö ovat ehtona sille, että voimme rakentaa omaa elämäämme ja yhteiskuntaamme rauhallisesti ja turvallisesti, ja että muissakin maissa näin voitaisiin tehdä. Ikävä kyllä maailman tilanne on tältä osin tällä hetkellä aika synkkä. Suomen tulee olla aktiivisesti tekemässä työtä rauhan rakentamisen puolesta.
3. Ilmastouhat, energiakriisi ja sota pelottavat ihmisiä. Mikä rooli tunteilla on arvojohtajan työssä?
Tunteilla on merkitystä hyvässä ja pahassa. Politiikka ei ole pelkkää tietokilpailua. Oikeastaan tunne ja järki kulkevat käsi kädessä. Jos katsoo Suomen historiaa, niin kuuluisa talvisodan henki oli yhtä paljon yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin tiedollinen oivallus. Totta kai se perustui järkeenkin, koska aiemmat sukupolvet tiesivät, mitä Suomelle olisi käynyt Neuvostoliiton diktatuurin alaisuudessa.
Ylipäätään presidentin on tärkeää ymmärtää kansan tuntoja kautta koko maan. Vain sitä kautta on mahdollista toimia kansaa yhdistävänä Suomen presidenttinä. Eli presidentti ei ole hallinnoija, vaan poliittinen johtaja, jolla pitää olla yhteys auki kansalaisten tuntoihin. Ja sekin on muuten osa tietopohjaista, tutkimuspohjaista, päätöksentekoa. Jos sitä ei ymmärrä, ei voi pärjätä tehtävässä.
4. Millaista kokemusta teillä on yhteistyöstä ja politiikasta kehittyvien maiden kanssa?
Hyvin tiivistä. Olen tehnyt sitä vuosikymmenten varrella. Olen aloittanut poliittisen toimintani Nuoren Keskustan Liitossa (nyk. Keskustanuoret) kansainvälisten asioiden sihteerinä puolipäiväisellä palkalla täysipäiväisellä työmäärällä. Vedin Etelä-Afrikan rotusorron vastaiselle vapautusliikkeelle ANC:lle solidaarisuuskampanjan, jota sitten myöhemmin jatkoin pohjoismaalaisessa yhteistyössä. Olen ollut myös Allianssi ry:n puheenjohtajana.
Myöhemmin olen esimerkiksi toiminut kaksi kertaa kehityskomissaarina. Kollegani Louis Michel, nykyisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan isä, oli kaksi kertaa vaalivapaalla ja komission puheenjohtaja José Manuel Barroso pyysi minua silloin tekemään hänen tehtäviään. Teinkin niitä oikein mielelläni. Tapasin silloin Afrikan Unionin edustajia ja kävin erään kongolaisen sissipäällikön kanssa neuvottelua ranskan kielellä. Sain tuntumaa siihen, mistä olin lähtenyt kansainväliseen politiikkaan.
Nyt viime vuosina olen toiminut sekä komissaarina että EKP:n, Euroopan keskuspankin, puitteissa G20-ryhmän kanssa. Komission varapuheenjohtajana olin Eurooppa unionin edustaja G20-ryhmässä, ja sehän on hyvin pitkälle kehittyvien maiden ryhmä. Työssä sai kuvan millä tavalla he suhtautuvat asioihin. Olen myös nähnyt, miten viimeisen viidentoista vuoden aikana on tapahtunut muutos voimasuhteissa. Kiina, Intia ja muutkin eri maat ovat nousseet vahvempaan asemaan. Tämä korostaa sitä, että Suomella pitää olla uusi strategia globaalin etelän suuntaan.
Tämä vanhoihin sopimuksiin perustuva järjestelmä natisee liitoksistaan, kun se ei tunnista tätä välineellistettyä maahanmuuttoa. Olennainen kysymys on se, olisiko näitä sopimuksia aika päivittää.
5. Kehittyvien maiden merkitys maailmanyhteisössä korostuu yhä enenevissä määrin. Mitä tämä tarkoittaa Suomen ulkopolitiikan kannalta? Tulisiko Suomen ja muiden länsimaiden antaa tilaa kehittyville maille?
Kyllä, se olisi varmasti kaikkien etujen mukaista. Olen nähnyt muutoksen IMF:n, Kansainvälisen valuuttarahaston, ja Maailmanpankin yhteydessä. Niissä on tehty noin viiden tai kymmenen vuoden välein uudistuksia. Niiden päätösvalta toimii osakeosuuspohjaisesti ja esimerkiksi Kiinan osuutta on kasvatettu eri vaiheissa.
Kyse on aika pitkälti siitä, että pysyvätkö kehittyvät maat mukana näissä aikoinaan lännen rakentamissa kansainvälisissä järjestöissä vai lähtevätkö ne omille raiteilleen. Mielestäni reformistinen linja on oikea.
Sama koskee myös YK:n järjestelmää, vaikka me kaikki tiedämme miten vaikeaa sen uudistaminen on. YK:n turvallisuusneuvosto pitäisi uudistaa vastaamaan paremmin nykymaailman ja tulevan maailman voimasuhteita. Silloin se olisi toimivampi ja vaikuttavampi.
6. Miten edistäisit presidenttinä ihmisoikeuksien toteutumista?
Kyllä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen tulee olla Suomen ulkopolitiikan prioriteetti myös tulevaisuudessa. Sitä voidaan edistää EU:n kautta, jossa teemme tiivistä yhteistyötä ja vaikutamme muun muassa äsken mainitussa G20-ryhmässä. Ja totta kai YK:n järjestelmän kautta.
Lisäisin sen, että ilmastodiplomatian vahvistaminen, ja ilmastonmuutoksen tehokkaampi torjuminen, ovat ihmisoikeuskysymyksiä. Ilmastonmuutos on uhka muun muassa rauhalle, työlle ja ruokaturvalle. Siksi vahvempi ilmastodiplomatia on myös ihmisoikeuksien toteutumisen edistämistä.
7. Kansalaisten vapaa ja aktiivinen osallistuminen yhteiskunnan toimintaan on demokratian edellytys. Miten edistäisitte presidenttinä demokratiaa ja kansalaisten osallistumista?
Olen ikäni tehnyt töitä kansalaisjärjestöissä ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja pidän hyvin tärkeänä sitä, että Suomen päättäjät pitävät tiivistä yhteyttä kansalaisyhteiskuntaan. Suomalaiset osallistuvat kansalaisyhteiskuntaan ja päätöksentekoon erilaisten järjestöjen ja liikkeiden kautta ja presidenttinä hyödyntäisin näitä väyliä päätöksenteossa ja suomalaisten kuulemisessa.
Pidän suuressa arvossa sitä, että suomalaiset ovat valmiina kehittämään yhteiskuntaa ja käyttämään aikaa, energiaa ja varojaan kansalaistoimintaan. Tämä koskee myös nuorisojärjestöjä ja nuorten kuulemista. Olen miettinyt sitä, että haluaisin pitää tiivistä yhteyttä SYL:in, Suomen ylioppilaskuntien liiton, Allianssi ry:n, joka kattaa laajasti nuorisojärjestöjä, sekä Suomen lukiolaisten liiton kanssa. Haluan olla kartalla siitä, mitä nuoriso ajattelee ja millaista reilua sukupolvisopimusta kaivataan. Ja totta kai pitää yhteyttä myös muilla tavoin kuin järjestäytyneen nuorison kanssa.
8. Kansalaisyhteiskunnan tila on kansainvälisesti kaventunut. Lisäksi eriarvoistuminen maailmassa jatkuu. Miten työtä tehdään näiden teemojen parissa ulkopolitiikan areenoilla?
Meidän tulee pitää hyvät yhteydet kansalaisjärjestöihin myös kehitysyhteistyön kautta, se on tärkeä osa meidän kehitysyhteistyötoimintaamme. Sama koskee myös YK:n järjestelmän puitteissa tapahtuvaa tärkeää työtä. Meillä on toimivat kanavat erityyppisiin kansalaisjärjestöihin.
9. Hybridivaikuttaminen on valitettavan ajankohtainen teema myös tulevalla presidenttikaudella. Esimerkiksi kehittyvien maiden kansalaisia käytetään parhaillaan hybridivaikuttamisen välineinä maamme rajoilla. Miten presidenttinä tasapainottelisitte ihmisoikeuksien turvaamisen ja turvallisuuden välillä?
Tässä ajankohtaisessa rajakysymyksessä on ollut tärkeä toimia nopeasti ja jämäkästi sen takia, että kyse on ollut välineellistetystä siirtolaisvirrasta kolmansista maista. Mitä ilmeisimmin, ainakin niiden tietojen perusteella mitä minulla on, näistä kolmansista maista tulevilla turvapaikanhakijoilla on oleskelu- tai opiskeluviisumi Venäjällä. Voidaan kyseenalaistaa ovatko he Venäjältä turvapaikan tarpeessa. Venäläiset toisinajattelijat ja kriitikot kylläkin ovat, se on selvä, mutta näiden, jotka ovat nyt tulleet, asema on vähän toinen.
Presidentin tärkein velvollisuus on suomalaisten turvallisuuden, maamme vakauden ja rajojemme rikkomattomuuden puolustaminen. Samalla olemme aivan oikein sitoutuneet esimerkiksi pakolaisten ihmisoikeuksia puolustaviin sopimuksiin, kuten muutkin länsimaiset liberaalit demokratiat.
Presidenttinä pitäisin osaltani huolta siitä, että maamme turvallisuus taataan ja toisaalta, että Suomi pitää sanansa ja noudattaa oikeusvaltioperiaatetta. Nyt vain tämä vanhoihin sopimuksiin perustuva järjestelmä natisee liitoksistaan, kun se ei tunnista tätä välineellistettyä maahanmuuttoa. Olennainen kysymys on se, olisiko näitä sopimuksia aika päivittää, jotta viattomien ihmisten hyväksikäyttö näissä hybridioperaatioissa olisi vaikeampaa. Mielestäni niitä pitäisi päivittää.
10. Jos sinulla olisi mahdollisuus muuttaa yksi asia maailmassa, mikä se olisi?
Pysäyttäisin ilmastonmuutoksen, koska se on kohtalonkysymys sekä luonnolle että ihmisten hyvinvoinnille.
Vähän tässä sovellan Keynesiä ”In the long run we are all retired” (suom. pitkällä aikavälillä kaikki eläköidymme). Eli lyhyt sihti on vähintään yhtä tärkeä eli kyllä minä toivoisin oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa Ukrainaan. Sitä, että Venäjä lopettaisi laittoman ja verisen sotansa. John Lennonin sanoin: ”Happy Christmas, war is over” (suom. hyvää joulua, sota on ohi). Tosin ilman Lennonin sarkasmia.
Presidentti ja 10 kysymystä kestävästä tulevaisuudesta -tentissä seuraavaksi Pekka Haavisto 3.1. klo 12.15
Lisätietoja: Fingo.fi