Whitening, lightening, brightening, fair… Vaalean kauneuden markkinat kukoistavat River Roadin kosmetiikkakojujen purkkirivistöissä keskellä Nairobin liikekeskustan kiivainta kuhinaa. Etikettien valokuvissa hymyilee vaaleaihoisia, usein sinisilmäisiä afrikkalaisnaisia.
Tämä siitä huolimatta, että ihonvaalennustuotteiden käyttö on kielletty Keniassa jo vuosia sitten. Marraskuussa 2022 Kenya Bureau of Standards lisäsi kiellettyjen listalle 131 uutta tuotetta.
Kyse on globaalista miljardibisneksestä. Useat Afrikan maat ovat Kenian tavoin kieltäneet tai rajoittaneet tuotteiden käyttöä, mutta YK:n terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan jopa neljä kymmenestä afrikkalaisnaisesta vaalentaa itseään. Lisäksi tuotteita käytetään laajasti Aasiassa ja Lähi-idässä.
Tehokkaimmat – ja epäterveellisimmät – tuotteet sisältävät elohopeaa, hydrokinonia, vetyperoksidia tai steroideja. WHO varoittaa muun muassa vakavista iho-oireista, maksa- ja munuaisvaurioista, muistihäiriöistä, masennuksesta, psykoosista ja sikiön altistumisesta aivovaurioille. Melaniinituotannon väheneminen altistaa ihosyövälle.
Voiteiden lisäksi valkaisua voi ostaa piikkeinä tai pillereinä. Kaikkein köyhimmillä ei ole vaaleuteen varaa, sillä jatkuvan käytön kuukausihinta alkaa muutamasta tuhannesta shillingistä, noin 30 euroa, ylöspäin, taivas rajana.
Miksi-kysymys on suuri, mutta ei yksioikoinen.
Kosmetiikkakojuissa myydään sekä sallittuja että kiellettyjä aineita. Viranomaisten ratsioiden vuoksi kielletyt pidetään piilossa ja aiheen ympärillä leijailee sakea pelko. Jotkut kieltävät tietävänsä aiheesta mitään. Toiset kertovat, mutta vain off the record. Kuulemme kauhutarinoita ihmisistä, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin esiinnyttyään mediassa.
Jotkut voidekauppiaat sanovat, etteivät ikinä itse käyttäisi aineita. Silti he ymmärtävät, miksi joku käyttää.
”Tummat tytöt kasvavat keskellä kuvastoa, jossa vaalea iho edustaa kauneutta. Vaaleat tulevat nähdyiksi, he pääsevät rikkaisiin naimisiin ja menestyvät työelämässä”, sanoo yksi.
”Black lives matter -liike ei ole muuttanut päiden sisältöä. Vaatii paljon prosessointia vapautua ’light priviledge’ -ajatusmallista ja nähdä oma tumma kauneutensa”, kuvaa toinen.
”Me meikkaamme, koristaudumme, sheivaamme, suoristamme hiuksiamme ja teemme kauneusleikkauksia. Ihonvaalennus on vain osa samaa jatkumoa”, kuittaa kolmas.
Kenian kenties tunnetuin ihonvaalentamisen roolimalli on Vera Sidika, jonka queenveebosset-tilillä Instagramissa on 2,3 miljoonaa seuraajaa. Toisaalta somen varjoissa elää myös omakohtaisiin kokemuksiin perustuva ihon valkaisun vastainen aktivismi. Näitä julkaisuja löytää muun muassa hashtagilla #antiskinbleaching.
Etenemme River Roadin ympäristössä vinkki vinkiltä ja päädymme lopulta hyvin vaaleaihoisten naisten pitämille kojuille. Monien kanssa juttelemme, mutta vain ”Grace” suostuu kameran eteen, kunhan kasvot pysyvät piilossa.
”Tulin maalta Nairobiin ja perustin liikkeeni kymmenen vuotta sitten. Bisnes parani, kun viisi vuotta sitten aloin itse käyttää. Kun asiakkaat näkevät minut, he tulevat ja sanovat, että haluan olla yhtä vaalea kuin sinä.
Ennen olin musta, nyt olen vaaleanruskea. En ole huomannut sivuvaikutuksia, eikä minulla ole niitä varaa miettiä, koska tämä on minun toimeentuloni.
Sekoitan aineet kotona ja tuon asiakkaille. En tiedä, mitä kemikaaleja niissä on, mutta ne toimivat. Välillä vaihdan tuotteita siksikin, että saatavuus vaihtelee.
Ihmiset vaalentavat itseään, koska haluavat olla kauniita. Me ajattelemme, että te mzungut* olette kauniimpia kuin me.”
(*swahilin kielen sana valkoihoiselle ihmiselle)
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden Kenian kirjeenvaihtaja