”Olin 2005 Tampereen teatterikesässä ja minun suhtauduttiin arvostavasti romanialaisena näyttelijänä. Vajaa vuosi myöhemmin tulin Suomeen rakkauden perässä ja olinkin maahanmuuttaja.”

Kokemus valtaväestön aikaansaamasta identiteetin muutoksesta on yksi niistä lähtökohdista, joista David Kozma ammentaa teatterin kentällä.

”Maahanmuuttaja on ihminen, jolla on tausta. Näemme näyttämöillä valtaväestön näkökulmia. Sieltä puuttuvat kertomukset, joissa maahanmuuttajaksi kategorisoidun ihmisen elämä näytetään muutenkin kuin esimerkiksi siivoajana tai bussikuskina. Tänne tulleiden ihmisten identiteettiä ei kuitenkaan määrittele vain työ tai se, että he ovat tulleet muualta.”

Äidinkielinään unkaria ja romaniaa puhuva Kozma perusti 2007 European Theatre Collectiven. Myöhemmin nimi muuttui Post Theatre Collectiveksi.

”Tajusin, että todellisuus on paljon laajempi kuin Eurooppa. Suomessa elää teatterintekijöitä kaikkialta maailmasta.”

Kozma sanoo, että uudet vähemmistöt kasvavat Suomessa vinhaa vauhtia. Polarisaatio lisääntyy ja siksi hän toteutti 2018-2020 Näkymätön Suomi -­trilogian.

”Todellisuus ei ole mustavalkoinen, vaan harmaa. Toivon, että maahanmuutosta puhuttaisiin muutenkin kuin TE-toimisto ja Kela-uutisten yhteydessä. Myös kantasuomalaisilla on elämässä aikoja, jolloin he tarvitsevat sossurahaa.”

Suomi ei ole enää maa, jossa asuvien kansainvälisten kulttuuriammattilaisten täytyy jäädä marginaaliin.

Kozman teatteri sai 2020 yhdessä italialaissveitsiläisen Davide Giovanzanan Metamorfoosi-teatterin kanssa Kulttuurirahastolta apurahan New Theatre Helsinki -hankkeelle, jossa luodaan tilaa moninaisuudelle: uusia narratiiveja, eri taustaisia kirjailijoita, eri kielistä näytelmäkirjallisuutta – myös fyysistä teatteria.

Kolmevuotinen hanke huipentuu Svenska Teaternin kanssa tuotettuun festivaaliin 18.2.–11.3.

”Kulttuuriammattilaisille, jotka asuvat Suomessa, mutta puhuvat muita kuin virallisia kotimaisia kieliä, on haastavaa saada itselleen asema, päästä näkyviin ja löytää tilaa ammattinsa harjoittamiseen”, Kozma sanoo.

Hanke poiki uuden alun: se synnytti yhdistyksen nimeltä House of New Theatre.
”Lopetus on samalla uusi alku”, ­Kozma iloitsee.

Ei ole mitään järkeä, että vähemmistöt tekevät juttujaan omissa olohuoneissaan.

Kozma ja Giovanzana näkevät, että Suomi ei ole enää maa, jossa asuvien kansainvälisten kulttuuriammattilaisten täytyy jäädä marginaaliin.

”Suomessa on yli 200 kieliryhmää edustavia kulttuuriammattilaisia, mutta harva tietää, mistä meidät löytää. Svenska Teaternin kanssa toteutettu festivaali voi nostaa esiin tätä ja tehdä kansainvälisiä kulttuuriammattilaisia näkyviksi.”

Kozma korostaa, että nyt tehdyn hankkeen merkitys on yhteen tulemisessa.

”Ei ole mitään järkeä, että vähemmistöt tekevät juttujaan omissa olohuoneissaan. Olennaista on tuoda tarinat vuoropuheluun. Yhteiskunnan ydin rakentuu siitä, että olemme kaikki yhdessä pelikentällä – ei niin että osa on koko ajan vaihtopenkillä. Kaikkien pitää saada pelata.”