Ihmisoikeustoimijoiden urheiluvuosi 2022 käynnistyi polemiikilla Qatarissa marras-joulukuussa järjestettävien jalkapallon MM-kisojen ympärillä. Qatarissa asuvien siirtolaistyöläisten orjuuden kaltaiset asuin- ja työolosuhteet sekä tuhansien siirtolaistyöläisen kuolemat kisojen rakennustyömailla saivat monet ihmisoikeusaktivistit liikkeelle ja vaatimaan kisojen asettamista täyteen boikottiin.
Kansainvälisessä yhteisössä Qatarin ulossulkemista yhteisestä urheilumaailmasta ei kuitenkaan nähty ratkaisuna, vaan tilalle tarjottiin aktiivista dialogia ja yhteistä urheilun iloa – jonka sanomaan myös Suomi yhtyi.
Tämän jälkeen urheilumaailman katse siirtyi Kiinaan, jossa Pekingin talviolympialaisia odottavan urheilukansan juhlahumua varjosti maassa pitkään heikkona jatkunut ihmisoikeustilanne. Kiinan uiguurivähemmistöjen kansanmurha ja maanrakoon ajettu sananvapaus eivät kuitenkaan saaneet kansainvälisen yhteisön päättäjiä jättämään kisalippujaan leimaamatta. Kansainvälisen urheilumaailman mukaan ei ollut soveliasta rankaista yksittäisiä urheilijoita yksittäisen valtion tekemistä vääryyksistä.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan asetelma kuitenkin muuttui. Venäjä suljettiin kertarysäyksellä totaalisesti ulos urheilumaailmasta ja yksittäiset venäläiset urheilijat joutuivat jättäytymään pois kilpasarjoistaan ympäri maailmaa.
Presidentti Niinistö totesi Venäjän hyökkäyksen jälkeen, että Venäjän maski on pudonnut ja todellinen Venäjä on tullut esiin. Näin todellakin tapahtui, mutta samalla paljastuivat myös monen länsimaan todelliset kasvot ihmisoikeuskysymyksiin liittyen. Muuttunut maailma osoitti, että todellisuudessa tahtotilaa ja resursseja löytyi myös urheilun käyttämiseen politiikan välineenä – kunhan se palvelee omaa etua.
Kysymyksiä herättävä tilanne koskee myös Suomea, jota on jo pitkään markkinoitu suurena ihmisoikeuksien edistäjänä: ministeri Antti Kurvinen totesi ihmisoikeuksia polkevasta politiikasta syytetyn Kiinan järjestämiin olympialaisiin matkustaessaan, ettei urheilua ja politiikkaa tule sotkea toisiinsa. Kuukautta myöhemmin Kurvinen oli mukana sulkemassa Venäjää pois kaikista urheilukilpailuista, koska Venäjän harjoittama politiikka ei soveltunut muun urheilumaailman normeihin.
Osoitamme arvomme teoillamme.
Tekomme kertovat arvoistamme ja siitä, kuinka vahvasti olemme valmiita pitämään niistä kiinni. Jos arvostamme jotain asiaa suuresti, olemme valmiita puolustamaan sitä – vaikkei se olisi oman etumme mukaista. Jos ihmisoikeudet ovat meille aidosti merkityksellisiä, olemme valmiita pitämään niistä kiinni, myös urheilukilpailujen kustannuksella. Jos arvovalintamme kuitenkin vaihtuvat tilanteen mukaan, on syytä epäillä arvojemme vahvuutta ja vilpittömyyttä.
Urheilu ja politiikka eivät ole yksi ja sama asia. Niitä molempia yhdistävät kuitenkin niiden taustalla olevat ihmiset, jotka tekevät arvojensa mukaisia valintoja. Arvojemme kautta urheilu ja politiikka yhdistyvät toisiinsa.
Osoitamme arvomme teoillamme.
Kirjoittaja on ihmisoikeusvaikuttaja.