Suomen luontoa ei uhkaa monimuotoisuuden heikkeneminen.
Usein esitetty käsitys siitä, että luontokato ei koskisi Suomea, on virheellinen. Uhanalaisuusindeksin mukaan Suomen lajiston uhanalaistuminen kiihtyy jatkuvasti. Muutos on ollut viime vuosikymmenellä yhä nopeampaa. Virallisen uhanalaisluokituksen mukaan joka yhdeksäs Suomen lajeista ja joka toinen Suomen luontotyypeistä on uhanalainen.
Monta uhanalaista eläin- ja kasvilajia on jo saatu pelastettua häviämiseltä.
Kyllä, mutta se ei riitä. Lajien sukupuutto on nyt nopeampaa kuin koskaan.
Olemme etenemässä kohti kuudennetta sukupuuttoaaltoa, jonka aiheuttajana on ihminen. Suomessa esimerkiksi merikotkan, saimaannorpan ja ilveksen tilannetta on saatu parannettua pitkäjänteisellä suojelutyöllä ja lainsäädäntöä kehittämällä. Globaalilla tasolla muun muassa amurintiikeri on saatu pelastettua häviämiseltä.
Kasvissyönnin lisääntyessä luonnonvaraisten elinympäristöjen määrä olisi suurempi.
Ehdottomasti. Maatalous ja ruoantuotanto tuottavat eniten maankäytön muutoksia, joka on suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Maatalous aiheuttaa noin kahdeksankymmentä prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta. Suurimpana tekijänä on eläinperäinen tuotanto, sillä siihen tarvitaan eniten maa-alaa. Kaikki maailman tuotantoeläimet painavat neljätoista kertaa enemmän kuin luonnossa villinä elävät nisäkkäät yhteensä.
Luonnon köyhtyminen ei suuremmin vaikuta ihmisten elämään.
Väite ei pidä paikkaansa. Kaikki ihmisen toiminta perustuu luontoon – luonto on hyvinvointimme perusta. Saamme luonnosta erilaisia ”ekosysteemipalveluita”, kuten puhdasta vettä, ruokaa, lääkkeitä ja ylipäänsä kaikenlaisia raaka-aineita. Valitettavasti myös pandemiat ovat kytköksissä luontokatoon.
Ilmastonmuutos kiihdyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.
Kyllä. Ilmastonmuutos ja luontokato liittyvät toisiinsa hyvin vahvasti. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus ovat haastava parivaljakko. Luontokato kiihdyttää ilmastonmuutosta, ja toisaalta ilmastonmuutos on uhka luonnolle.
Ihminen voi arjen valinnoillaan vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen.
Kyllä. Ruoka, asuminen ja liikkuminen ovat vaikutusmahdollisuuksista tärkeimmät. Kasvisruokavalion painottamisella ja kestävästi pyydetyn lähikalan suosimisella voi vaikuttaa positiivisesti. Liikkumisessa julkisen liikenteen ja lihasvoiman suosiminen olisi tärkeää. Asumisessa voi hyödyntää uusiutuvaa energiaa. Myös asunnon lämpötilaa voi alentaa.
Salametsästys on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla.
Väite piti paikkaansa vuosituhannen alussa. Esimerkiksi Nepalissa sarvikuonojen salametsästys on saatu loppumaan. 2010-luvulta alkaen salametsästys on kasvanut merkittävästi erityisesti Afrikassa. Afrikannorsun tilanne on jälleen heikentynyt. Salametsästäjät ottavat kohteekseen aina uusia lajeja sitä mukaa kun lajeja suojataan. Laitonta salametsästyskauppaa käydään yli 120 maassa. Pandemian vaikutus salametsästykseen jää vielä nähtäväksi.
KUKA?
Liisa Rohweder
Ammatti: Kestävästä kehityksestä väitellyt kauppatieteen tohtori. Ympäristöjärjestö WWF Suomi ry:n pääsihteeri.
Tausta: Työskennellyt kestävän kehityksen edistämiseksi koko työuransa teollisuudessa korkeakoulusektorilla. Toiminut WWF:n pääsihteerinä viimeiset 12 vuotta.
Harrastukset: Luonnossa rentoutuminen, kokkaaminen.