Koronapandemian ensimmäisen aallon huippu on ohitettu monessa maassa.

Seuraavaksi katseet kääntyvät pandemian kurjistamaan talouteen. Maailmanpankki arvioi, että pandemiasta selvittyämme puolet maailman väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.

Luvassa lienee elvytystoimia, mutta millaisia niiden pitäisi olla?

Ilmastotyön asiantuntija Enni Kallion mukaan koronakriisi oli synkkä muistutus siitä, että ihmiset ovat luonnon armoilla. Siksi kriisistä pitäisi nousta mahdollisimman kestävästi.

”Elvytystoimien ei pitäisi vain tukea taloutta vaan myös kasvattaa hyvinvointia ja tasata ihmisten ja luonnon välistä suhdetta.”

Kallion mukaan lähtökohtana tulisi pitää sitä, etteivät valitut toimet ainakaan sodi Pariisin ilmastosopimusta ja siihen kuuluvaa 1,5 asteen lämpenemistavoitetta vastaan.

”Kestävät elvytystoimet varmistavat, että olemme varautuneempia seuraaviin kriiseihin, kuten ilmastokriisiin.”

”Parhaassa skenaariossa me huomaamme, ettei kuluttaminen takaa onnea.”

Konkreettisesti tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että elvytyksessä ei tulisi keskittyä sellaisiin teollisuudenaloihin, joista on pitkässä juoksussa luovuttava.

Esimerkiksi fosiilliteollisuuden suuria tukipaketteja Kallio ei ymmärrä, sillä nyt olisi tilaisuus ohjata tukieurot kohti ilmastokestävämpiä energiamuotoja ja innovaatioita. Työpaikat tulisi turvata muilla tavoin.

”Kukaan ei saa vajota köyhyyteen ilmastokestävyyden kustannuksella vaan on tarjottava parempia ja kestävämpiä vaihtoehtoja.”

Ilmastokestävyyden lisäksi kaikessa elvytyksessä tulisi ottaa Kallion mukaan huomioon oikeudenmukaisuus. Maailmanlaajuisesti korona on kurittanut etenkin maailman köyhimpiä.

”Tulisi varmistaa, että koronarahoitus tukee niitä ihmisiä, joille poikkeustila on merkinnyt elinkeinon menettämistä, eikä ole vain kiva lisä yritystoiminnan kehittämiseksi.”

Hyvääkin kriisistä on seurannut: pandemia on ravistellut kulutustottumuksiamme.

”Parhaassa skenaariossa me huomaamme, ettei kuluttaminen takaa onnea.”