1. Uusimmassa romaanissasi Aurinkotyttö paimentolaistyttö Shamsu haaveilee koulunkäynnistä. Miksi valitsit koulutuksen kirjan teemaksi?

Olen miettinyt paljon, miksi suomalainen yhteiskunta on näin edistynyt. Se on sitä siksi, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Täällä tytötkin pääsevät kouluun. Somaliassa erityisesti naisten luku- ja kirjoitustaidottomuus on yleistä, koska monesti vain pojat ovat saaneet mahdollisuuden käydä koulua. Tyttöjen odotetaan hoitavan kotia eikä koulutukseen satsata. Kirjassani nuoret tytöt haaveilevat rikkaasta miehestä. Somaliassa nainen itsenäistyy miehen kautta, eli kirjassani on myös tasa-arvoteema. 

Mutta ennen kaikkea kirjailijalla pitää olla tarina, jonka haluaa kertoa. Toivon, että omat kirjani saavat lukijan tuntemaan empatiaa ja ymmärtämään toista kulttuuria ja muualta tulleita. 

2. Synnyit Saudi-Arabiassa, jossa kävit ensimmäiset luokat koulua. Miten koulunkäynti erosi Suomesta?

Valtavasti. Saudi-Arabiassa pojat ja tytöt kävivät eri kouluja, kun taas Suomessa tytöt ja pojat istuvat vierekkäin ja heillä on yhtäläiset mahdollisuudet. Kolme veljeäni ja pikkusiskoni olivat myös koulussa. Isäni oli edistyksellinen: hänelle oli itsestään selvää, että tytötkin saavat käydä koulua. 

3. Mitä mieltä olet Suomen koulutusviennistä Saudi-Arabiaan?

Se on hyvä idea. Sinnehän viedään nimenomaan koulutusta, ei suoraan tasa-arvoajattelua. Muistan lukeneeni, että saudiopettajat ihmettelivät Suomen vierailulla, kuinka lapset opettelevat uusia asioita ja hahmottavat maailmaa leikin avulla. Suomen pitäisi viedä ulkomaille tällaisia hyviä ideoita, koska tämä on niin toimiva yhteiskunta. Koulutusviennin ohessa voisi viedä myös tasa-arvoajattelua. 

4. Tulit Suomeen 13-vuotiaana ja olit yläasteella koulukiusattu. Mitä lohduttavaa sanoisit 15-vuotiaalle Nuralle?

Sanoisin, ettei kannata olla liian huolissaan, eikä uskoa liikaa mitä kiusaajat sanovat. Sanoisin, että elämä kantaa, ja onhan se minua kantanut. Yläasteen jälkeen en ole kokenut rasismia tai syrjintää. Kymppiluokka oli pelastukseni, sillä sain nostettua keskiarvoa ja kiusaajani siirtyivät lukioon. Sain aloittaa puhtaalta pöydältä. Lukion jälkeen menin ammattikouluun ja työllistyin heti valmistumisen jälkeen laboratorioalalle. 

”Oma kotimaani oli tuhoutunut, mutta ymmärsin, että kaikesta voi selviytyä kuten Eurooppakin on selviytynyt.”

 

5. Mikä on paras koulumuistosi? 

Käsityön tunnit, koska minulla oli aivan ihana opettaja. Mieleeni on jäänyt, kuinka ompelimme vauvan bodyn ja sain siitä ysin. Ja kemian tunnit, joiden myötä innostuin opiskelemaan laborantiksi. Minulla on ollut todella kannustavia opettajia. 

6. Kontulan kirjasto oli yläasteella pakopaikkasi. Pelastiko suomalainen kirjastolaitos sinut?

 
Kyllä! Luin todella paljon kirjoja siellä, kun opettelin suomen kieltä. Vietin myös paljon aikaa läksyjen parissa. Nyt hieman jännittää, sillä olen pian menossa sinne ensimmäistä kertaa esiintymään kirjailijana. 

7. Opettelit suomea sarjakuvia lukemalla. Mitä luit viimeksi? 

En lue enää sarjakuvia, ja nykyään digilehtien lukeminen vie suurimman osan ajastani. Suomalaisista kirjailijoista suosikkejani ovat Sofi Oksanen, Kari Hotakainen ja Tuomas Kyrö – Mielensäpahoittaja oli hauska. Ulkomaisista pidän Chimamanda Ngozi Adichiesta ja Khaled Hosseinista. Nyt minulla on kesken Margaret Atwoodin Orjattaresi, jonka luin jo nuorempana. 

8. Tiesitkö jo nuorena haluavasi opiskella vai oliko se kannustavien opettajien ansiota? 

Mietin, että olisi kiva opiskella historiaa, sillä toinen maailmansota kiinnosti. Oma kotimaani oli tuhoutunut, mutta ymmärsin, että kaikesta voi selviytyä kuten Eurooppakin on selviytynyt. Kemiaan oppiaineena ihastuin lukiossa, ja siinä kyllä opettajalla oli suuri merkitys. Kun sain arvosanaksi kasin, innostuin siitä tosissaan. Opettaja osasi opettaa hyvin ja järjesti vielä tukiopetustakin. Kemian laskutehtävät olivat kiinnostavia, koska opettaja käytti arkipäivän esimerkkejä. 

9. Mitä luokkaretki merkitsee sinulle? 

Sosioekonomisen tason nousu on suuri mahdollisuus ja retki, ihan konkreettisesti. Kun tulimme Suomeen pakolaisina, kaikki olisi voinut mennä pieleen, mutta kävikin toisin. En tiedä, kuinka moni ikäisistäni pakolaisnaisista on tehnyt työuraa. Minulla on vakituinen virka, kaikki on mallillaan ja olen pystynyt toteuttamaan myös toisen haaveeni eli kirjoittaa kirjoja. Olen tehnyt luokkaretken nimenomaan pakolaisyhteisössä, en niinkään lapsuudenkotiini verrattuna. 

10. Entä miten päädyit ay-aktiiviksi?

 
Se vei mukaanaan heti työurani alussa. Solidaarisuus, palkkatasa-arvo ja yhdessä tekeminen ovat minulle tärkeitä arvoja. Olen työpaikkani luottamushenkilö ja olen toiminut myös Julkisten ja hyvinvointialojen liiton jaostossa, jossa opetimme maahanmuuttajille työelämän sääntöjä ja lakeja. Kirjailijalle on tärkeää olla yhteiskunnallisesti aktiivinen ja ajaa itselle tärkeitä asioita.