Noin viidellä miljardilla ihmisillä voi olla vuonna 2050 vaikeuksia saada riittävästi puhdasta vettä. Vesihuollon parantamiseksi voidaan kuitenkin soveltaa luonnon omia keinoja, jotka ovat tähän mennessä olleet harvinaisia, sanovat YK-järjestöt tuoreessa raportissaan.

”Liian pitkään maailma on kääntänyt katseensa ensin ihmisen rakentamaan, ’harmaaseen’ infrastruktuuriin vesihuollon parantamiseksi. Näin tehdessään se on usein työntänyt syrjään perinteisen ja alkuperäiskansojen tietämyksen, joka hyödyntää vihreitä lähestymistapoja”, sanoo YK:n vesijärjestön UN-Waterin puheenjohtaja Gilbert Houngbo raportin esipuheessa.

Raportissa muistutetaan, että tekoaltaat, kastelukanavat ja vedenkäsittelylaitokset eivät ole ainoa tapa parantaa vesihuoltoa, vaan vaihtoehtona on myös vihreä infrastruktuuri, joka käytännössä tarkoittaa esimerkiksi ekosysteemien toiminnan turvaamista.

Esimerkiksi Intian Rajasthanissa onnistuttiin vuoden 1986 kuivuuden jälkeen nostamaan metreillä pohjaveden pintaa, lisäämään metsäalaa ja parantamaan sadon tuottavuutta muun muassa elvyttämällä maaperää ja metsiä. 

Kiinassa taas on vastikään aloitettu kaupunkien muokkaaminen ”pesusieniksi”: tavoitteena on parantaa kaupunkien vedensaantia kierrättämällä sadevettä. Ukrainassa taas kokeillaan keinotekoisia kosteikkoja, jotka suodattavat lääkejäämiä jätevedestä.

Toistaiseksi tällaiset keinot ovat raportin mukaan kuitenkin harvinaisia ja useimmat investoinnit suunnataan ”harmaaseen infrastruktuuriin.”

Raportti julkaistiin huomenna vietettävän kansainvälisen vesipäivän alla. Se muistuttaa, että tällä hetkellä jo 3,6 miljardia ihmistä elää alueilla, jotka voivat kärsiä vesipulasta ainakin yhden kuukauden ajan vuodesta. Määrä noussee lähivuosikymmeninä muun muassa ilmastonmuutoksen seurauksena. Lisäksi veden kysyntä nousee väestönkasvun, talouskehityksen ja kulutustottumusten muutosten vuoksi.