Näkökulmat

Karu kohtalo kalvaa yhä

"Saamelaisten perusoikeudet eivät ole vieläkään turvattu."

Mitä opin koulussa saamelaisista? Enpä juuri mitään, mainittiinko heitä edes? Mitä omat suomalaiset lapseni oppivat tänä päivänä?

Suomi ylpeilee kansainvälisisillä areenoilla mielellään saamelaisilla ja korostaa, että saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa. Ylpeilylle olisi enemmän perusteita, mikäli Suomen viranomaiset ottaisivat vakavasti alkuperäisväestön perustavien oikeuksien turvaamisen.

Saamelaisten keskusjärjestö pyysi Ihmisoikeusliittoa järjestämään Inarissa seminaarin saamelaisten asemasta. Lähdimme matkaan nöyrin mielin tietäen, kuinka monta kertaa etelästä on tullut oikeus- ja muita oppineita kertomaan, miten saamelaisten pitäisi asiansa järjestää. Keskityimme nuoriin ja kulttuurisiin oikeuksiin sekä taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin.

 

Viime aikoina on puhuttu kulttuurisesta omimisesta. Saamelaiskäräjien ja sen nuorisoneuvoston jäsen Aslak Holmberg syvensi tätä keskustelua. Kyse ei ole vain saamelaisten symbolien mauttomasta omimisesta tai hyödyntämisestä. Kulttuuririistoa on se, ettet saa opiskella äidinkielelläsi tai se, ettei koulu tunnusta kansaasi millään lailla. Et ole edes osa sitä historiaa, jota koulussa opetetaan.

Kuulimme Inarissa, miten heikosti saamenkielisten oikeudet omankieliseen perusopetukseen ja terveyspalveluihin yhä toteutuvat. Utsjoen kunnan lääkäri Heidi Eriksen kertoi, kuinka vuodeosastolla oleva vanhus saattaa soittaa ja pyytää tulkkaamaan, mitä hänelle ollaan tekemässä. Muistisairaiden saamelaisvanhusten tilanne on vielä vaikeampi, kun toisena opittu suomen kieli voi kadota.

 

Ilma tiheni, kun aiheeksi nousi saamelaisten assimilaatio ja sen ylisukupolviset seuraukset. Se on jättänyt syvät, avoimina vuotavat haavat. Teatterijohtaja, kolttasaamelainen Pauliina Feodoroff pohti, miten saamelaisten assimilaatiohistoriaa ei vieläkään tunnisteta tai osata käsitellä. Suomen on korkea aika käydä läpi, mitä saamelaislapsille Lapissa tapahtui, aloittaa esimerkiksi heidän sijoittamisestaan asuntoloihin ja pakosta hylätä oma kieli.

Virallinen Suomi ei tunnu edes aloittaneen näiden vääryyksien purkamista. Vaikkei virallisia tilastoja ole, esimerkiksi Utsjoella saamelaisten itsemurhaluvut ovat arviolta valtaväestöä selvästi korkeammat. Ilmiö on tuttu muualtakin, missä alkuperäiskansoja on työnnetty marginaaliin ja häpeään. Tämä on ihmisoikeusasia:  meillä kaikilla tulee olla oikeus mielentarveyspalveluihin. Silti saamelaisten on vaikea saada tukea saameksi, saati saamelaisten historiaa tuntevalta ammattilaiselta. Liian usein apua tarvitseva joutuu ensiksi käymään assimilaation historian läpi järkyttyneelle terapeutille.

 

Tapaamani saamelaiset olivat kuulleet liian usein, että saamelaiset vaativat erityisoikeuksia. Kyse ei ole erityis- vaan perusoikeuksista. Turvatkaa nyt edes ne: omankielinen päivähoito, perusopetus ja riittävät ja laadukkaat terveyspalvelut. Sisällyttäkää vihdoin tietoa saamelaisista oppikirjoihin. Kertokaa myös saamelaisten kohtaamasta vääryydestä. Tai pikemminkin: antakaa saamelaisten kertoa siitä. Vasta sitten voi koittaa rakentavampi, jaetumpi rinnakkais­elo.

Kirjoittaja on Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!