Kansainvälisten suuryritysten tuotantoketjuihin tehtävät tarkastukset toimivat hyvin yritysten mutta eivät työntekijöiden tai planeetan kannalta, kritisoidaan tuoreessa tutkimuksessa (pdf). Tutkijoiden mukaan järjestelmä on todellisuudessa yritysten käsissä, mikä myös heikentää valtioiden roolia.

Monet suuryritykset ovat mukana tarkastus- ja auditointijärjestelmissä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että yritysten alihankkijat noudattavat ympäristösäädöksiä ja kunnioittavat työntekijöiden oikeuksia. Järjestelmät toimivat yleensä yksityisten tarkastajien tekemien auditointien varassa, ja todisteena niistä saattaa olla jonkinlainen sertifikaatti.

Sheffieldin yliopiston tutkimuksen mukaan järjestelmä ei kuitenkaan toimi.

”Viimeaikaiset katastrofit, kuten Rana Plazan tehtaan romahtaminen Bangladeshissa, ovat asettaneet tuotantoketjut valokeilaan, mutta se, mistä on raportoitu vähemmän, on, että työ-, turvallisuus- ja ympäristörikkomukset tapahtuvat usein ’sertifioiduissa’ ja auditoiduissa tuotantoketjuissa”, sanoo yksi raportin tekijöistä, professori Genevieve LeBaron.

Länsimaisille brändeille vaatteita valmistavan Rana Plazan tehdasromahdus huhtikuussa 2013 vei yli 1 100 ihmisen hengen. Tehdas oli auditoitu ja sertifioitu. Länsimaiset yritykset ovat saaneet rajua kritiikkiä tapahtuman takia.

Tutkimuksen mukaan yritykset ovat suunnitelleet itsesääntelyjärjestelmän, joka antaa vaikutelman väärinkäytösten havaitsemisesta ja korjaamisesta mutta joka todellisuudessa toimii yritysten eduksi ja sallii alihankkijoiden peittelevän väärinkäytöksiä. Samalla järjestelmä vahvistaa olemassa olevaa bisnesmallia. Ongelmana on myös se, että kun yritykset sääntelevät itse itseään, valtioiden rooli sääntelyssä heikkenee.

LeBaronin mukaan tutkimuksen pitäisikin olla herätys hallituksille, järjestöille ja muille toimijoille.

Tutkimusta varten tehtiin 25 auditoijien, yritysjohtajien, järjestöjen ja valmistajien haastattelua Pohjois-Amerikassa, Isossa-Britanniassa ja Kiinassa. Tutkijat myös vierailivat Kiinan tehtaissa.