Artikkelikuva
Miehellä on yhä tapana vierailla säännöllisesti kotikulmillaan Kiberassa

Slummin stara

Räppäri Henry Ohanga on kulkenut Kiberan pölyisiltä kaduilta Kenian radioasemien suosikiksi.

Kullanväriset kaulaketjut välähtelevät, kun auringonsäteet osuvat niihin. Mies työntää kalliin näköiset aurinkolasit nenälleen, tunkee kädet farkkujen taskuihin ja lähtee kävelemään pitkin pölyistä polkua.

Merkkilasien takana diivailee kenialainen rap-artisti Octopizzo alias Henry Ohanga, 26. Hänen taiteilijanimensä Octopizzo komeilee kuukaudesta toiseen Kenian top ten -listojen kärkipäässä.

Ohangan tuhkimotarina koskettaa Nairobissa sijaitsevan Kiberan slummin asukkaita. Nuori mies on onnistunut siinä, mistä moni aaltopeltikylien asukkaista vain haaveilee. Afrikan toiseksi suurimman, noin miljoonan asukkaan slummin, kasvattama artisti on yksi Kenian parhaiten ansaitsevista muusikoista.

Menestys näkyy ja kuuluu: mies pukeutuu huolellisen trendikkäästi. ”Octo, my man”, selkään taputtelijat kehuvat sankariaan. Suosiota suurempi yllätys on kuitenkin räppärin ideologia: halu kylvää toivoa ja inspiraatiota vähäosaisille. Miehellä on yhä tapana vierailla säännöllisesti kotikulmillaan Kiberassa, poseerata fanikuvissa ja sanoa nuorille pari kannustavaa sanaa.

”En halua olla etäinen julkkis, epätodellinen tähti. Pidän jalkani maassa ja näytän, että jokainen voi menestyä”, Ohanga sanoo.

Hän haluaa tarjota slummien nuorille houkuttelevia vaihtoehtoja jengielämän sijaan.

”Kiberaa on aina pidetty kamalana. Tytöt lakkasivat puhumasta saman tien, jos kuulivat, että olen Kiberasta. Halusin kääntää asetelman toisin päin. Siksi jokaisessa – siis joka ainoassa – laulussani mainitaan ainakin kerran Kibera.”

Varvastossuista muotilenkkareihin

Kiberassa haisee pissa. Käry on kuitenkin vieno siihen katkuun verrattuna, mikä ulosteista kirpoaa sadekaudella. Nyt punainen pöly leijailee kaikkialla ja haalistaa maiseman lisäksi hajutkin.

Täältä on päästävä pois.

Näin Henry Ohanga ajatteli vuosikausia. Moni kiberalainen haaveilee paremmasta, mutta harva haluaa pakoon yhtä palavasti kuin teini-ikäinen Henry.

Turhautunut poika purki kiukkuaan jengihäröilyn lisäksi omiin teksteihin. Rap tuntui ainoalta tavalta kertoa, mikä mättää.

Lopulta – tullakseen kuulluksi – Ohanga käveli Kiberasta kymmenkunta kilometriä Nairobin keskustaan, rapmusiikin open mic -tapahtumaan.

Ei tullut selkään taputtelua. Päinvastoin: tapahtuman järjestäjä tuijotti poikaa epäluuloisesti. ”Aiotko todellakin räpätä vai varastaa mikrofonin?” hän tiukkasi. Repaleisissa varvastossuissaan Ohanga ei näyttänyt tippaakaan rap-artistilta.

Ohanga tuijotti jääräpäisenä järjestäjää ja sai luvan tarttua mikkiin, myös seuraavalla viikolla. Muutamassa kuukaudessa hän alkoi saada keikkatarjouksia, mutta vasta yhteistyö kenialaisen DJ Pinyen kanssa teki hänestä tähden.

Oli vuosi 2009 ja Pinye stailasi varvastossupojasta hiphopin muoti-ikonin. Niin ikään hän neuvotteli kollegalleen tuottoisat sopimukset, muun muassa Coca Colan ja Safaricom-yhtiön kanssa.

Pinye oli ainoa, joka uskoi Octopizzon läpimurtoon.

”Muut musiikkituottajat sanoivat tylysti ei. Pinye otti minut tosissaan.”

Idoli pani hyvän kiertämään

Ohanga ei ole ensimmäinen maailman slummeista tähdeksi päätynyt lahjakkuus. Mutta hän on yksi niistä harvoista menestyjistä, joka haluaa jakaa onnestaan muille.

”Tahdon antaa porukoille aihetta iloon ja ylpeyteen. Ongelmat tunnetaan jokaisessa slummissa, mutta vaikeuksista jauhaminen ei johda mihinkään. Täytyy keskittyä mahdollisuuksiin.”

Siksi mies kulkee Kiberassa muotifarkuissa, kultakoruissa ja merkkikengissä. Puhtaana, hyvin syöneenä ja onnellisena. Jotta slummin väki näkisi, että oman kylän poika on menestynyt. Ja että kurjuuden periytymiseen tottunut nuoriso uskoisi omiin mahdollisuuksiinsa. Ja olisi ylpeä siitä, että on kotoisin Kiberasta.

Koska pelkkä muotikuteissa patsastelu ei kuitenkaan edistä köyhyyden ja huono-osaisuuden karkottamista, Ohanga tukee monia Kiberan kehityshankkeita perustamansa Young, gifted and black –yhteisön kautta. Niin ikään hän tukee hiviin sairastuneita naisia.

Muutkin kuin kiberalaiset pääsevät nauttimaan Ohangan hyväntekeväisyydestä. Artisti jakaa elämäniloa järjestämällä taideprojekteja ja työpajoja Dadaabin ja Kakuman pakolaisleireillä.

Jotta mahdollisimman monella olisi varaa kuunnella Octopizzon musiikkia, koko hänen tuotantonsa on ladattavissa digitaalisilla alustoilla. Kallista cd-levytuotantoa ei tehdä ollenkaan. Tällä hetkellä lähes 80 prosenttia kenialaisista omistaa kännykän. Mobiili on kenialaisille helppo ja edullinen tapa kuluttaa musiikkia.

Musta tähti ja ylpeä siitä

”Blackstar, blackstar, forever you will be, a shining star”, pikkutyttö laulaa hennosti. Hän on Henry Ohangan tytär Tracy, joka esiintyy isänsä musiikkivideolla.

Blackstar on hitti, joka kertoo Ohangan tarinan Kiberan mutamajasta kotiin, jossa on vesivessa.

Laulu on samalla tiivistelmä Ohangan arvomaailmasta: kaikki kenialaiset ovat mustia tähtiä, ja kaikilla on mahdollisuus menestyä. Myös slummin vähäosaisilla, jos he vain ovat valmiita tekemään töitä sen eteen.

”En lahjoita rahaa kenellekään, sillä se ei kannusta yrittämään. Sen sijaan jos joku myy kadunkulmassa tupakkaa, ostan röökiä, vaikka en edes polta. Koska se ihminen kauppaamalla tekee työtä rahan eteen. Ihmiset lakkaavat yrittämästä, jos he saavat aina lahjoituksia. Itse en ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi.”

Ohanga tietää mistä puhuu. Vilu, nälkä, toivottomuus, jengiviha ja varastaminen – kaiken sen hän on elänyt. Ohanga menetti teini-ikäisenä vanhempansa, ja ryhtyi 18-vuotiaana sisarustensa huoltajaksi.

Perhe on miehelle edelleen pyhä. Kahden lapsen isä jakaa tyttäristään kuvia sosiaalisessa mediassa ja kirjoittaa perheensä kuulumisia. Edesmennyttä äitiään hän pitää tärkeimpänä opastajanaan.

Ohangan mielestä hän saa kiittää menestyksestään nyt viisivuotiasta tytärtään Tracya. Isäksi tuleminen 20-vuotiaana pakotti kantamaan vastuuta.

”Ilman Tracya hengailisin vain kavereiden kanssa vailla päämäärää. Tyttären vuoksi minun oli pakko tehdä jotain tosissaan. En olisi tässä ilman häntä.”