Artikkelikuva
Vivian ja Luiz Alberto Py.

Avoimet ovet Favelan laidalla

Brasilialaiset Vivian ja Luiz Alberto Py muuttivat kotinsa hostelliksi alueella, jonka lähikulmilla vielä hetki sitten paukkuivat aseet.

Parvekkeelta avautuu näkymä Atlantin tyrskyihin. Vivian ja Luiz Alberto Py esittelevät innostuneina kotiaan, joka on viime aikoina kokenut suuria muutoksia. Pariskunta remontoi sen hostelliksi helmikuussa 2013 juuri sopivasti karnevaaleja varten. Hostelli sijaitsee keskellä vilinää,  matkalaisia tulee ja menee.

Hostellin yhdellä puolella levittäytyy Vidigal, yksi Rio de Janeiron kuuluisimmista slummeista eli faveloista. Toisella puolella häämöttää vauras Leblonin kaupunginosa ja kuuluisa Ipaneman uimaranta. Kalliista merkkikaupoista ja brasilialaisista saippuasarjoista tunnettu Leblon ja huumekaupasta ja aseellisista jengitaisteluista tunnettu Vidigal ovat henkisesti toisistaan kaukana, mutta fyysisesti hämmästyttävän lähellä.

Yksi Brasilian kuuluisimmista elokuvista, favelakuvaus City of God (2002), on paljolti velkaa Vidigalille. Elokuvan päätähdet ovat varttuneet alueella. Nykyisin Vidigalissa toimii myös favelan nuoria preppaava teatterikoulu.

Psykiatrina työskennellyt Luiz Alberto Py rakensi talonsa Vidigalin laitaan vuonna 1979. Rio de Janeiro oli tuolloin vielä hyvin erilainen kaupunki. Huumeparonien hallinnoimalla alueella sijainnut tontti ei maksanut paljoa­kaan. Pytä tämä ei arveluttanut: ”Jos asuu itse favelassa, vaaraa ei ole. Kerran huumekauppiaat jopa palauttivat autoradioni, koska favelan ulkopuolinen varas oli yrittänyt viedä sen”.

Vuonna 2012 kaupungin poliisivoimat puhdistivat Vidigalin aseista. Vastarintaa ei syntynyt. Operaatiosta lähtien poliisi on toiminut favelan sisällä.

”Huumekauppaa on edelleen, kuten lähes kaikissa maailman suurkaupungeissa. Mutta se ei enää hallitse kokonaisia kaupunkialueita”, Py sanoo.

Aseellisten taisteluiden lakattua Vidigal rauhoittui ja alueella alkoi toisenlainen muutos. Sen taustalla on Brasilian talouskasvu. Vidigal sijaitsee aitiopaikalla Rion kuuluisimpien rantojen vieressä. Jopa Copacabanaan pääsee bussilla muutamassa minuutissa.

Vidigalin keskiluokkaistuminen alkoi vauhdilla. Ulkomaisia sijoittajia saapui Yhdysvalloista, ja pienet slummiasunnot alkoivat käydä kaupaksi. Hostelleja perustettiin, kauppoja avattiin ja kiinteistöjen hinnat nousivat pilviin.

”Vielä pari vuotta sitten kerrostaloasunto favelan laidalla maksoi 40 000 dollaria. Nyt sitä yritetään myydä jopa 150 000 dollarilla”, Py kertoo. Tavalliselle työväestölle Vidigaliin muuttamisesta on tullut mahdotonta.

Idea hostellin perustamisesta liittyy myös Brasilian tuleviin urheilujuhliin. Ensi vuonna isännöidään jalkapallon MM-kisoja ja muutaman vuoden päästä olympialaisia.

”Kunnostamme yläkertaan vielä kokonaisen kerroksen matkalaisille. Takapihalle rakennamme uima-altaan. Täytyyhän reppureissaajienkin päästä rentoutumaan.”

Solar Chacara Hostel, Estrada Do Vidigal,
701, 22450-230 Rio De Janeiro, Brazil.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!