Tapani Rinne puhaltaa saksofonejaan ja klarinettejaan useimmiten sähköistetyssä musiikkimiljöössä, mutta tätä albumia äänitettäessä sähköä on käyttänyt vain äänitinlaite. Sähkön sijasta Rinteen ja lyömäsoittaja Samuli ”Teho” Majamäen soittoa tehostaa, ja tavallaan säestääkin, avaran kiviseinäisen tilan pitkän pitkä kaiku. Akustinen perspektiivi venyy vaikuttaviin mittoihin, puhallusten ja iskujen lähikuvista avautuvan viuhkan tavoin leviävien kaikujen panoraamaan. Majamäki on äänittänyt duon mietiskelevät, kuin tilaa kuuntelevat ja sen kanssa keskustelevat esitykset Intiassa ”Maharadjan” (eli Maharashtran) osavaltiossa sijaitsevissa Kanherin ja Panhale Kajin luolissa sekä Raigad Fort -linnoituksen temppelissä. Klarinetit, udu-rumpu ja santoor maalaavat hitaita, välillä laulullisuutta tapailevia ja välillä minimalistiseen toistoon uppoutuvia huikean kauniita äänikuvia, joihin satunnaiset ulkomaailman äänet istuvat täydellisesti. Jopa etäinen lentokoneen kohina kuulostaa suunnitellulta. Rinne ja Majamäki eivät yritä imitoida intialaista tai mitään muutakaan tunnettua musiikinlajia, vaan luovat omaansa – ehkä sitä voisi kutsua luola-ambientiksi – vaikka sointi orienttiin viettääkin.
Kuuntele levy Spotifysta: