”pedro” muutti suomeen Väli-Amerikasta 12 vuotta sitten. Tänä aikana hän sanoo oppineensa, että Suomessakin on ongelmia, eivätkä täälläkään kaikki halua toisilleen vain hyvää. Erityisen karuja kokemuksia Pedrolla on lastensuojelutyötä tekevistä sosiaalityöntekijöistä.

”Minulle oli yllätys, että sosiaalityöntekijät eivät pidä lupauksiaan, vaan suorastaan valehtelevat ja pimittävät tietoa asiakkailta.”

Pedro joutui eroon lapsistaan, kun hänen kahden tyttärensä äiti alkoholisoitui. Joku teki perheestä lastensuojeluilmoituksen, ja tytöt otettiin huostaan. Vanhemmat olivat tuolloin jo eronneet ja Pedro muuttanut pois perheen kodista.

Nyt Pedro on ollut erossa lapsistaan neljä vuotta. 10- ja 13-vuotiaat tytöt sijoitettiin ensin lähelle kotikaupunki Tamperetta, sitten pääkaupunkiseudulle. Viimeksi isä yritti saada lapsiinsa yhteyden pari kuukautta sitten, mutta sai kuulla, että se on nyt mahdotonta.

Vuosien mittaan tilanne on vaihdellut. Kun huostaanottopäätös tehtiin ensimmäisen kerran, vanhempi tytär kertoi isänsä lyöneen häntä.

Pedro ei kiistä tapahtunutta, vaikkei tapahtumasta olekaan todisteita.

”Minulla ei ollut tietoa siitä, mitä Suomen laissa kasvatuksesta sanotaan. Sitä tekee, niin kuin on oppinut tekemään ja toimii väärin. Olisi tärkeää, että maahanmuuttajille kerrottaisiin, mikä Suomessa on oikein ja väärin.”

Erityisestä julmuudesta sosiaalityöntekijäkään ei Pedroa epäillyt, sillä kaksi ja puoli vuotta sitten alkoi näyttää siltä, että tytöt pääsevät muuttamaan isänsä luo.

”Asumiseni ja olosuhteeni tarkastettiin ja todettiin turvallisiksi ja kaiken piti olla ok.”

Sitten vaihtui sosiaalityöntekijä. Ensin kerran ja sitten toisen.

”Ensimmäisen sosiaalityöntekijän kanssa tehtiin suunnitelmia. Hän luotti ja halusi auttaa, sanoi tekevänsä kaikkensa, että saan lapset luokseni. Seuraavien kanssa kaikki on alkanut nollapisteestä.”

Viimeksi Pedro puhui sosiaalityöntekijän kanssa viime marraskuussa ja sai kuulla, ettei ole tehnyt riittävästi työtä tyttöjen saamiseksi.

”En saa mitään ohjeita siihen, mitä pitäisi tehdä. Kukaan ei kerro, mikä on riittävästi.”

Asioiden hoitoa vaikeuttavat kieliongelmat ja Pedron mielestä myös se, että hän kuuluu Jehovan todistajiin. Suomessa uskonveljistä ja -sisarista on löytynyt tukea, mutta viranomaisten silmissä lahkon jäsenyys on pitkä miinus.

Tällä hetkellä Pedrosta tuntuu, että viranomaiset ovat jo päättäneet asian, hänen tappiokseen.
”Tuntuu, että sosiaalityöntekijät pelaavat aikaa, että lapset ehtisivät kasvaa täysi- ikäisiksi sijoitettuina.”