Maputon vartijalla ei ole nimeä

Turvallisuusala on Afrikan suurimpia työllistäjiä. Vartijan palkalla ei kuitenkaan elä.

KUKKA RANTA

vartija

Francisco Domingo vartioi Maputon keskustassa olevaa rakennusta G4S-yhtiön univormussa.

Maputon vilkas ihmisvilinä vaimenee, kun pimeys painuu yhä syvemmäksi. Keskustan hienostoalueiden äänettömyyttä Mosambikin pääkaupungissa rikkovat enää rätisevät radiot. Ne pitävät seuraa yön yksinäisyydessä työskenteleville vartijoille. Joillakin kaduilla vartijat ovat kokoontuneet yhdessä television ääreen nopeuttaakseen yön tunteja.

Päivisin vartijoita näkee istumassa katujen reunoilla, lakaisemassa katuja tai pelaamassa shakkia pullonkorkeilla. Öisin vartijat nukkuvat, aina kun isäntien silmät välttävät.

”Vartioimani talon asukkaista suurin osa ei edes tiedä nimeäni, olen heille vain vartija”, vartijakopissaan istuva Francisco Domingo sanoo.

Ohi kävelee musta taloudenhoitaja sylissään villakoira, jonka jaloissa on rusettitossut. 

Francisco Domingo on 36-vuotias kuuden lapsen isä, joka nukkuu kotonaan vain pari yötä viikossa. Mies tekee taloudellisen pakon edessä kahta työtä. Öisin tai päivisin, vuorosta riippuen, hän vartioi Maputon keskustassa olevaa rakennusta G4S-yhtiön univormussa.

”Tilanne on vaikea”, Domingo toteaa ykskantaan. 

Hän tienaa 2000 meticalia eli noin 62 euroa kuukaudessa. Vuokraan menee 22 euroa, työmatkoihin 13 euroa.

Jäljelle jää 27 euroa kuussa ruokaan, lasten kouluun ja vaatteisiin.

Turvallisuutta riistämällä

Vuosikymmeniä velkakierteessä eläneet Afrikan valtiot ovat joutuneet leikkaamaan julkisia menojaan, myös poliisin kuluja. Se on edistänyt yksityisten turvallisuuspalveluiden kysyntää. Työttömyys ja talouden alamäki lisäävät kysyntää entisestään, sillä rikollisuus on lisääntynyt.

G4S on maailman suurin turvallisuusalan yritys. Sillä on lähes 600000 työntekijää yli sadassa maassa. Yhtiö on suurin monikansallinen työnantaja Afrikan alueella.

Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan turvallisuusala on suurin virallisen talouden työllistäjä Afrikan kaupungeissa. Vartiointi keskittyy hienostokotien, valtiollisten rakennusten, isojen yritysten ja kansainvälisten järjestöjen valvomiseen.

G4S:n on syytetty maksavan työntekijöilleen köyhyysrajan alittavaa palkkaa ja kohtelevan työntekijöitään rasistisesti. Tähän tulokseen päätyi Palvelualojen maailmanliitto UNI (Union Network International) vuonna 2007 julkaisemassaan vartijoiden asemaa koskevassa raportissa. 

Raportissa tuli esille muun muassa rasistisuus Etelä-Afrikassa ja alhaiset palkat Malawissa ja Mosambikissa. Työntekijät valittivat maksamattomista ylityötunneista vuosikymmenen ajalta. Raportin mukaan G4S tuottaa 40 prosenttia enemmän voittoa Afrikan alueella kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa – halpatyövoimaa ja köyhien ihmisten vaihtoehdottomuutta hyväksi käyttäen.

Rahat eivät riitä

Mosambik on YK:n inhimillisen kehityksen mittarin mukaan maailman kymmenenneksi köyhin maa. Maan 20-miljoonaisesta väestöstä 90 prosenttia elää alle kahdella dollarilla päivässä, 74 prosenttia alle yhdellä dollarilla.

Domingo työskentelee kolmena päivänä viikossa toisella puolella Maputon rannikon hienostoaluetta. Kahdeksan tunnin työpäivät kuluvat uima-allasta puhdistaessa ja puutarhaa hoitaessa.

Kahdesti viikossa Domingo menee päivätyöhönsä suoraan yötyöstään. Iltapäivän päätteeksi hän palaa suoraan vartijavuoroon.

Domingon perheen tavallisiin ruokaostoksiin kuuluvat riisi, sokeri, öljy ja pavut. Maitoon tai kananmuniin perheellä on harvemmin varaa. Yksi kana maksaa pari euroa.

”Saan lisätyöstäni puutarhurina ja uima-altaan hoitajana 44 euroa. Silti rahat eivät vain riitä. Jos joku perheenjäsenistä on kipeänä, lääkäriin tai lääkkeisiin ei aina ole varaa.”

Domingolla ei ole muuta vaihtoehtoja – kuten ei juuri kenelläkään hänen kollegoistakaan. Monet vartijoista ovat entisiä sotilaita. 16-vuotisen, vuonna 1992 päättyneen sodan aikana heillä ei ollut mahdollisuutta opiskella, ja muun kuin vartijan työn saaminen ilman koulutusta on vaikeaa.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7-8/2010.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!