Näkökulmat

Velkakriisi keittiössä ja valtakunnassa

Nicaraguassa on puoli miljoonaa muovikortin haltijaa ja heistä joka toinen elää jo velkakierteessä.

Nicaragualainen ystäväni sai vastikään kuitattua puolitoista vuotta aiemmin ostamansa hellan osamaksut. Se oli juhlapäivä, kun 200 dollarin keittiökaluste oli maksettu. Loppuhinnaksi tuli 700 dollaria.

Vaihtoehdot olivat vähissä, olihan hella saatava ja kuukausipalkasta ei vuokran ja ruoan jälkeen jäänyt riittävästi käteistä kertaostoon.

Kodinkoneliikkeen tarjoukset uppoavat tarpeessa olevaan nicaragualaiseen kuin pikavippi anniskeluterassilla iltaa istuvaan suomalaiseen. Jääkaapin saa parilla kympillä kuussa, loppuhintaa ei tietenkään kerrota ja maksuerien määrä hukkuu monisivuisten kontrahtien pikkuprinttiin.

Toisen pikkusormensa nicaragualainen antaa luottokortille. Maassa on puoli miljoonaa muovikortin haltijaa ja heistä joka toinen elää jo velkakierteessä. Entisellä kollegallani oli seitsemän pankkikorttia, jokainen hankittu edellisten korttien velkojen ja korkojen maksamiseksi.

Luottokortti on jumiuttanut samalla oikeuslaitoksen. Käräjäoikeuksien käsittelyjonoissa odottelee 50 000 korviaan myöten velkaantunutta. Pankkeja tilanne ei kovasti huoleta, sillä 60 prosentin vuotuiset korot takaavat riittävät tulot, vaikka joku jättääkin maksamatta.

Ja jos pankit joutuvat kriisiin, tulee valtio apuun. Edellisen kerran näin kävi vuosituhannen vaihteessa, kun Nicaraguan valtio maksoi maan pankkikriisissä syntyneiden konkurssipankkien tappiot. Laina otettiin muilta pankeilta. Nyt valtio maksaa lainojaan rahoilla, joiden pitäisi mennä köyhyyden vähentämiseen.

Ilmiö on maailmanlaajuinen. Euroopassa valtiot tulivat erityisesti saksalaisten ja ranskalaisten pankkien voittojen takaajiksi ja nyt makselevat niille Kreikan lainoja sekä korkoja.

Eikä oppi tunnu menevän perille: esimerkiksi puheet verouudistuksista valtion oman talouden pönkittäjinä tahtovat jäädä vastatuuleen niin Nicaraguassa kuin Euroopassa.

Ystäväni sentään oppi virheistään. Lainaa hän ei enää ota ja luottokortteja on lompakossa vain yksi. Itse asiassa korttien anominen on koko maassa vähentynyt viidenneksellä tänä vuonna. Lakiakin puuhataan pankkien koronkiskonnan lopettamiseksi.

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen tiedottaja Nicaraguassa.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7-8/2010.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!