Kirja-arvio: Intian arvottomat tytöt

Intiassa sukupuoli voi olla elämän ja kuoleman kysymys.

Sarita Skagnesin ”Vain tytär” ja Kishwar Desain ”Pimeyden lapset” sopivat hienosti rinnakkain luettaviksi. Molemmissa käsitellään intialaisten perheiden, sukujen ja yhteiskunnan tyttöjä vähättelevää arvomaailmaa.

Skagnes kuvaa koskettavassa omaelämäkerrallisessa teoksessaan asemaansa Oslossa asuvan intialaisperheen tyttärenä. Paitsi henkilökohtaista tragediaansa isän hyväksikäytön ja väkivallan uhrina, hän pohtii myös yleisemmin maahanmuuttajien tasapainottelua kahden kulttuurin ja erilaisten arvojen välillä.

Kirjassa despootti-isä terrorisoi perhettään, erityisesti Skagnesia. Skagnesin vanhemmat muuttivat Norjaan hänen ollessa vauva. He jättivät hänet sukulaisille Intiaan, kun eivät kestäneet sitä pettymystä, että lapsi oli tyttö. Myöhemmin tytär tuotiin muun perheen luo Norjaan, jossa elämä kuitenkin muodostui painajaiseksi. Kirjaa lukiessani toivoin, ettäSkagnesin tapaus selittyisi isän tasapainottomuudella, eikä hänen kokemuksiaan voisi yleistää. Mutta illuusio karisi seuraavan kirjan myötä.

Myös Kishwar Desain esikoisromaani antaa lohduttoman kuvan tyttöjen oikeuksien puutteesta Intiassa. Hän toteaa, että vaikka kirjan henkilöt ovat fiktiivisiä, tapahtumat ovat tosia ja ”poliisi, oikeuslaitos, poliitikot, tiedotusvälineet ja sivistymätön yhteiskunta muodostavat sotkuisen korruption verkon”.

Kirjassa kulkee rinnan tyttöjen oikeuksia ajavan, sukupuolinormeja vastaan kapinoivan ja boheemielämää viettävän naisen kertomus, ja perheensä murhaamisesta syytetyn teini-ikäisen tytön päiväkirjanomainen kerronta. Ratkaisu toimii, paljastaen monisyisesti sukupuolten välisen epätasa-arvon vaikutuksen ihmisiin.

Kirjoissa esitetyt faktat ovat ahdistavia. Raskaana oleville lapsen sukupuoli on elämän ja kuoleman kysymys, ihan konkreettisesti. Ultraäänikuvauksilla pyritään varmistamaan, että syntyvä lapsi on poika, ja ellei ole, sikiö abortoidaan. Jos tyttö kuitenkin syntyy, hänet saatetaan tappaa, ja sama kohtalo voi uhata ’pettymyksen tuottanutta’ äitiä.

Tämän vuoksi tyttöjä syntyy vähemmän kuin poikia, ja toisaalta tyttöjä kuolee ensimmäisten elinvuosiensa aikana enemmän. Tämä ei suinkaan tarkoita, että tyttöjä ja naisia arvostettaisiin enemmän. Skagnesin kirjassa esitettyjen Planin tilastojen perusteella alle 15-vuotiaista tytöistä kaksi miljoonaa on seksityöläisinä ja joka kahdeksas jo naimisissa; päivittäin 19 naista kuolee miehensä tai sukulaismiehen surmaamana.

Myös molemmissa kirjoissa tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pahoinpitely ovat salassa pidettävää arkipäivää. ”Onko todellakin yksityisasia, että miehemme – isät, veljet, serkut – voivat raiskata meidät, kun heitä huvittaa, ja että meidän täytyy vaieta, kestää ja totella säilyttääksemme perheen kunnian?”, kysyy Skagnes.

Ei. Se ei todellakaan saa olla yksityisasia. Mutta miten asiat voisi muuttaa?

Skagnes meni naimisiin rakastamansa norjalaismiehen kanssa, mutta joutui ratkaisunsa myötä piiloutumaan, vaihtamaan nimensä ja koko identiteettinsä, irrottautumaan suvustaan ja aloittamaan elämänsä alusta.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!