Enää kullanhuuhdontaan ei käytetä vaskoolia tai hakkua. Käytössä ovat järeämmät aseet: miljardeja dollareita ja kilometrien korkeudessa sijaitsevia vuorenhuippuja. Pascua Lama on aikamme kultakuumetta puhtaimmillaan.
Kanadalainen kaivosyhtiö Barrick Gold on tehnyt koeporauksia Chilen ja Argentiinan rajalla 1990-luvun alkupuolelta saakka. Yhtiön laskelmien mukaan vuoren uumenissa, noin neljän ja puolen kilometrin korkeudessa, on ainakin 500 tonnia kultaa ja 20 000 tonnia hopeaa.
Arvometallit ovat kahden valtion rajavyöhykkeellä hankalassa paikassa. Niiden päällä makaa kolme ikijäätikköä.
Latinalaisen Amerikan ja Karibian elokuvia esittelevän Cinemaissí-festivaalin ohjelmistossa nähtävä dokumenttielokuva Mirages d’un Eldorado (2008) kertoo Pascua Laman taistelusta. Kanadalainen ohjaaja Martin Frigon vie katsojan Andien korkeuksille, kuvaa herkän luonnon ja sen ankariin olosuhteisiin sopeutuneiden pienviljelijöiden suhdetta.
Elokuva vie meidät myös Torontoon Barrick Goldin pääkonttoriin, missä yhtiön perustaja ja pääjohtaja Peter Munck kuvailee osakkeenomistajille, kuinka Pascua Lama helpottaa chileläisten köyhyyttä. Suurta kohua herättäneiden jäätiköiden kohtalosta hän sanoo, että nehän sulavat joka tapauksessa. Ilmastonmuutos pitää siitä kuulemma huolen.
Jäätiköitä siirrellään
Paikasta toiseen Pascua Laman ongelma alkoi vuonna 1997, jolloin Argentiinan presidentti Carlos Menem ja Chilen presidentti Eduardo Frei Ruiz-Tagle tekivät sopimuksen, joka sallii rajavyöhykkeen maaperän rikkauksien kaivamisen.
Sopimus käynnisti pitkällisen taistelun, jossa vastakkain ovat paikalliset ihmiset ja Chilen ja Argentiinan valtioiden tukema kanadalainen kaivosyhtiö. Asukkaat pelkäävät kaivoshankkeen tuhoavan jäätiköt, pilaavan jäätiköistä vetensä saavan joen sekä hävittävän heidän ikiaikaisen elämäntapansa.
Kaivosyhtiö esitteli ensimmäisen Pascua Laman ympäristövaikutusten arvion Chilen viranomaisille vuonna 2000. Siinä ei mainittu kaivosalueella sijaitsevia kolmea jäätikköä. Siksi yhtiö sai vastaansa vastalauseiden ryöpyn, ja syntyi laaja kansanliike jäätiköiden suojelemiseksi ja hankkeen kaatamiseksi.
Barrick Gold ei jäänyt toimettomaksi. Yhtiö esitti jäätiköiden – 20 hehtaarin ja vähintään puolen miljoonan kuutiometrin – siirtämistä toiseen paikkaan. Järjetön esitys ei kuitenkaan mennyt läpi edes Chilen ja Argentiinan byrokratiassa, vaan kasvatti kaivoshankkeen vastustusta entisestään.
Lopulta, vuonna 2006, Barrick Gold sai sekä Chilen että Argentiinan ympäristöviranomaisten luvat avokaivoksen rakentamiseen. Ehdoksi laitettiin, ettei jäätiköitä saa tuhota.
Tuolloin Chilen vesiviranomainen totesi, että 50-75 prosenttia jäätiköistä oli jo sulanut. Syylliseksi nimettiin aluksi ilmastonmuutos, joka sulattaa jäätiköitä kaikkialla. Lopulta Chilen viranomaiset myönsivät, että jäätiköiden tuhoutumista oli edesauttanut lupaprosessin aikana lisääntynyt toiminta alueella.
Huascon laaksoon oli rakennettu teitä ja neljä siltaa. Raskasta liikennettä lisäsi myös kaivosyhtiö itse, joka tutki intensiivisesti malmiesiintymiä.
Alkuperäisväestö uhattuna
Huascon laakso on viimeinen vihreä keidas ennen maailman kuivimpiin seutuihin kuuluvan Atacaman autiomaan alkamista. Laaksossa on asunut vuosisatojen ajan diaguita-intiaaneja, jotka pitävät vuohia ja kasvattavat erilaisia hedelmiä, viiniköynnöksiä ja oliiveja. Heidän elämäntapansa on riippuvainen Huasco-joesta, joka puolestaan saa vetensä jäätikköjen sulamisvesistä.
Nyt asukkaat pelkäävät Pascua Laman kultakaivoksen saastuttavan maan ja joen kullan erottamiseen käytettävillä raskasmetalleilla ja syanidilla. Myös joen kuivuminen jäätiköiden tuhoutumisen myötä on saanut Huascon laakson asukkaat pelon valtaan.
Lisäksi he pelkäävät Pascua Laman avaavan Andien vuoriston jalometallien laajamittaiselle kaivamiselle. Useat ulkomaalaiset kaivosyhtiöt suunnittelevat Pascua Laman kaltaisia kaivoksia. Tunnetuin hankkeista on kanadalais-sveitsiläinen kulta- ja kuparikaivos El Morro, joka sai vuonna 2008 Chilen valtiolta rakennusluvan avokaivokselle.
Asukkaiden hävitty taistelu
Huasco-laakson asukkailla on nyt siis vastassaan kaksi megaluokan kaivoshanketta. He ovat chileläisten ja argentiinalaisten ympäristöjärjestöjen tuella järjestäneet mielenosoituksia, katkaisseet teitä ja yrittäneet estää kaivosyhtiöiden rekkojen pääsyä alueelle. Heitä on kohdeltu milloin vähätellen, milloin kovin ottein, milloin avoimen rasistisesti. Eri oikeusasteisiin he ovat vieneet kymmeniä valituksia, jotka kaikki ovat menneet nurin.
Barrick Gold ilmoitti elokuussa, että Pascua Laman rakennustyöt alkavat, kun Andien talvi on lopuillaan. Se tapahtuu näihin aikoihin. Rakennusvaiheen aikana yhtiö sanoo palkkaavansa jopa 5 000 työntekijää. Varsinaisten kullankaivuutöiden pitäisi alkaa vuoden 2012 tienoilla.
Ilmoitusta edelsi useita huipputason vierailuja Kanadan, Argentiinan ja Chilen välillä. Barrick Goldin korkein johto vieraili sekä Argentiinan presidentin Christina Kirchnerin että Chilen presidentin Michelle Bacheletin luona. Latinalaisen Amerikan ympäristökonfliktien tutkimuslaitos (OLCA) kertoo, että tapaamisten tuloksena syntyi verosopimus, joka teki lopulta mahdolliseksi rakennustöiden aloittamisen. Verosopimuksen sisältöä ei ole kerrottu julkisuuteen.
Pascua Lama osoittaa jälleen kerran, kuinka voimattomia paikalliset asukkaat ovat valtiokoneiston suojaaman suuren rahan edessä. Barrick investoi Pascua Lamaan kolme miljardia dollaria.
Miragesn d’un Eldorado kuvastaa paikallisten turhautuneisuutta kaivosjätin ja sen tuoman elämänmuutoksen edessä. ”Augusto Pinochetin diktatuurin aikana meitä vastassa oli valtion väkivaltakoneisto, ja se on meitä vastassa nytkin. Tämä tuntuu vielä pahemmalta, koska nyt meidän pitäisi elää demokratiassa”, Pascua Laman asukkaat sanovat dokumentissa.
Mirages d’un Eldorado Cinemaissí-festivaalilla 21.-25.10. elokuvateatteri Andorrassa.
Kansat liikkeellä, rajat paukkuvat
Viidettä kertaa järjestettävä latinalaisamerikkalaisen ja karibialaisen elokuvan festivaali Cinemaissí esittelee 21.-25.10. siirtolaisuuteen ja identiteettiin porautuvia elokuvia. Esille nousevat esimerkiksi Brasilian maattomien liike, Hugo Chávezin Venezuelan tilanne ja nicaragualaiset lapsisiirtolaiset.
Cinemaissí juhlistaa 50-vuotiasta Kuuban elokuvainstituuttia (ICAIC) sekä seminaarilla että ohjaaja Fernando Pérezin retrospektiivillä. Pérez tunnetaan muun muassa elokuvastaan Suite Habana (2003), jota on luonnehdittu rakkaudentunnustukseksi Havannalle. Pérezin elokuva La vida es silbar (1998) nähdään festivaalin avajaisnäytöksenä 21.10. klo 19. Pérez osallistuu festivaaliin ja pitää Helsingissä mestarikurssin elokuva-alan opiskelijoille.
Parinkymmenen elokuvan ohessa tarkastelussa on muun muassa kuubalainen elokuvamusiikki ja Yhdysvaltojen meksikolaissiirtolaisten chicano-taide. Tämän lisäksi kuullaan runonlausuntaa usealla kielellä. Lasten elokuvapäivä Cinemaissito pidetään Luckanissa (Simonkatu 8) lauantaina 24.10. Työpajojen ohella lapsille on luvassa elokuvia Venezuelasta ja Uruguaysta.
Ensimmäistä kertaa Cinemaissí jatkaa Helsingistä Tampereelle, jossa ohjelmiston elokuvia nähdään Elokuvateatteri Niagarassa loka-marraskuussa. AV.
Lisätietoa ja ohjelma: www. cinemaissi.org
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2009.
Muut Kumppani-lehden linkit
- Kultakuume tuhoaa Andien jäätiköitä
- Kuukauden kirja: Musteapina ja minotauros
- Lokakuun kelpo kapine: Välipala auttaa laturia jaksamaan
- Kulttuurikolumni: Vaaleuden varjopuoli
- Kulttuuripalat
- Maailman levyt